Erika Vik: Seleesian näkijä (Kaksosauringot, #2)

"Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka Aleiassa olevan lumouksen saisi purettua. Corildonin menneisyys ei jätä miestä rauhaan. Tapahtumia varjostaa Seleesian sisäpoliittinen kuohunta, sillä villit huhut kuiskivat tulilinnuista, jotka karkotettiin puoli vuosisataa sitten.

Toisaalla Esme koettaa suojella elämänsä suurinta rakkautta ja pitää Mateon hengissä. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle. Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka pystyy samaan kuin huonot tuulet. Ihminen, joka vaistoaa seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin purettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?"

Tämä sarja on kyllä kotimaista fantasiaa parhaimmillaan. Rakastuin sarjan ensimmäiseen osaan, Hän sanoi nimekseen Aleiaan, aivan totaalisesti, joten en olisi uskonut, että Seleesian näkijä vetäisi paremmaksi. Mitä se todellakin teki. Rakastuin tähän sarjaan aina vain syvemmin! Seleesian näkijä jatkaa suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Corildon ja Aleia ovat matkalla Seleesiaan, jossa he saattavat saada joitakin vastauksia Aleian menneisyydestä ja tilanteesta. Tarinaan tulee mukaan lisää uusia hahmoja, kuten Corildonin perhe sekä entinen kihlattu. Lisäksi tarinaan saadaan lisää säpinää, kun puhe tulilintujen paluusta kantautuu päähahmojen korviin.

"Lopulta olennon hehkuvat kasvot olivat aivan hänen omiensa yläpuolella. Corildon kykeni vain tuijottamaan valottomiin silmiin, jotka tuntuivat upottavan tyhjyyteensä hänetkin, sen miehen, joka oli vielä jäljellä.

Kauhu levitti mustan kukkansa hänen rinnassaan." (s.90)

En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani kirjasta. Seleesian näkijässä on kuitenkin jotain taianomaista ja säkenöivää. Sen tarina imaisee heti mukaansa enkä meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni kesken kaiken. Erika Vikin tyyli kirjoittaa on todella lumoavaa ja helppoa seurata. Toisessa osassa loistaa myös poissa olollaan ensimmäisen kirjan jäykkyys ja liiallinen kikkailu. Silti Vik kirjoittaa rehevästi ja täyteläisesti. Seleesian näkijä ei myöskään tunnu pelkältä täyteosalta, miltä valitettavasti hyvin moni trilogioiden toiset osat tuntuvat. Tarina saa jatkuvasti uusia käänteitä ja hahmoista opitaan uutta. Tarina heittää lisää puita tuleen, kun tarinassa ollaan lähellä jo sotaa. Synkkiä sävyjäkään ei siis puutu, vaikka osaa mukana olla myös hekumaallisia ja polttavia tunteita, toverillisuutta ja jopa rakkautta.

Ennen kaikkea pidin kuitenkin sarjan hahmoista. Etenkin Corildonista, jonka hahmo saa todella paljon lisää taustatarinaa ja syvyyttä. Lukija pääsee sukeltamaan häneen traumaattiseen menneisyyteensä sekä tutustumaan tämän perheeseen. Näkijä-äiti, tuliluonteinen setä sekä lämmin henkiset sisarukset ovat kukin tärkeitä tarinan sekä Corildonin kasvulle. Onkin hienoa huomata miten hahmo kehittyy yhden kirjan aikana huomattavasti. Ainoa hahmo, joka jäi hieman etäiseksi oli Aleian hahmo. Aleia on todella pidettävä hahmo, mutta hänestä oli vaikea saada otetta. Tosin hän jäi Seleesian näkijässä vahvasti sivuosaan, kun pääosa juonesta ojennettiin Corildonille ja tämän perheenjäsenten omien suhteiden pohtimiseen. Tosin tämä ei toisaalta haitannutkaan, sillä nyt kun suurin osa Corildonin luurangoista on päästetty takaisin haudan lepoon, niin seuraavassa osassa on enemmän tilaa ja aikaa syventyä Aleiaan.

"Miksi kuvittelet, että voisin ikinä viedä sinun kykysi?

"Veir kaamern, ul kohamien dai", Aleia sanoi." (s.438)

Tämä kirja sai aikaan oikean vau-reaktion. Kirjan tarina veti niin hyvin mukaansa, että tunsin olevani itse mukana siinä. Tarina tarjoaa jatkuvasti lukijalle jotain mielenkiintoista. Oli sitten kyse ihmissuhteista, Aleian perässä olevista varjoista, salamurhista tai tulilinnuista. Luettuani kirjan viimeisen sivun ja sulkiessani kirjan kannet, rintaan pesiytyi tyhjä olo. En olisi nimittäin halunnut tarinan loppuvan. En ole aikoihin jäänyt näin koukkuun johonkin tarinaan. Jälleen Vik yllätti lähes täydellisesti hiotulla maailmallaan sekä hahmoillaan. Ihanaa huomata, että on olemassa näin lahjakkaita suomalaisia kirjailijoita.

Arvosana: 🌸🌸🌸🌸🌸

Lukuhaasteet:

Helmet: 9. Kirjassa kohdataan pelkoja

Lukujonossa2020: 6. Kirjassa on puhuva eläin

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki

"Vera Maksimovna etsii levottoman lähiön kaduilta kadonnutta ystäväänsä, kun hänet kaapataan Elmille, rinnakkaismaailman painajaismaiseen kaupunkiin täynnä halpoja houkutuksia ja nopeaa unohdusta. Vera löytää ystävänsä noita-akka Baba Jagan orjuuttamasta gorky-jengistä, jonka jäseneksi hän joutuu liittymään. Gorkyjen soturina Verankin täytyy taistella hengestään Elmin muita jengejä ja vallanhimoisia suojelijahahmoja vastaan."

Kun ensimmäisen kerran näin Neonkaupungin kannen, niin kirjasta lähti saman tien varaus lähikirjastoon. Olin varautunut odottelemaan kirjaa pidemmän aikaa, sillä olihan kyseessä uutuusjulkaisu. Mutta noutoilmoitus kilahtikin kännykkään jo parin päivän jälkeen. Noudettuani kirjan kirjastosta se unohtuikin sitten lukupinoon. Tartuin kirjaan uudestaan vasta parin viikon jälkeen. Voi pojat, että tämä kirja olikin kovaa kyytiä! Rakastuin kirjan tarinaan täysin! 

Susanna Hynysen ja Dess Terentjevan luoma tarina tuntui heti alusta asti tuoreelta, mielenkiintoiselta ja kerta kaikkiaan jännittävältä. En ole aiemmin lukenut kirjallisuutta minkä tarinaa ammenetaan venäläisestä mytologiasta. Rakastan ylipäätään kaikkea mikä liittyy mytologiaan, uskomuksiin tai kansantaruihin, joten lieneekö yllätys, että tämä kirja oli itselle täysosuma. Rakastin venäläisen kulttuurin ja urbaanin fantasin neuvokasta yhdistelmää. En ole lukenut jengeistä kertovaa fantasiakirjallisuutta moneen aikaan, sillä se tuntuu mennen pois muodista. Hynysen ja Terentjevan luoma jengimaailma ei kuitenkaan tunnu mitenkään vanhalta tai kuluneelta. Kaikki Neonkaupungin erilaiset jengit, näiden tyylit, tavat ja suojelijat ovat todella mielenkiintoisia. Erityisesti Baba Jaga oli loistavasti luotu hahmo, joka aiheutti kylmänväreitä. 

"Gorkyt tuijottivat kuolemaa tietäen, että tämä oli tottelemattomien lasten kohtalo Elmin yökaupungissa. Petturit tapettiin ja unohdettiin. Niitä ei surtu, niille ei suotu ajatustakaan. Tanja ei tiennyt omaa parastaan, koska ei ajatellut gorkyjen parasta." (s.14)

Tosin homma saattoi välillä lähteä lapasesta, kun hahmot rupeavat riehumaan moottorisahojen ja liekinheittimien kanssa. Lisäksi kaikki se seksuaalisisesti virittäytynyt tunnelma tuntui turhalta henkselien paukuttelulta. Tarina tuntui myös välillä jopa fantasiaksi epärealistiseltä. Hahmojen motiivit ja tarkoitusperät olivat joko huonosti ymmärrettävissä tai sitten täysin järjettömiä. Ihmisten välinen kanssakäyminen varsinkin Baba Jagan jengissä tuntui epäinhimmilliseltä, kun kukaan ei halua missään vaiheessa olla mukava toiselle. Hahmojen tilanteen huomioon ottaen se ei ehkä ole päällimmäinen asia mielessä, mutta kieltäydyn uskomasta, että kaikki hahmot olisivat niin kylmäsydämisiä. Olisin välillä kaivannut jotain pientä kivaa ja tavallista kanssakäymistä hahmojen välillä kaiken sen huutamisen, raivoamisen ja riitelyn keskellä.

Alussa oli hieman vaikeaa päästä tarinan sisälle, sillä en järin pitänyt Verasta tai ylipäänsä kestään, sillä kaikki hahmot tuntuivat inhottavilta. Stankkis taisi olla lempihahmoni ensimmäisten lukujen jälkeen. Tarinan kuitenkin edetessä huomasin, että mielipiteeni alkoi kääntyä toisinpäin. Tarkkiksesta tykkäsin yhä vähemmän ja Verasta taas yhä enemmän. Ihanaa, kun hahmot muuttuvat ja kehittyvät tarinan myötä. Hahmoja oli aika runsaasti, mutta aika hyvin heistä perässä pysyi. Hahmojen tunnistamista vaikeutti välillä hahmojen hellittelynimet. Kirjan lopussa olisi voinut ollut pieni info-boksi venäläisistä puhetavoista toisia ihmisiä puhutellessa, samoin kuin hellittelynimien merkityksestä. Tämä olisi helpottanut lukemista ja ymmärtämistä. Lisäksi koska tarina rynnii pikajunan lailla eteenpäin, niin hahmofokus jää hieman liikaa taka-alalle. Hahmot jäävät nimittäin hieman pinnallisiksi, eivätkä nämä tule iholle. Olisi ollut välillä paikallaan, jos hahmojen taustoihin oltaisiin syvennytty enemmän. Nyt esimerkiski Veran taustasta ja sukulaisista mainittiin vain ohimennen. 

"Ole osa yhteisöä, kiitä nöyryytyksestä! Niin sun täytyy tehdä jos haluat olla gorky.

Mutta Veralle ei riittänyt hengissä pysyminen." (s.144)

Tykkäsin tästä kirjasta todella, todella paljon. Neonkaupunki osoittaa ettei dialogin tarvitse olla erityisen nokkelaa tai teksti monihyväistä ollakseen viihdyttävä. Olihan tarinassa ja hahmoissa vielä monia asioita hiottavana, mutta Hynysen ja Terentjevan esikoisteokseksi Neonkaupunki oli oikein hyvä suoritus. Näin erilaista fantasiaa tulee harvoin vastaan. Neonkaupunki on loistava esimerkki kuinka laadukasta kirjallisuutta Suomessa tehdään. Olen tietenkin puolueellinen, sillä tarinassa oli niin paljon asioita, jotka vaan osuivat tarkasti omaan makuhermooni. Mutta siitä huolimatta Neonkaupunki on kyllä vahva suositus. Ei tietenkän synkkyytensä ja väkivaltaisuutensa takia sovi kaikille, mutta itselle se osui ja upposi. Odotan innolla tarinalle jatkoa. Kait tästä on jatkoa tulossa? 

Arvosana: 🌸🌸🌸🌸

Lukuhaasteista:

Helmet 2020: 49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Lukujonossa: 13. Kotimainen esikoiskirja

5 asiaa itsestäni lukijana

Heippa kaikille! Olen kirjoittanut kirjablogiani nyt kolmen vuoden ajan. Tajusin kuitenkin etten niiden aikana ole kirjoittanut juuri itsestäni, vaan olen keskittynyt hyvin tiiviisti kirja-arvioihin. Joten päätin tehdä pienen listauspostauksen, siitä millainen olen itse lukijana. Kerron siis viisi asiaa itsestäni, jotka jotenkin liittyvät kirjoihin tai lukemiseen. Ei muuta kuin antaa mennä :D.

1. Minulla on todettu lukihäiriö

Kyllä. Ollessani ala-asteella minulla todettiin lukihäiriö. Siitä johtuen opin kunnolla lukemaan vasta ensimmäisellä tai toisella luokalla. Lukihäiriö vaikutti varsinkin ala-asteella oppimiseeni, sillä lukemisen lisäksi mulla oli tosi vaikea oppia mm. kertotauluja tai englantia. Yläasteella se onneksi tasaantui, mutta monessa suhteessa olen joutunut painamaan tuplasti enemmän töitä kuin ikätoverini, että olen pärjännyt. Mutta onneksi, lukihäiriö on nyt pääasiassa selätetty. Lähinnä se vaikuttaa välillä tekstin tuottamiseen (kuten ammattikorkeassa), sillä en aina huomaa omia kirjoitusvirheitäni eikä akateemisen tekstin tuottaminen ole mun heiniä. 

2. Olen hidas lukemaan

Olen siis todellakin hidas lukemaan. Otetaan vaikka esimerkki: jos yksi kirjan luku on vaikka 10-15 sivua pitkä, niin mulla menee noin 15-20 minuuttia yhden luvun lukemiseen. Osittan tämä johtuu yllämainitusta lukihäiriöstä ja nuorempana olikin inhottavaa, kun kaikki pystyivät lukemaan paljon itseä nopeammin. Tosin vastapainona pystyn sisäistämään tarinan tapahtumat paremmin, kuin moni ystäväni. Olen oppinut tykkäämään siitä, että luen hitaasti, sillä mihin lukemisessa olisi kiire. Jokainen saa muutenkin lukea aivan omaan tahtiinsa :).

3. Olen huono kuuntelemaan äänikirjoja

Olen moneen kertaan yrittänyt yhtä jos toista kirjaa kuunnella äänikirjana. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, ettei se ole ehkä mun juttu. Eikä sen tarvitse olla. Olen todella nirso kuuntelija, sillä jos jokin lukijan äänessä ärsyttää tai se ei kuulosta korvaani hyvältä, niin jätän kuuntelun saman tien. Mutta aivan toivoton kuuntelija en ole, sillä olen rakastunut Tulen ja Jään laulu-kirjoihin uudelleen äänikirjojen kautta. Iso kiitos tästä kuuluu Jukka Pitkäselle, jonka ääni on kuin samettia korville. Häntä on tosi ihana kuunnella ja siihen syventyy täysin.

4. En osaa päättää kirjasarjoja

Tämä on yksiä huonoimmista puolistani lukijana xD. Aloitan aina jonkin uuden ja taas uuden ja taas uuden sarjan, samalla kun keskeneräisten lukuprojektien kasa kasvaa. Nytkin taitaa olla kymmenisen sarjaa kesken.

Ja kun sarjan kahden osan välillä on liikaa aikaa, niin ensimmäisen osan asiat ehtivät unohtumaan. Olenkin yrittänyt päästä tästä tavasta pois, sillä haluaisin ihan tosissaan päättä aina aloittamani sarjat. Tosin tykkään ottaa osien välissä aikaa, sillä silloin ensimmäisen kirjan tapahtuvat ehtivytä asettua päässäni. Harmi vaan kun maailmassa on liikaa mielenkiintoisia sarjoja ja kirjoja.

5. Käytän kirjanmerkkinä lähes mitä vaan

Tämä on varmaan monelle lukutoukalle tuttu asia. Jostakin ihmeellisestä syystä kirjanmerkit tuppaavat katoamaan. Omistan kunnon kirjanmerkkejä useita, mutta jotenkin en koskaan löydä niitä kun niitä tarvitsen tai ne katoavat lukemisen aikana. Joten lukijana joutuu välillä inspiroimaan. Joskus kiireessä jätän kirjan niin sanotusti väärin päin pöydälle tai käsinojalle, ja kyllä, tiedän ettei se tee kirjalle hyvää. Yleensä käytän sitä mitä on käden ulottuvilla sillä hetkellä. Kuitit, kirjekuoret, sanomalehden pala, kynä, lusikka, dvd-kotelo, karkkipaperi ja jopa kännykkäni ovat päätyneet kirjan väliin xD.

Oikein aurinkoista ja lämmintä alkavaa kesää kaikkia! Muistakaa pysyä terveinä!

Onko sinulla joitain tapoja tai asioita mitä toistuvasti teet lukiessa?

Scifi-lukuhaasteen päätös

Viime vuoden kesäkuussa Yöpöydän kirjat-blogin Niina T. aloitti Scifi-lukuhaasteen, joka tulee päätökseen huomenna. En ole scifin suurkuluttaja, mutta halusin lähteä kokeilemaan tätä haastetta ihan silkasta mielenkiinnosta. Tuloksena luin 25 kirjaa, jotka sopivat haasteeseen. 23 kirjaa kuuluivat Dorohedoro-nimiseen manga-sarjaan, josta suurin osa haasteen saldosta tuli. Sarja on sekoitus huumoria, draamaa sekä äärimmäistä väkivaltaa. Dorohedoro on hyvin suosittu sarja, mutta itsestäni ei tullut sen fania. Sarja on viihdyttävä ja siitä löytyy uskaliaisuutta, mutta en ihastunut siihen totaalisesti. Päähahmot jättivät vähän kylmiksi, mutta onneksi sivuhahmot olivat mielenkiintoisempia. Kiva sarja, muttei mitään erityistä.

Lisäksi luin kaksi muuta kirjaa haasteeseen. Ensimmäinen on Kiera Cassin Valinta-sarjan toinen osa, Eliitti. Tämä sarja on melkoista pehmo-scifiä, sillä siksi sitä ei aluksi luulisi. Sarjalla on kuitenkin tiettyjä piirteitä joita scifistä löytyy. Pidin kakkososasta samalla tavalla kuin sarjan ensimmäisestäkin. Ihmissuhdedraamaa, koreita pukuja ja jännittäviä tilanteita. America on tietenkin edelleen yhtä ärsyttävän päättämätön kuin aiemminkin, mutta kirjan juonen eteneminen paikkaa oikukasta sankaritarta. Kirjassa saatiin niin paljon enemmän tietää valtakunnassa vallitsevasta tilanteesta ja kuinka julma se osaa olla. Kolmas osa on jo lainattuna, joten katsotaan koska saan sen luettua.

Viimeisenä kirjana luin haasteeseen Kat Fallsin Veden alla. Tämä kirja oli pienoinen pettymys. Vaikka pidin tarinan vedenalaisesta maailmasta, niin jotenkin tarina todella mitäänsanomaton. Tämä menee sellaisten kirjojen kategoriaan, joista ei ole juuri paljon sanottavaa. Kiva tätä oli kokeilla, mutta tuskin jatkan sarjan parissa.

Kiitos vielä Niinalle haasteen vetämisestä! Odotan innolla minkälaisen haasteen keksit seuraavaksi :)

Morgan Rice: A Throne for Sisters (A Throne for Sisters, #1)

In A THRONE FOR SISTERS, Sophia, 17, and her younger sister Kate, 15, are desperate to leave their horrific orphanage. Orphans, unwanted and unloved, they nonetheless dream of coming of age elsewhere, of finding a better life, even if that means living on the streets of the brutal city of Ashton.

Sophia and Kate, also best friends, have each other’s backs—and yet they want different things from life. Sophia, a romantic, more elegant, dreams of entering court and finding a noble to fall in love with. Kate, a fighter, dreams of mastering the sword, of battling dragons, and becoming a warrior. They are both united, though, by their secret, paranormal power to read other’s minds, their only saving grace in a world that seems bent to destroy them.

As they each embark on a quest and adventure their own ways, they struggle to survive. Faced with choices neither can imagine, their choices may propel them to the highest power—or plunge them to the lowest depths.

Olen tosi huono kuluttamaan ääni- tai e-kirjoja. Lähes poikkeuksetta luen vielä nykyäänkin kaikki kirjat fyysisiä. Tosin äänikirjakokemukset eivät ole aivan nollassa, sillä olen kuunnellut mm. Taru Sormusten herrasta-trilogian täysin äänikirjoina, sillä niiden lukemisesta fyysisenä ei tullut mitään. Mutta e-kirjoihin en ollut aiemmin tutustunut. Joten päätin kokeilla BookBeatia 14 päivän ilmaisen kokeilujakson ajan. Yllätyksekseni huomasin pitäväni e-kirjan lukemsiesta yllätävän paljon. Päätin myös samalla lukea ensimmäisen kirjani englanniksi. Vaikka luen suurimman osan kirjoistani suomeksi, niin monia kirjoja ei ole suomeksi saatavilla jolloin ainoaksi tavaksi kuluttaa mielenkiintoisia kirjoja on lukea ne englanniski. Kokeilukirjaksi päätinkin siis valita Morgan Ricen fantasiaseikkailun, kirjan lyhyyden ja helppokielisyyden takia. Valitettavasti tämä kirja osoittaui täydeksi hudiksi.

"Sometimes, the most beautiful things can come along at unexpected times."

Morgan Rice ei ole ennestään tuttu kirjailija minulle, mutta hän on selvästi hyvin tuottelias ja pidetty kirjailija, sillä hänen kirjalistastaan löytyy monta kymmentä kirjaa. Throne for sisters on aloitusosa samannimiselle sarjalle, jossa seurataan siskosten Sophian ja Katen selviytymistä karussa maailassa orpokodin ulkopuolella. Pidin kirjan tarinasta ja ideasta todella paljon ja siskosten omaava voima kuulla toisten ajatuksia oli mukava lisä. Ne vain ovatkin sitten ainoat positiiviset asiat tarinassa.

Ensimmäisenä pistävät silmään kirjan epäjohdonmukaisuudet ja se, että jotkin tapahtumat ja hahmojen käytös on vailla logiikkaa. Jotkin asiat tapahtuvat liiankin helposti. Esimerkiksi heti ensimmäisessä luvussa, kun siskokset päättävät paeta orpokodista, kaikki vain tapahtuu. Yhtäkkiä Sophia saa päähänsä, että nyt on aika paeta, ilman suunnitelmaa ja miettimistä sen enempää, jonka takia siskokset joutuvat kärsimään. Lisäksi itse hahmoina Sophia ja Kate ovat hyvin yksiulotteisia ja näin ollen melko tylsiä. Sophia on tyttömäinen tyttö, joka haaveilee menevänsä rikkaisiin naimisiin ja elävänsä tulevaisuudessa mukavaa elämää. Kate taas on poikatyttömäinen, karskimpi ja kovempi kuin siskonsa ja joka haaveilee armeijasta.Siskoksista pidin erityisesti Katesta, sillä hän oli vahva hahmo heti alussa. Rice tasapainottaa myös nokkelasti Katen äkkipikaista luonnetta, kun tämä pääsee sepän oppiin, jossa tämä pääsee kehittämään kärsivällisyyttään. Sophia on taas omaan mieleeni liian pintaliitoinen ja aikamoinen hupakko. Tämä haluaisi kaikkea, mutta nelko avuton ja harvoin keksii itse ratkaisua ongelmiin. Luonteiltaan ja olemuksiltaan tytöt ovat siis täysiä vastakohtia toisilleen. On ihan kiva, että tytöillä on erillaiset luonteenpiirteet, mutta kontrasti heidän välillään on liiankin kova. Olisin kaivannut jotain pehmikettä heidän välillee, jotta ero ei olisi aivan niin jyrkkä.

"Evil is the fact that they can take us and sell us like chattel, with no real chance to ever repay the debts they say we owe. Evil is part where noble girl get to treat me like nothing, even though all they do is stand around, waiting for the right husband."

YA-sarjalle tyypillisesti tässäkin sarjassa on mukana myös rakkaushömppää. Sen pahimmassa mahdollisessa muodossa. Tykkään kyllä lukea rakkaussuhteista, eikä imelyyskään usein haittaa kunhan se ei häiritse päätarinaa. No, A Throne for Sisters ylittää heittämällä oman sietokykyni rajan. Sophian rakastuminen nyt ei tietenkään tule kellekkään yllätyksenä, mutta myös Kate rakastuu. Olisin niin toivonut, että edes Kate pysyisi hömpöttämisen ulkopuolella, mutta toisin kävi. En voinut kuin pyöritellä silmiäni sille, kuinka nopeasti tytöt rakastuvatkaan. Katen kohdalla on mukana tiettyä varovaisuutta, mutta Sophia taas varmasti vie potin salamarakastumisessa Sebastianiin. Sophia käytännössä rakastuu yhdellä silmäyksellä. Ihmettelin myös tapaa miten Sophian ajatuksia oltiin kuvattu, kun tämä muka tiesi Sebastianin olevan erilainen kuin muut, vaikka Sophia oli nähnyt tämän vasta ensimmäisen kerran. Lukijalle taas on välillä turhankin itsestäänselvää, ettei tässä voi käydä kuin huonosti, sillä niin imelää ja tahmaista Sophian ja Seban kuhertelu on.

Täytyy kyllä sanoa, että A Throne for Sisters oli täydellinen pettymys. Tarinalla on aivan loistavat ainekset käsissään upeaan keitokseen, mutta valitetavasti keitto paloi pahasti pohjaan. En tiedä kuinka tarina lähtee rakentamaan maailmaansa ja hahmojaa jatko-osissa, mutta ensimmäinen osa tuntui vain jotenkin nopeasti kasaan hutaistulta. Ainakin Goodreadsin mukaan jatko-osat ovat saaneet parempia arvosteluja kuin sarjan ensimmäinen osa. Mutta ainakin itseni kohdalla matkani Sophian ja Katen kanssa jää tähän.

Arvosana: 🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet 2020: 7. Kirjassa rikotaan lakia
Lukujonossa: 9. Kirjan päähenkilö on orpo

Juno Dawson: Mallikappale

Jana Novak on pitkä ja hontelo lontoolaistyttö, joka ei halua kuulla enää ainuttakaan kommenttia androgyynistä ulkonäöstään. Sitten hänet värvätään arvostetun mallitoimiston listoille, ja ruman ankanpoikasen sijaan Jana onkin yhtäkkiä kansainvälinen supermalli.

Muotimaailma osoittautuu yhtä likaiseksi kuin loisteliaaksikin, ja jokaisen kulman takana vaanii petoja. Jana saa kokea niin huimaavia huippuja kuin syviä pohjakosketuksiakin. Miten kauneus voi olla niin rumaa?

Mallikappale on sekä häikäisevä ryysyistä rikkauksiin -kertomus että raju paljastustarina muotiteollisuuden pimeistä puolista.

Kun kuulin Mallikappaleesta, laitoin sen saman tien varaukseen kirjastosta. Yllätyksekseni sain kirjan käsiini jo parin päivän sisällä. Kirja jäi kuitenkin kirjapinon alimmaiseksi odottamaan vuoroaan, sillä minulla oli paljon kirjoja, jotka olisi pitänyt saada luettua sitä ennemmin. Mutta kuinkas ollakaan, kun kirjan laina piti uusia ensimmäisen kerran, niin sille olikin jo toinen varaus, joten uusiminen ei onnistunutkaan. Jäi siis kaksi vaihtoehtoa: joko luen kirjan vajaassa kolmessa päivässä tai palautan sen lukemattomana seuraavalle lukijalle. Halusin niin innokkaasti lukea tämän paljon puhutun kirjan, joten päätin ainakin yrittää lukea sen. Lopuksi olenkin oikein tyytyväinen, että päätin lukea sen.

Juno Dawsonin kirjoittama Mallikappale on saanut paljon pölinää aikaiseksi, sekä ison veden toisella puolella että myös täällä Suomessa. Enkä toisaalta ihmettelekään, sillä kirjan aihe varmasti herättää tunteita. Dawson kertoo mallimaailman julmuudesta ja karuudesta päähahmon Janan kautta, jonka mallitoimiston kykyjen etsijä bongaa ja tarjoaa mallin töitä. Jana on mielestäni loistavasti luotu hahmo, sillä tämä ei ole koskaan halunnut olla malli, eikä olekaan ajatuksesta aluksi lankaan mielissään. Koska Jana ei ole välittömästi innoissaan ja haltioissaan hänelle tarjotusta työstä, niin tämä osaa helpommin kyseenalaistaa malli- ja muotimaailman toimintatapoja eikä hyppää niin varomattomasti mukaan mallin työhön. Valitettavasti vaikka Jana kyseenalaistaa mallimaailman normeja, niin imeytyy hänkin sen mukaan.

"Mutta miksi mun iho tuntuu yhä kirkuvan? Miksi mä haluan repiä sen irti ja kuurata lihan sen alla perinpohjaisesti?" s.272

Dawson ei kaunistele yhtään muotimaailman julmuutta eikä kaartele kertoessaan, miten malleja kohdellaan siellä. Kirjoittaja paljastaa kaikki rumimmatkin salaisuudet ja tavat maailmasta, jossa hyvin nuoretkin tytöt joutuvat kestämään kaikenlaista. Lukijana kirja jopa ällötti ja puistatti välillä, kun selviää mitä kauheuksia mallit joutuvat kokemaan ja tekemään, jotta nämä pysyvät leivän syrjässä kiinni. Varsinkin seksuaalinen ahdistelu ja jatkuva painostus painon pudotukseen nousevat koko ajan esille, kun tyttöjä painostetaan omenadietille tai sietämään epäasiallista käytöstä, jotta töiden saaminen tulevaisuudessakin onnistuu. Tyttöjä myös jatkuvasti "vuokrataan" pervoille setämiehille seuralaisiksi ja muotisuunnittelijoiden omavaltaisuus malleihin on kamalaa. On hirvittävää huomata miten tyttöjä kohdellaan kuin esineitä. Janan oma toteama siitä, että he ovat vain mallinukkeja jotka pueteena hienoihin vaatteisiin on todella osuvasti sanottu.

Lukija on väkisinkin koko ajan pahoillaan Janan puolesta, joka joutuu kunnolla höykytettäväksi ja painostetuksi, varsinkin koska tästä tulee ennätysnopeasti muotimaailman halutuin malli. Aluksi mallina olo tuntuu hohdokkaalta ja hauskalta, kun ystävätkin vielä kannustavat eteenpäin. Pian kuitenkin työtahti kiristyy jatkuvasti ja Jana joutuu lentämään ympäri maailmaa keikoille nauttimatta ulkomaailman nähtävyyksistä. Unellekaan ei oikein löydy aikaa ja mallina olo osoittautuu todella yksinäiseksi. Suhde kotopuolessa odottavaan poikaystäväänkin rupeaa väistämättä rakoilemaan ja ystävistä erkaannutaan, kun aika ei riitä muuhun kuin työn tekoon. Painostus pysyä jatkuvasti laihana aiheuttaa ahdistusta. Lopulta jatkuvaatn ahdistukseen ja väsymykseen eivät auta kuin huumeet. Lukiessa huomaa kuinka hieman epävarma mutta tomera nuori nainen muuttuu tarinan aikana voipuneeksi ja sieluttomaksi mannekiiniksi, jolle millään ei ole enää mitään väliä. Jana käy tarinassaan todella pohjalla ja välillä lukija pelkääkin tämän puolesta. Mutta kaikeksi onneksi kirjalla on upean tyydyttävä lopetus, jolloin Jana on löytänyt taas itsensä sekä äänensä ja kasvanut voimalliseksi ja vaikutusvaltaiseksi nuoreksi naiseksi.

"Tyttö on pitkä mutta samaan aikaan jotenkin myös pikkuruinen, hiukan lintumainen. Ihan kuin se olisi juuri pudota mätkähtänyt alas pesästä jostain korkealta." s. 25

Kirjassa kuvattu maailma on kamala. Aina haluaisi uskoa, että kirjan maailma on vain keksitty, mutta valitettavasti näin ei ole. Oikeassakin elämässä muotimaailma on tällaista. Muotimaailma on karu ja julma, jossa vain vahvatahtoisimmat selviävät. Siitä maailmasta aitous on kaukana, kun kuvija muokataan rankalla kädellä ja tytöt stailataan tunnistamattomiksi. Kirja tosissaan menee ihon alle ja herättää ajatuksia. Yli 400 sivuisen kirjan paksuus hirvitti aluksi, mutta Dawson kirjoittaa todella elävästi ja mielenkiintoisesti, että kirjan lukee läpi käsittämättömän nopeasti. On hienoa huomta miten paljon Dawson on tehnyt taustatyötä, jotta hän on saanut kirjaansa mukaan aitoutta ja todentuntuisuutta. Lisää rakennetta kirjaan tuo ajoittaisit tekstiviestit Janan ja tämän ystävien välillä, sekä erilaiset lehtiartikkelit. Nämä pitävät lukemisen mielenkiintoisena koko ajan ja lukija pääsee astetta paremmin sisään kirjan maailmaan. Lisäksi kirjan käännöksessä viljellään kivoja kuvauksia kuten tylsä kuin maustamattomat sipsit ja kuin crackiä vetänyt yöperhonen. Olisi kiva lukea kirjailijan muutakin tuotantoa, joten olisi hienoa jos Mallikappaleen siivittämänä julkaistaisiin Dawsonin muutakin tuotantoa. Jos olet kiinnostunut saamaan todentuntuisen kuvan mallimaailman pimeästä puolesta, niin suosittelen tätä ehdottomasti. Kirjassa on pienoista shokkiarvoakin, mutta se sopii sekä nuorille aikuisille että aikuisille luettavaksi. Tämä oli oikein hyvä aloitus vuodelle 2020.

Arvosana: 🌸🌸🌸🌸

Lukuhaasteista:
Helmet 2020: 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
Lukujonossa 2020: 1. Suosittu uutuus tai bestseller

Ystävänpäivän lukumaraton 2020 (päättynyt)

Oikein rauhallista ystävänpäivää kaikille osapuolille! Kyllä olen hengissä. Blogini on viettänyt hiljaiseloa koko viimeisen vuoden ajan. Blogihiljaisuuden syistä avauden ehkä joskus toiste. Tai sitten en :P. Nyt on nimittäin ystävänpäivä ja Kirjan jos toisenkin -blogin Janen luotsaama Ystävänpäivän lukumaratonin aika. Johon voi siis käydä vielä ilmoitautumassa mukaan! Ystävänpäivä on minulle itselleni usein päivä muiden joukossa, vaikka ystävien kanssa onkin ollut tapana laittaa toisillemme sydämiä täynnä olevia "Hyvää ystävänpäivää"-toivotusviestejä. Ystävänpäivää on kuitenkin kiva viettää lukumaratonin parissa. Ensimmäisen kerran osallistuin Ystävänpäivän lukumaratonille kaksi vuotta sitten, mutta viime vuonna maratoni jäi välistä huonon lukumotivaation takia. Kun luin tämän vuoden maratonin alkamisesta, jouduin hieman tunnustelemaan, että jaksanko ja onko lukufiilistä tarpeeksi osallistuakseni maratonille. Vähällä oli, että olisin jättänyt kokonaan osallistumatta. Mutta tässä kuitenkin ollaan ja yllättävän innokkaana.

Aion pitää lukumaratonin stressivapaana, jotta saan mahdollimman paljon irti iloa siitä. En siis aseta mitään sivumäärätavoitteita tai luettujen kirjojen määrää, sillä sellaiset vain aiheuttaisivat paineita suoriutua maratonista, jolloin siitä katoaisi kaikki ilo. Tarkoitus olisi aloittaa maratoni viimeistään klo 21.00 aikoihin, mutta en pidä aikataulusta niin kovaa kiinni. Katsotaan koska ehdin aloittaa lukemisen. En ole myöskään valinnut maratonille sen kummemin erikseen teoksia tai teosta, joita haluaisin lukea. Otan luettavaksi sitä mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Tavalliseen tapaan pyrin päivittämään tähän postaukseen silloin tällöin lukumaratonin etenemistä, mutta koska aion keskittyä lukemiseen, niin tuskin tulen kovin usein päivittämään tänne edistymistäni. Maratonin päätyttyä tietenkin teen pienen yhteenvedon luetuista sivuista ja kirjoista. Toivotankin kaikille hyvää lukumaronia olitpa sitten jo aaloittanut, aloittamassa tai jo päättänyt maratonisi! <3

Perjantai 14.2

Klo 21.58
Aloitan luku maratonin hieman myöhässä kuin oli tarkoitus, joten katsotaan kauanko jaksan valvoa. Aloitan lukemisen V. E. Schwabin Magian syvempi sävy teoksella, joka on ollut pitkään kesken.

Klo 22.31
No ei kauaa mennyt, kun silmät rupesivat harittamaan. Saldoksi kertyi 52 sivua, joten tästä on hyvä jatkaa tuoreella tarmolla huomenna.

Lauantai 15.2

Klo 10.05
Kyllä, heräsin vasta näinkin myöhään. Mutta pitkä yöuni tuli tarpeeseen, kun en ole viikkoon saanut nukutuksi kunnolla. Hieman aamupalaa nassuun ja jatkan kirjan lukemista.

Klo 12.41
Sain melkein luettua Magian syvemmän sävyn loppuun, mutta päätettiinkin lähteä extemporee kyläilemään mummun tykönä. Eli urakka jatkuu sitten illemmalla.

Klo 17.56
Pääsen taas vihdoin lukemaan ja jatkamaan Magian syvemmän sävyn loppuun. On muuten jännittävä loppuhuipennus edessä.

Klo 19.12
Magian syvempi sävy luettu loppuu. Ai, että kun tykkäsin kirjan huipennuksesta ja viimeisestä luvusta hurjasti. Sivuja on luettuna tällä hetkellä 197. Lukuaikaa olisi vielä kolmisen tuntia aikaa, joten katsotaan aloitanko vielä toista kirjaa vai jäänkö näihin sivuihin.

Klo 21.26
Aloitin vielä viime metreillä uuden kirjan. Kat Fallsin Veden alla vaikuttaa oikein hyvältä scifimäiseltä YA-kirjalta.

Klo 21.54
Päätän lukumaratonin tähän. Sain luettua aloittamaani kirjaa 86 sivua, joten luettujen sivujen yhteismääräksi tulee 283. Olen oikein tyytyväinen sivujen määrään, sillä olin ajatellut lukevani paljon vähemmän. Maratonin aikana luin siis yhden kirjan loppuun ja aloittelin uutta. Maratonista jäi oikein hyvä mieli ja oli oikein virkistävää palata maratonin pariin näin pitkän ajan jälkeen. Kiitos Janelle maratonin emännöinnistä!

Sivuja luettu: 283

Loppukatsaus vuoteen 2019

Edellinen vuosikymmen on nyt takanapäin, joten on hyvä vielä ottaa viimeiset silmäykset vuoteen 2019. Vuosi 2019 ei ollut lukemisen suhteen kaikista paras. Tai miten asian tietenkin haluaa ottaa, sillä luin enemmän mangoja kuin moneen vuoteen. Mutta niiden "oikeiden" kirjojen kanssa kävi vähän kehnommin. Onnistuin lukemaan vuoden aikana vaivaiset kuusi kirjaa. Se on todella paljon vähemmän kuin vuotta aiemmin, jolloin luin yli 20 kirjaa. Vuonna 2019 ehti kuietnkin tapahtua yhtä ja toista, joka on vaikuttanut sekä lukuintooni että aikaan, mikä olisi käytettävänä lukemiseen. Muutin nimittäin helmikuussa omilleni ja kesällä kämppääni kanssani muutti aivan ihana karvapallo Peku. Lisäksi aloin liikkumaan enemmän: ryhdyttiin työkaverin kanssa käymään ryhmäliikuntatunneilla ja itsekseni aloin käymään taas lenkillä. Varsinkin koiran tullessa talouteen aika on ollut iltaisin kortilla, kun pentua pitää huomioida ja liikkumassa pitäisi ehtiä käydä. Mutta onnistuin kuitenkin lukemaan edes ne kuusi kirjaa! Verrattuna moneen vuoteen joina en ole lukenut yhtään ainutta kirjaa, niin kuusi kirjaa on oikein positiivinen juttu.

Vuoden 2019 luetut kirjat

Lukuhaasteet jäivät myös oletetusti tyngiksi. Monen haasten aloitin, mutta mitään en oikeastaan suorittanut kunnolla loppuun. Lukumaratooneihin en tainnut osallistua ollenkaan. Tiputtauduin pois sekä Helmet-lukuhaasteesta, että Metro-lukuhaasteesta, kun en saanut kirjoja luettua. Kirjan kansi-bingossa taas sain rastitettua vain kaksi ruutua. Nyt 3.1. päättyvä YA-lukuhaasteeseen olen taas saanut luettua niin ikään kaksi kirjaa ja tuskin luen siihen enempää. Ei siis bingoa xD.

Entäs vuosi 2020? No, ajattelin osallistua tavalliseen tapaan Helmet-lukuhaasteeseen ja pidän sen stressittömänä haasteena. Jos saan kirjoja luettua siihen niin hyvä. Lisäksi olen vielä mukana Niina T:n Scifi-lukuhaasteessa. Tulevien haasteiden kohdalla katson siten tilannetta. Tänä vuonna alan myös merkitsemään myös lukemani manga-pokkarit Goodreadsiin, minne en ole niitä aiemmin merkinnyt. Mutta vuoteen 2020 lähden kyllä hyvillä mielin. Odotan innolla millaisia uusia tarinoita löydänkään tänä vuonna. Toivotankin tämän kaiken marinan jälkeen kaikille oikein hyvää alkanutta uutta vuotta 2020! :D