Scifi-lukuhaasteen päätös

Viime vuoden kesäkuussa Yöpöydän kirjat-blogin Niina T. aloitti Scifi-lukuhaasteen, joka tulee päätökseen huomenna. En ole scifin suurkuluttaja, mutta halusin lähteä kokeilemaan tätä haastetta ihan silkasta mielenkiinnosta. Tuloksena luin 25 kirjaa, jotka sopivat haasteeseen. 23 kirjaa kuuluivat Dorohedoro-nimiseen manga-sarjaan, josta suurin osa haasteen saldosta tuli. Sarja on sekoitus huumoria, draamaa sekä äärimmäistä väkivaltaa. Dorohedoro on hyvin suosittu sarja, mutta itsestäni ei tullut sen fania. Sarja on viihdyttävä ja siitä löytyy uskaliaisuutta, mutta en ihastunut siihen totaalisesti. Päähahmot jättivät vähän kylmiksi, mutta onneksi sivuhahmot olivat mielenkiintoisempia. Kiva sarja, muttei mitään erityistä.

Lisäksi luin kaksi muuta kirjaa haasteeseen. Ensimmäinen on Kiera Cassin Valinta-sarjan toinen osa, Eliitti. Tämä sarja on melkoista pehmo-scifiä, sillä siksi sitä ei aluksi luulisi. Sarjalla on kuitenkin tiettyjä piirteitä joita scifistä löytyy. Pidin kakkososasta samalla tavalla kuin sarjan ensimmäisestäkin. Ihmissuhdedraamaa, koreita pukuja ja jännittäviä tilanteita. America on tietenkin edelleen yhtä ärsyttävän päättämätön kuin aiemminkin, mutta kirjan juonen eteneminen paikkaa oikukasta sankaritarta. Kirjassa saatiin niin paljon enemmän tietää valtakunnassa vallitsevasta tilanteesta ja kuinka julma se osaa olla. Kolmas osa on jo lainattuna, joten katsotaan koska saan sen luettua.

Viimeisenä kirjana luin haasteeseen Kat Fallsin Veden alla. Tämä kirja oli pienoinen pettymys. Vaikka pidin tarinan vedenalaisesta maailmasta, niin jotenkin tarina todella mitäänsanomaton. Tämä menee sellaisten kirjojen kategoriaan, joista ei ole juuri paljon sanottavaa. Kiva tätä oli kokeilla, mutta tuskin jatkan sarjan parissa.

Kiitos vielä Niinalle haasteen vetämisestä! Odotan innolla minkälaisen haasteen keksit seuraavaksi :)

Kiera Cass: Eliitti (Valinta, #2)

35 tyttöä saapui palatsiin. Vain 6 on jäljellä.

Valintaan osallistui alun perin kolmekymmentäviisi tyttöä. Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi – ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät täsmälleen, mitä haluavat – ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

Mulla on tätä sarjaa kohtaan sekalaiset tunteet jo sarjan ensimmäistä osaa, Valintaa, lukiessa ja sama meno tuntuu jatkuvan myös Eliitin kohdalla. Valinnan 35 tytöstä on enää jäljellä kuusi ja kamppailu prinssi Maxonin sydämestä kiihtyy kovemmaksi, kun muutkin tytöt yrittävät nyt tosissaan työntää American ykköstytön pallilta. Ensimmäisessää osassa America tuskailee prinssi Maxonin sekä entisen rakastetun Aspenin välillä, ja sama meno jatkuu myöskin Eliitissä. America ei tunnu osaavan päättää kumman suuntaan sydän lyö enemmän, mikä ainakin sai minut pudistelemaan päätäni usemmankin kuin kerran. Amercan itsekäs käytös tekee tästä mielestäni inhottavamman hahmon, sillä tämä vaatii Maxonilta koko ajan lisää aikaa, eikä ymmärrä missä tilenteessa Maxon on ja mitä vastuuta tämä kantaa harteillaan. America on kuitenkin siinä suhteessa ihanan piristävä sankaritar, ettei tämä ole täysin narussa vietävissä, vaan laittaa kipakasti vastaan sekä kosijoilleen että palatsin vartijoille.

"En sano mitään, enkä tee mitään, hymyilen vain mielyttävästi samalla, kun kaikki ympärilläni vajoavat hysteriaan" s. 227

Pidinkin Eliitissä siitä, että America joutuu todella pelkäämään Maxonin menetystä, kun muut kilpakumppanit nousevat todellisiksi vastustajiksi ja ovat vaarallisen lähellä viedä Maxonin sydämen. America joutuu tosissaan miettimään uudestaan asemaansa Maxonin silmissä, kun Maxon vihdoin sanoo suorat sanot American itsekkäästä käytöksestä. Mutta vaikka America punnitsee Maxonin ja Aspenin välillä, niin ei näiden välillä tunnu silti olevan mitään kunnon taistelua. Maxon on nimittäin koko ajan esillä ja hänen työnsä American eteen esitetään koko ajan, kun taas Aspen ilmaantuu vain välillä muistuttelemaan Americaa hellistä hetkistä puumajassa. Aspen on kilpakosija vain nimellisesti, sillä tällä ei tunnu muuten olevan tarinassa mitään arvoa.

"Kukaan ei suojelisi minua kuninkaalta" s. 316

Suhdekoukerot ja juonittelut nyt kuitenkin kuuluvat tähän sarjaan ja vaikka en pidäkään American jahkailusta, niin nautin suuresti kirjan lukemisesta. Eliitti on edeltäjänsä lailla nopeasti luettavissa ja ahmin sen yhdeltä istumalta, Eliitti ei kuitenkaan ole yhtä hattaran täyteistä kaunista pukujuhlaa, sillä tarina saa huomattavan synkempiä sävyjä ja ensimmäisen osan tarinallisia aukkoja täytetään. Kapinalliset ovat entistä todellisempi uhka palatsille, kuninkaan armottomuus tulee kamalalla tavalla esille ja myös kuningaskunnan synnystä saadaan uuttaa tietoa. Harmi vaan on, ettei sarjan maailma saa minkäänlaista rakennusta, eikä siihen liiemmin syvennytä enempään. Sitä tuskin lähdetään sen kummemin syventämään sarjan kolmannessakaan osassa, mutta onneksi sarja on tällaisenäänkin viihdyttävä. Sarja ei ole edelleen mikään suursuosikkini, mutta erittäin viihdyttävä se on. Katsotaan missä vaiheessa jaksaisin lukea Ainoan.

Arvosana: 🌸🌸🌸

Lukuhaasteista: Kirjankansibingo - Kaunis vaate
                             YA-lukuhaaste - Kirja omalta TBR-listalta
                             Scifi-lukuhaaste 1. kirja