L.K.Valmu: Poika - murha seitsemännellä luokalla

Kun Hege aloittaa yläasteen Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa, hän kuulee ensimmäisen kerran Teemu Vallasta. Silloin tämä on jo kuollut. Historian opettajan ja koulun terveydenhoitajan poika on menehtynyt kesällä insuliinin yliannostukseen koulun opettajien perinteisellä mökkireissulla, jolle on tällä kertaa osallistunut poikkeuksellisesti myös Teemu ystävänsä Elian kanssa. Omia teitään kulkeva Hege tutustuu uudessa koulussaan taideluokalla opiskelevan Eliaan, jonka kanssa päätyy pohtimaan Teemun kuolemaa. Oliko se sittenkään tapaturma? Hegen on pakko puhua asiasta enolleen Olalle, joka toimii Helsingin poliisin murharyhmässä rikostutkijana.
___________________________________________________________________

Joskus pari vuotta takaperin mulla oli aivan jäätävä dekkari-himo ja ahmin niitä järjettömän paljon lyhyessä ajassa. Innon haalistuessa en ole liiemmin rikosdekkareihin tai -romaaneihin tarttunut. Jotenkin Poika - murha 7. luokalla tarttui kuitenkin mukaan kirjastosta jonkin aikaa sitten, kun löysin sen uutuuksien hyllystä. Kirjassa vetosi varsinkin sen miljöö, sillä nuorille suunnattuja dekkareita ilmestyy erittäin harvakseltaan Suomessa ja varsinkin suomalaiselta kirjoittajalta. Alkuasetelma oli myös ihan oivallinen ja henkilöissä, etenkin päähenkilö Hegessä, potentiaalia.

"Ne taisivat olla ensimmäiset sanat, jotka poika englannin erityistunnilla sanoi. Toivottavasti ne eivät olleet totta." (s. 257)

Kirja on kuitenkin melko hidas alkamaan ja varmuuteen murhasta päästään vasta useamman kappaleen jälkeen. Kirjaa ei ollut varsinaisesti tylsää lukea, mutta olisin toivonut, että itse asiaan oltaisiin päästy aikaisemmin. Pidin kuitenkin siitä miten tarina oltiin rakennettu diabeteksen, koulumaailman ja rikostutkinnan ympärille. Nämä aiheet tuntuivat ehkäpä hitusen kuivakoilta, mutta toimivat kuitenkin pääasiassa ihan hyvin. Kirjasta jäi kuitenkin puuttumaan loppuratkaisun jännitys sekä se tuttu pieni kihelmöinti niskassa. Loppuratkaisun hetkille yritettiin luoda jännitystä monin kääntein, mutta yritys jäi silti hieman latteaksi.

Henkilöhahmoilla oli todella paljon potentiaalia nosuta kiinnostaviksi, mutta jäivät silti yksiulotteiseksi. Hege varsinkin on mielenkiintoinen hahmo ja kirjoittaja leikittelee hänen todellisella sukupuolellaan yhden luvun verran. Hege tuntuu saavan paljon selville murhan suhteen ja vaikuttaakin todella älykkäältä tapaukselta. Valitettavasti viimeisissä kohtauksissa hänet heitetään tekemään tyhmiä päätöksiä, jotka musertaa hahmon uskottavuutta. Muut hahmot olivat myöskin ihan kivoja tapauksia ja tykkäsin siitä, että tarinaa päästiin seuraamaan useamman henkilöhahmon näkökulmasta. Hahmoja tuntuu kuitenkin olevan pari liikaa ja niitä karsimalla tarina olisi saatu toimimaan paremmin. Varsinkin sen takia joidenkin hahmojen posijättäminen olisi ollut hyväksyttävää, koska en ymmärtänyt näiden tarkoitusta olla tarinassa mukana.

"Onko sinun pakko kertoa, mitä tiedät?"

"Jätätkö sä mulle vaihtoehtoja?"

"Sinä tuhoat minut!"

"Se ei ole mun tarkoitus."

Teemu hymyilee.

"Miksi sitten?"

"Koska se, mitä sä teet, on väärin." (s. 29)

Poika - murha seitsemännellä luokalla oli ihan kelpo nuorten dekkari, joka tarjoaa ihan kelvon murhatapauksen. L.K.Valmu kuljettaa tarinaa kivasti eteenpäin, muttei onnistu kuitenkaan nostamaan tarinan jännitettä. Murhaajan perusteet olivat myös melko löyhät eikä loppuratkaisu ollut niin karmiva kuin olin luullut. Kirjan luettuani lukufiilis oli pääasiassa vaan ookoo, eikä kirja aiheuttanut mitään ihmeellisiä rektioita. Loppufiilinki oli aika "jaa siinäkö se olikin". Kirja ei huono ole, mutta unohtuu todennäköisesti hyvin lyhyen ajan sisällä.

Arvosana: 🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
YA-lukuhaaste: Kirja jota et muuten lukisi

Toukokuun luetut ja kesän lämmön odottelua

Juupa juu, toukokuu sitten ehti mennä jo. Hämmentävää miten nopeasti kuukausi (taas) hujahti ohi. Toukokuun päättyminen kuitenkin merkitsee monta asiaa taas tälle vuotta, sillä koulu loppui tältä lukukaudelta ja kesätyöt alkoivat. Ja koska nyt ollaan jo kesäkuussa tarkoittaa se myös, että vuosi 2017 on puolessa välisää. Puoli vuotta! Vuoden alusta tuntuu olevan niin lyhyt aika, mutta onhan kuudessa kuukaudessa toisaalta ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Tosin vaikka nyt eletään kesäkuun puolta ja juhannukseen on enää vajaa kolme viikkoa aikaa, ei tunnu kyllä yhtään kesältä ainakaan sään puolesta. Täällä Etelä-Pohjanmaalla lehtiäkin ilmestyi puihin tavattoman myöhään ja ilmat ovat olleet todella koleita. Yhdessä vaiheessa oli pari hassua lämmintä kesäpäivää, mutta nyt on sää taas ollut kuin suoraan alku syksystä. Muutamat viime päivät ovat olleet myös niin tuulisia, ettei ulos ole tohtinut mennä auringonpaisteesta huolimatta. Ja olisihan se sää voinut lämmin olla jos ei olisi tuullut. Ihana Suomen suvi! Mutta toivotaan nyt, että sää tästä paranesi, jotta tässä päästäisiin heittämään talviturkit päältä. Hyvää säätä on ainakin luvattu, mutta kannattaako Forecan säätä uskoa. Uskossa on hyvä elää :D.

Mutta se säästä valittamisesta ja siirrytään hieman mukavampiin asioihin; nimittäin kirjoihin joita luin toukokuussa. Olen edelleen erittäin iloinen, sekä postiivisesti yllättynyt, että lukuintoni on pysynyt edelleen päällä. Laantumisenkaan merkkejä ei myöskää ole tällä hetkellä näkyvissä, joten toivon että kesäkuukin menee yhtä kivuttomasti lukemisen suhteen. Mutta toukokuussa luin yhteensä neljä kirjaa. Yhden kirjan siis enemmän kuin huhtikuussa. Olen erittäin tyytyväinen itseeni, sillä en muistakaan koska viimeksi olen lukenut näin monta kirjaa kuukaudessa. Hyvä minä! Luetut kirjat ovat seuraavat:

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni
Luin kirja toisen kerran, sillä muistelin sen olevan koskettava sekä raaka tarina teini-iästä sekä syömishäiriöstä. Kirja olikin yhtä pysäyttävä kuin ensimmäiselläkin lukukerralla, ja hehkutan edelleen Linnea Parkkosen taitoja kirjoittaa koskettavaa sekä realistista tekstiä.

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
Tämä oli upea kirja kaikin puolin. Raaka, puhutteleva ja koskettava tarina veti minut heti mukaansa ja ihmettelenkin miksen aiemmin osannut tarttua kirjaan. Pidin Katnissistä kaikista eniten tässä osassa ja kirja toi erittäin hyvin esille miten rikkinäinen ja masentunut hahmo tämä on. Myös muut hahmot olivat kiinnostavia. Kirja osasi pitää otteessaan ja se tarjosi monia jännittäviä hetkiä.

Maria Turtchaninoff: Anaché
En voi sanoin kuvailla kuinka rakastan tätä kirjaa. Tästä on postaus tulossa, joten en tässä kerro enempää mielipiteitäni kirjasta. Sen verran sanon, että Anachéen kannattaisia jokaisen lukea.

Theo Lawrence: Hehkuva ruumis
Ei ehkä yltänyt odotuksiini asti, mutta oli ihan kelpo lukemista. Bloggaus tulossa myöhemmin.

Toukokuussa luin siis kaksi kirjasarjaa loppuun sekä luin uudestaan kaksi kirjaa. Saldo on aika hyvä, ja voin hieman nyt tehdä tilaa lisää uusille sarjoille. Minkähän sarjan sitä seuraavaksi aloittaisi?
Kesäkuulla minulla on tavoitteena lukea ainakin neljä kirjaa, sillä jotenkin puhkun intoa lukea. Seuraavat kirjat olisivat seuraavaksi lukulistalla:

Siri Pettersen: Mätä (Korpinkehät, #2)
P.C.Cast & Kristin Cast: Piinattu (Yön talo, #4)
Han Kang: Vegetaristi
Anne Frank: Anne Frank
Mahdollisesti myös Robin Cook: Narkoosi

Aika erityyppisiä kirjoja olen suunnitellut lukea kesäkuussa, sillä joukossa on vain (gröhöm) kaksi fantasiakirjaa, yksi elämänkerta, yksi dekkari sekä pienoisromaani. Odotan innolla, että voin tarttua näihin kirjoihin. Mitä sinä luit toukokuussa? Montako kirjaa sait päätökseen?