Justin Somper: Kirottujen laiva (Vampiraatit, #1)

Kauheita vampiraatteja horisontissa!

On vuosi 2505 ja merirosvojen laivastot kylvävät kauhua Tyynellä valtamerellä. Miekkaa heiluttavat ja rommia hörppivät peruspiraatit kuitenkin kalpenevat merta ikuisesti seilaavien, verenjanoisten vampiraattien rinnalla.

Orpokodista myrskyävälle merelle pakenevat sisarukset Grace ja Connor Tempest oppivat, että legendat merta hallitsevista kammotuksista eivät olekaan pelkkää tarua.

Sisaruksista Connor päätyy merirosvojen laivaan, jota hallitsee tulisella temperamentilla varustettu kapteeni Molucco Wrathe. Gracen pelastaa alus, jonka miehistö liikkuu vain öisin. Lisäksi laivan kasvoton kapteeni tuntuu tietävän Connorin sisaruksista ja näiden edesmenneestä isästä melkeinpä kaiken.

Kaksosten yritykset löytää toisensa vaikuttavat tuhoon tuomituilta. Connorin aika kuluu raisuun merirosvoelämään totutellessa kun taas Grace saa kutsun aavelaivan suurelle juhla-aterialle...
______________________________________________________________________

"Valmistaudu tulevaan ja luota virran voimaan." (s.154)

Luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa joskus yläasteella ja muistaisin pitäneeni siitä hyvin paljon. Pakko kyllä myöntää, että kirjan parissa pääsin seilaamaan meren synkimpiin syövereihin, eikä se ole aina hyvä juttu. Kirjan tarina on mielestäni todella hyvä ja kutkuttava sekä monella tavalla uniikki. Vampiraatteja, vampyyreja piraatteina! Onko moisesta ennen kuultu? Okei idea kuulostaa todella hämärältä ja itsekin mietin, että toimiiko tällainen konsepti todella. Kirja kuitenkin imaisi heti mukaansa ja muistaisin lukeneeni sen yhdessä päivässä. Justin Somper kirjoittaa sulavasti ja helppolukuisesti, joten tapahtumien seuraamisen suhteen ei tarvinnut kompastella. Mutta taas toisaalta olisin kaivannut vähän elävämpää kerrontaa, sillä paikoitellen kirja tuntui liiankin helpolta. Siis Somperin kirjoitustyylissä ei ole mitään vikaa, mutta olen vain tainnut tottua monisävyisempään kerrontaan.

Toisena mua häiritsi tapahtuma-ajankohta, joka on 2500 luvulla. En ymmärrä miksi ajakohdaksi on valittu vuosisata, joka on yli 400 vuotta edellä omasta ajastamme, eikä se siltikään tuntunut siltä. Itse olisin voinut sijoittaa tarinan suoraan 1600 luvulle, jolloin merirosvoin kulta-aika oli. Kaikki nykyaikaiset esineet ja asiat istuivat todella huonosti tarinaan, kun muuten tunnelma oli niin vanhan henkinen. Jos eletään 2500 lukua kirjailija olisi voinut keksiä paljon mielenkintoisempia kikkoja tarinaan ja sen kuljetukseen. Mutta ei, sillä merirosvot seilaavat tavalliseen tapaan laivoilla ja taistelevat miekoin ja keihäin. Ehkä Somperin oli tarkoitus saada mukaan enemmän naishahmoja, sillä tiedettävästi naisia ei päästetty laivoihin 1600 luvulla, sillä he toivat muassaan mukaa huonoa onnea. Tällöin vahvojen naishahmojen mukaantuonti olisi ollut haastavampaa. Plussaa siis tästä, mutta kuitenkin Somper olisi voinut rakentaa täysin uudenlaisen mielikuvitusmaailman eikä rakentaa tarinaa näin lähelle todellisuutta.

"Niin kaikki päättyy. Niin kaikki alkaa." (s.315)

Muuten kirjan tarina on erittäin kutkuttava, jos tiettyjen seikkojen ei anna häiritä liiaksi. Itselleni, joka on ollut aina kiinnostunut merirosvoista ja näiden elintavasta, kirja oli mukava makupala. Olin myös tyytyväinen, etteivät merirosvot olleet mitään verenhimoisia tappajia, vaan ihan leppoisaa porukkaa joita on kiva seurata. Itse päähahmot eivät itseäni järin hetkauttaneet, sillä sivuhahmot tuntuivat paljon kiinnostavammilta. Ensinnäkin hahmot eivät tuntuneet yhtään ikäisiltään, vaan huomattavasti vanhemmilta. Grace on nälli naishahmo, josta pidin aluksi, mutta hänen jääräpäisyytensä ja piittaamattomuutensa alkoivat taas ärsyttää loppua kohden. Ja hänen temppunsa johtavat sekä hänet Lorcanin pinteeseen. Bless you Lorcan! Ymmärrän tietyllä tavalla miksi Grace käyttäytyy miten käyttäytyy, mutta se menee vaan välillä liian yli. Connorista taas pidin paljon enemmän kuin Gracesta. Hän toimii paljon järkevämmin ja inhimillisimmin kuin kaksoissiskonsa. Tosin ihmettelin hieman miten hänet pestattiin niin helposti merirosvoksi iästään huolimatta.

"Mä rukouksen teillekin nyt tahdon lausua

Ja pyytää ettei vampiraatit...

...teihin kajoa." (s.13)

Kuten olettaa saattaa, niin en nauttinut kirjasta niin paljon kuin joskus muutama vuosi sitten. Mikä oli oletettavissa, kun makuni on hieman muuttunut ja kriittinen silmäni kehittynyt. Kliseitä kirja on täynnä, mutta muistaisin seuraavan osan olevan jopa yllättävämpi. Ei kirja kuitenkaan sysi huono ollut ja viihdyin sen parissa mukavasti. Aion kyllä lukea nyt sarjan loppuun, kun se aikanaan jäi niin kesken. Mutta yhtenä hyvänä puolena on, että pikkuveljeni innostui lukemaan kirjan, kun olin jättänyt sen keittiönpöydälle. Ehkä veljestä tulee vielä tulevaisuudessa oikea kirjatoukka?

Arvosana: 🌸🌸🌸

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 23. Kirjassa on mukana meri
Spefi-lukuhaaste: 6. Spefikirja, jonka kirjoittaja ei ole pohjoismainen tai anglo-amerikkalainen
YA-lukuhaaste: Kirja, jonka olet aiemmin lukenut
Jatkumo-lukuhaaste: 2. kirja

Maaliskuun luetut ja huhtikuun lukupinkka

Maaliskuu meni kovassa tohinassa, sillä olen ollut lähes kaikki irtoavat vapaapäivät töissä ja kolme haastavaa tenttiä ovat vieneet ylimääräisen ajan myös illoista. Yllättävää kyllä sain kuitenkin luettua enemmän kirjoja kuin tavallisesti. Kirjoja kertyi nimittäin huimat viisi kappaletta. Pääsin myös puolivakavissani heittämään kuukauden tavoitteeseeni, sillä sain luettua ne kolme kirjaa jotka oli tarkoituskin. Mukaan on myös mahtunut pari itselleni epätavallista kirjaa, sekä tietenkin oman lempigenreni edustajia.

Erika Vik: Han sanoi nimekseen Aleia

Ai, että rakastuin tähän kirjaan! Mielenkiintoiset hahmot, jännä juoni ja salamyhkäinen pahis. Okei, kirja ei ehkä ollut täydellinen, enkä itsekään meinannut aluksi päästä tarinan sisälle. Mutta sen laukkaavaan kirjoitustyyliin tottui nopeasti ja tarina lähti kunnolla käyntiin. Odotan innolla toiseen osaan tarttumista.

L.K.Valmu: Poika - Murha 7. luokalla

Dekkareita en kovinkaan usein lue ja pääsääntöisesti pyrin pysymään niistä kaukana. Jostakin kumman syystä nappasin kuitenkin tämän nuorille tarkoitetun kirjan kirjastosta. Kirja ei ollut vertahyytävä tai edes jännittävä, mutta oli kuitenkin ihan kelpo lukukokemus. Tosin kirja ei jää kovin pitkäksi aikaa mieleeni.

Henry Aho: Arvet - romaani kiusatuista

Kirja oli raskas lukukokemus, joka jäi kaihertamaan mieltäni pitkäksi aikaa. Oli kiva seurata jopa kiusaajan ajatuksia. Kirja kuvaa myös hyvin nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se laskee kuitenkin mielestäni liikaa painoarvoa sille. Kirjoittaja ei osannut mielestäni kunnolla päättää tarinaa, enkä oikeastaan ymmärtänyt joitakin päähahmojen tekemiä ratkaisuja.

Justin Somper: Kirottujen laiva

Päädyin vihdoin ja viimein uudestaan tämän kirjan pariin. Kirja ei iskenyt ehkä yhtä kovaa, kuin silloin amis-aikoina, mutta erittäin viihdyttävää luettavaa tämä silti oli. Hieman epäolennaisuuksia ja outoja ratkaisuja kirjassa oli, mutta tarina veti mukaansa. Teen tästä arvion jahka ehdin.

Rick Riordan: Salamvaras

Missähän Tartaroksen piemeydessä olen ollut, kun tartuin tähän kirjaan vasta nyt. Rakastan sarjan tematiikkaa sekä kreikkalaista mytologiaa. Tästä on mukava lähteä kirjoittamaan postausta.

Tällaisen lukupuuskan jälkeen lukuintoni on vaan yltynyt. Koen siis aiheelliseksi asettaa itselleni pitkästä aikaan lukutavoitteen. Kunnollisen. Neljä kirjaa tuntuu oikein hyvältä määrältä tälle kuulle, joten kuunetelen vaistoani ja asetan sen tavoitteeksi. Luettaviksi kirjoiksi asetan seuraavat kirjat:

Siri Pettersen: Mahti

Iitu Ahonen: Hervannan kolmiossa

Kristin & P.C.Cast: Vainottu

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Näistä kahdella kolkuttaa eräpäivät ovilla, joten ne pitää saada luettua mahdollisimman pian. Lisäksi mulla on vähästä kiinni Maria V. Snyderin Myrkyn oppitunnit. Sitä on kuitenkin jäljellä enää pari lukua, niin en viitsi laskea sitä tavoitteeseeni mukaan xD. Mutta siinäpä maaliskuun luetut ja huhtikuun suunnitelmat oikein nätissä purkissa. Toivottavasti huhtikuu on aivan yhtä antoisa kuin maaliskuukin. Toivotaan myös, että kesä pääsisi kunnolla käyntiin.