Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu. Suositun tubettajan riipaisevia runoja ja mietteitä.
Miltä tuntuu, kun on elettävä pelkällä murheella ja kaaoksella? Kun alakulo valtaa mielen niin että hajoaminen on jo lähellä. Lukija pääsee kirjoittajan ihon alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa hiljakseen pisaroida valoa.
Nämä runot ja mietteet on kirjoitettu sydänverellä.
Videoblogissaan Mansikkka on kertonut avoimesti masennuksestaan ja ahdistushäiriöstään. Hän haluaa valaa kohtalotovereihinsa itsetuntoa ja rohkaista heitä pyytämään apua. Jokainen meistä on arvokas.
________________________________________________________________
En ole mikään suuri runojen tai runouden ystävä, vaikka yläasteella tykkäsin kirjoitella omia pätkiä vihkon tai kirjan nurkkaan. En ole siis aiemmin lukenut minkään tyylisiä runokirjoja, joten Itke minulle taivas saa kunnian olla ensikosketukseni runouden maailmaan.
Nappasin kirjan mukaan kotikuntani kirjaston palautuskärrystä, sillä surumielinen kansi veti puoleensa ja olin muutenkin aikonut lukea kirjan jossain vaiheessa. Kirja siis lähti mukaan. Luinkin kirjan vajaassa puolessa tunnissa samana päivänä. Kirjoittaja Maiju Voutilainen tai omalla kohdallani Mansikkana paremmin tunnettu, on youtuben tämän hetken seuratuimpia suomitubettajia. Maijun tubettajan ura vähän auttoi kirjan tarttumisen kanssa, sillä olen itsekin häntä seuraillut parisen vuotta ja vähän tutun ihmisen kirjaan oli jotenkin helpompi tarttua. Itke minulle taivas onkin Maijun esikoisteos.
"se tunne
kun on vähän hukassa
mut se on ihan ok"
Maiju käsittelee runojensa avulla masennustaan ja ahdistuneisuuttaan, mikä tuntuu runoissa. Hän itse kirjoittaa halunneensa päästää ihmiset runojensa kautta ihonsa alle, missä osa runoista onnistuukin. Suurimmassa osassa runoista näkyy ja tuntuus selvästi Maijun ahdistus ja kamppailu masennusta sekä itseinhoa vastaan. Välillä vihan, epätoivon ja ahdistuksen mustan pilven välistä pääsee paistamaan toivoa ja valoa, joka ei aivan tunnu saavuttavan lukijaa.
Kaikista koviten minuun iskivät kaikista lyhimmät ja pelkistetyimmät katkelmat, joista parin luin oikein äidille ääneen. Lauseiden sanoma oli jotenkin niin koskettava, että halusin jakaa sen toisillekin korville. Pakko on myös myöntää, että tunnistan osassa runoista oman itseni, vaikka en ole koskaan masentunut ollutkaan. Tunnistan kuitenkin joitakin Maijun kuvailemista tunteista ja hetkistä, joita itsekin aloin miettimään omassa päässäni. Miksi teen näin, miksi tunnen näin?
"kuuntele kun haluan kertoa sinulle sanomatta
olemassaolollani
miten tärkeä olet pelkästään
olemassaolollasi."
Itke minulle taivas on täynnä hyviä runoja, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole tasalaatuisia. Osa oli hyvinkin keskivertoisia, osa taas sellaisia jotka olisin voinut itsekin kirjoittaa. Muhun kuitenkin runot iskivät, eikä runojen epätasaisuus häirinnyt. Olisi hienoa, jos vaikka äidinkielentunneilla luettaisiin tämä kirja. Se on lyhyt, mutta se sisältää niin paljon tunnetta ja asiaa tärkeästä asiasta, että se olisi varmasti hyvä lukuhetki yläasteikäisille. Kirjan avulla on helppo päästä runouteen käsiksi ja toivottavasti se on jatkossakin monen nuoren ensikosketus runouteen.
Arvosana: 🌸🌸🌸1/2
Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 2. Kotimainen runokirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti