Stephanie Garber: Valenda (Caraval, #2)

Tervetuloa takaisin Caravalin pelimaailmaan!

Stephanie Garberin rajaton mielikuvitus avaa jälleen portit maagiseen peliin, jota Caravalin jatko-osassa pelataan keisarikunnan pääkaupungin kaduilla ja palatseissa.

Donatella Dragna sai pelastettua sisarensa Scarlettin järjestetyltä avioliitolta, ja siskokset pääsivät hirviömäistä isäänsä pakoon. Tellan harteita painaa kuitenkin raskas taakka. Caravalissa saamaansa apua vastaan hän on luvannut salaperäiselle rikolliselle paljastaa Caraval-pelin johtajan Legendin oikean nimen – jota kukaan ei tiedä.

Tella heittäytyy uuden Caravalin pyörteisiin pääkaupunki Valendan hämyisissä kortteleissa ja komeissa tanssisaleissa. Tällä kertaa pelissä on sekä hänen oma henkensä että pelin – ja koko keisarikunnan – tulevaisuus.

 Caraval-sarjan ensimmäinen osa ei lämmittänyt aikanaan mieltäni niin paljon, että olisin heti innoissani tarttunut sarjan toiseen osaan, Valendaan. Mutta tällä kertaa yllätyinkin positiivisesti, sillä mielestäni Valenda on monessa suhteessa parempi kuin edeltäjänsä. Stephanie Garber on tälläkin kertaa luonut sateenkaaren väreissä tuikkivan tarinan, joka saa kuitenkin vielä tummempia sävyjä aikaiseksi kuin edeltäjänsä. Vaikka käytännössä Garber käyttää Valendassa hyvin samantyyppisiä kikkoja kuin ensimmäisessä osassa, niin silti tarina onnistuu olemaan uskollinen Caravalin hengelle olematta kuitenkaan täysin sama. Löytyy suhdedraamaa, värikkäitä asuja ja tietenkin koko komeuden tarkoitus on voittaa peli.

"Ilmassa väreili smaragdivaloa, aivan kuin siellä olisi kisaillut keijuja äidin ollessa poissa." s.9

Vanhojen juonikuvioiden lisäksi tarinaan saadaan mukaan myös uusia piirteitä ja mysteerisiä asioita. Mielenkiintoisin ja vaarallisin näistä ovat kuitenkin Kohtalot, sekä Tellan ja Scarlettin äidin katoaminen. Vaikka sarjan tarina oli jo Caravalissa synkähkö ja jännittävä, niin Valendassa kaikki synkkyys ja ahdistavuus nousevat vielä korkeamalle tasolle. Ja mitä pidemmälle tarina etenee sitä kamalammaksi ja vaarallisemmaksi tarina muuttuu. Tarina pitää sisällään myös muutamia yllättäviä juoneenkäänteitä sekä tietenkin romanttisia sydämen tykytyksiä. Ensimmäisessä osassa minua vaivasi Garberin ehkä liiallinen adjektiivien käyttö ja kerronnalliset ongelmat, sillä vaikka pidänkin värikkäästä ja eloisesta kirjoitustyylistä, niin Garber tuntui ampuvan hieman liian yli kuvaillessaan Caravalia ja sen maailmaa. Onneksi Valendassa Garber on päässyt yli liioittelusta ja tarinakin pysyy kasassa paljon paremmin lähtemättä haahuilemaan liikaa.

Ensimmäisessä osassa päähahmona toimi Scarlett, mutta Valendassa hänen sijastaan valokeilaan astuu tämän tomeran topakka pikkusisko Donatella tai vain Tella. Pidin Tellan hahmosta enemmän kuin Scarlettista, vaikkei Scarlettkaan ollut huono hahmo. Tella on hahmona aikaansaava, kipakka ja sanavalmis nuori neito, joka ottaa ennemmin riskejä kuin valitsee turvallisen tien. Tella ei ole hahmona myöskään kaikista puhtoisin, sillä tämä tykkää hullutella poikien kanssa eikä pelkää sanoa takaisin edes Kohtalolle. Tellassa yhdistyy sekä jäänkova rohkeus kuin myös lapsenoaminen naiivius, jotka värittävät hahmoa mukavasti. Tellassa on sellaista jääräpäisyyttä ja kipakkuutta josta pidän naishahmoissa. Näitä piirteitä ei venytetä niin, että hahmo muuttuu ärsyttäväksi, vaan piirteet pysyvät hyvän maun rajoissa. Ainoa ongelma minulla oli Tellan ja Danten välisestä romantiikasta, sillä en ole varma pidinkö siitä vai en. Se tuntui vain sekaavan pakkaa ja tarinaa enemmän kuin auttavan sitä eteenpäin. Tellakin tuntui vain taantuvan Danten lähellä ja välillä alkoi olla puuduttavaa lukea Tellan haikailuja pahan pojan perään. Lopulta huomasinkin symppaavani enemmän tarinan pahispojua, Jacksiä. Jacks on ehkä tarinan ristiriitaisin hahmo mutta samalla surullisin. Välillä hän sai minut inhoamaan itseään ja taas välillä olisin halunnut lohduttaa tätä. Kaikessa ristiriitaisuudessaan Jacksistä kehkeytyy tarinan mielenkiintoisin hahmon ja toivonkin, että hän saa seuraavassa osassa enemmän aikaa.

"Sisaresi ei voittanut ratkomalla helppoja arvoituksia. Hän voitti niiden uhrausten ansiosta, joita oli valmis tekemään arvoitusten eteen ja löytääkseen sinut." s.203

Kun aloin lukea Valendaa niin mietin, että onko tämä todella se tarvittu ja kaivattu jatko-osa Caravalille? Ei ehkä, mutta erittäin viihdyttävä ja miellyttävä se on. Valendan tarina liikkuu koko ajan eteenpäin tarjoten joka hetki jotain mikä pitää lukijan mielenkiinnon otteessaan. Se ei kuitenkaan ole täydellinen. Kirjan loppuhuipennus oli mielestäni osittain ennalta-arvattava, Tella on välillä todella naiivi, eikä lujatahtoiseen kuningattareen ehditty tutustua tarpeeksi. Kokonaisuutena Valenda on kuitenkin jämäkkä ja mukaansa vetävä tarina suurella ripauksella taikaa ja magiaa, jota varjostaa hengen menettämisen pelko samalla, kun maailman tulevaisuus painaa niskassa. Sarjan viimeinen osa Finale on tämän vuoden puolella ilmestynyt suomeksi, joten tarinan loppua ei tarvitse odotella. Valenda onnistui saamaan minut innostumaan jälleen enemmän Caravalin tarinasta ja miten sen henkilhahmoille tapahtuu. Nyt kun peli on kerran ohi, niin panokset varmasti lisääntyvät jatkossa eikä traagisilta tapahtumilta vältytä.

Arvosana: 🌸🌸🌸🌸

Lukuhaasteista: YA-lukuhaaste - Julkaistu vuonna 2018

Manga-lukuhaaste päättyy

Niin on vain seitsemän kuukautta huvennut, joka tarkoittaa valitettavasti Manga-lukuhaasteen päättymistä. Kun aloitin haasteen, niin päätin ottaa haasteen melko lunkisti, sillä mangaa tulee luettua vähän joka välissä. 14 kohtaa sain vedettyä yli, mutta eipä sitä bingoa tällä kertaa irronnut, vaikka lähellä olikin. Tosin luettujen pokkareiden määrä on kyllä kohtuullinen. Haastekohdat vedin yli vain sarjoittain, vaikken sarjaa olisikaan lukenut loppuun. Olen oikein tyytyäväinen lukusaldooni, vaikka bingo jäikin saamatta. Toivottavasti teillä oli antoisempi lukubingohaaste. Kertokaa omia tuloksianne ja fiiliksiä kommenttiboksiin! :D

Huumori - Kawahara Kazue: My Love Story!!
Naispäähahmo - Kaoru Mori: Aron morsiammet
Manga, joka yllätti sinut - Posuka Demizu & Kaiu Shirai: The Promised Neverland
Tarina sijoittuu muualle kuin Japaniin - Ryosuke Takeuchi & Hikaru Miyoshi: Patriootti Moriarty
Englanninkielinen manga - Naoki Urasawa: 20th Century Boys
Sarja, jossa on yli 10 osaa - Yumi Tamura: 7 Seeds
Sarjassa käsitellään ihmissuhteita - KAITO: Ao no Flag
LBTG+ hahmo - Akimi Yoshida: Banana Fish
Pääosassa on eläin - Paru Itagaki: Beastars
Päähahmolla ei ole isää, äitiä tai kumpaakaan - Tomiyaki Kagisora: Happy Sugar Life
Shounen - Eiichiro Oda: One Piece
Miespäähahmo - Katsuhiro Otomo: Akira
Battle Royal henkinen - Yasunori Mitsunaga: Hirviöprinsessa Hime
Joku hahmoista on chibi-muodossa - Ryukishi7: Higurashi no Naku Koro Ni

Miten sinun haastesi meni? Saitko bingoa?

Kiera Cass: Eliitti (Valinta, #2)

35 tyttöä saapui palatsiin. Vain 6 on jäljellä.

Valintaan osallistui alun perin kolmekymmentäviisi tyttöä. Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi – ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät täsmälleen, mitä haluavat – ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

Mulla on tätä sarjaa kohtaan sekalaiset tunteet jo sarjan ensimmäistä osaa, Valintaa, lukiessa ja sama meno tuntuu jatkuvan myös Eliitin kohdalla. Valinnan 35 tytöstä on enää jäljellä kuusi ja kamppailu prinssi Maxonin sydämestä kiihtyy kovemmaksi, kun muutkin tytöt yrittävät nyt tosissaan työntää American ykköstytön pallilta. Ensimmäisessää osassa America tuskailee prinssi Maxonin sekä entisen rakastetun Aspenin välillä, ja sama meno jatkuu myöskin Eliitissä. America ei tunnu osaavan päättää kumman suuntaan sydän lyö enemmän, mikä ainakin sai minut pudistelemaan päätäni usemmankin kuin kerran. Amercan itsekäs käytös tekee tästä mielestäni inhottavamman hahmon, sillä tämä vaatii Maxonilta koko ajan lisää aikaa, eikä ymmärrä missä tilenteessa Maxon on ja mitä vastuuta tämä kantaa harteillaan. America on kuitenkin siinä suhteessa ihanan piristävä sankaritar, ettei tämä ole täysin narussa vietävissä, vaan laittaa kipakasti vastaan sekä kosijoilleen että palatsin vartijoille.

"En sano mitään, enkä tee mitään, hymyilen vain mielyttävästi samalla, kun kaikki ympärilläni vajoavat hysteriaan" s. 227

Pidinkin Eliitissä siitä, että America joutuu todella pelkäämään Maxonin menetystä, kun muut kilpakumppanit nousevat todellisiksi vastustajiksi ja ovat vaarallisen lähellä viedä Maxonin sydämen. America joutuu tosissaan miettimään uudestaan asemaansa Maxonin silmissä, kun Maxon vihdoin sanoo suorat sanot American itsekkäästä käytöksestä. Mutta vaikka America punnitsee Maxonin ja Aspenin välillä, niin ei näiden välillä tunnu silti olevan mitään kunnon taistelua. Maxon on nimittäin koko ajan esillä ja hänen työnsä American eteen esitetään koko ajan, kun taas Aspen ilmaantuu vain välillä muistuttelemaan Americaa hellistä hetkistä puumajassa. Aspen on kilpakosija vain nimellisesti, sillä tällä ei tunnu muuten olevan tarinassa mitään arvoa.

"Kukaan ei suojelisi minua kuninkaalta" s. 316

Suhdekoukerot ja juonittelut nyt kuitenkin kuuluvat tähän sarjaan ja vaikka en pidäkään American jahkailusta, niin nautin suuresti kirjan lukemisesta. Eliitti on edeltäjänsä lailla nopeasti luettavissa ja ahmin sen yhdeltä istumalta, Eliitti ei kuitenkaan ole yhtä hattaran täyteistä kaunista pukujuhlaa, sillä tarina saa huomattavan synkempiä sävyjä ja ensimmäisen osan tarinallisia aukkoja täytetään. Kapinalliset ovat entistä todellisempi uhka palatsille, kuninkaan armottomuus tulee kamalalla tavalla esille ja myös kuningaskunnan synnystä saadaan uuttaa tietoa. Harmi vaan on, ettei sarjan maailma saa minkäänlaista rakennusta, eikä siihen liiemmin syvennytä enempään. Sitä tuskin lähdetään sen kummemin syventämään sarjan kolmannessakaan osassa, mutta onneksi sarja on tällaisenäänkin viihdyttävä. Sarja ei ole edelleen mikään suursuosikkini, mutta erittäin viihdyttävä se on. Katsotaan missä vaiheessa jaksaisin lukea Ainoan.

Arvosana: 🌸🌸🌸

Lukuhaasteista: Kirjankansibingo - Kaunis vaate
                             YA-lukuhaaste - Kirja omalta TBR-listalta
                             Scifi-lukuhaaste 1. kirja

Leïla Sliman: Kehtolaulu

Toivotat hänet tervetulleeksi omaan kotiisi, perheesi jokapäiväiseen elämään ja lastesi sydämiin. Et voi enää kuvitella elämää ilman häntä: luotettavaa ja uskollista apuria, joka tuntuu melkein kuin perheenjäseneltä. Kunnes maailmasi hajoaa eräänä toukokuun päivänä.

Kun Myriam haluaa palata töihin äitiyslomalta, hän joutuu miehensä Paulin kanssa etsimään hoitajan kahdelle pienelle lapselleen. Louise on paljon enemmän kuin he uskalsivat toivoa: hiljainen, siisti, lasten rakastama nainen, joka pitää heidän kauniin asuntonsa moitteettomassa kunnossa ja on korvaamaton apu illallisjuhlien järjestämisessä. Kiiltokuvamaisen täydellinen Louise ei väsy leikkimään piilosta tai laulamaan loputtomiin lastenlauluja.

Pinnan alla kuitenkin kytee. Pariisilainen perheidylli sokerisine leivonnaisineen ja karuselliajeluineen asettuu taustaksi nöyryytykselle, raivolle ja väkivallalle.

Olen hullaantunut kirjojen varaamiseen, sillä on paljon helpompaa vain laittaa varaus haluamastasi kirjasta, odottaa noutoilmoitusta ja hakea kirja sitten kirjastosta. Ei tarvitse odottaa kirjan palauttamista tietämättömänä tai yrittää etsiä tiettyä kirjaa hyllyjen keskeltä. Leïla Slimanin Kehtolaulun olin ilmeisesti laittanutkin varaukseen, herra ties kuinka kauan sitten. Kirjassa oli varaushetkellä useampi kymmenen varausta, joten kirjan saaminen omiin käsiin kesti useamman kuukauden, jonka aikana olin jo ehtinyt onnellisesti unohtamaan, että mulla on varaus tästä kirjasta. Kunnes saapumisilmoitus tingahti puhelimeeni. Aluksi ihmettelin, että mikä ihme kirja tämä on ja lainattuani sen kirja unohtui vähäksi aikaa kirjapinoon. Kun kirjalla oli lisää varauksia ja lukuaikaa oli pari kolme päivää, niin päätin lukea kirjan maksoi mitä maksoi. Kehtolaulu olikin aikamoinen yllätys.

"Vauva on kuollut." s.9

Noilla sanoilla kirja alkaa. Se lyö heti lukijalta hampaat kurkkuun ja nauraa vielä päälle. Kirja vangitsi heti ensisanoillaan ja eikä tarina päästänyt hetkeksikään irti. Viimeisen sivun käännettyäni huokaisin oikein syvään, sillä Kehtolaulu on melko pysäyttävä kirja. Se ei ole mitään kevyttä luettavaa, vaikka tämän hieman parisataasivuisen kirjaan ahmiikin nopeasti. Tarinan teemat ovat synkkäsävyisiä ja ahdistavia. Mutta vaikka samalla tarina ahdistaa, niin samalla se koukuttaa käsittämättömän voimakkaasti. Sliman kirjoittaa todella sulavasti ja hänen tekstinsä on helppoa seurata ja nopealukuista. Kirjan tarinaan oli helppo imeytyä mukaan eikä kirjaa haluaisi laskea käsistään.

Tarinaa seurataan vuoroin Myriamin, Paulin ja Lousen ajatusten ja tunteiden kautta. Myriam ja Paul ovat työnarkomaaneja, jotka haluavat jatkaan uraansa ja hommaavatkin sen takia lastenhoitajan; kuuliaisen, kätevän käsistään ja korvaamattoman Louisen. Kirjaa lukiessa lukija huomaa kuinka osapuolten välinen suhde muuttuu pikkuhiljaa asiallisesta työsuhteesta pakkomielteeksi molempien osalta. Myriam ja Paul ovat niin huumautuneita Louisen antamasta vapaudesta lapsiarjesta, ettei kumpikaan ole halukas luopumaan siitä. Louise taas saa peitettyä oman yksinäisyytensä hoitamalla lapsia tuntiessaan itsensä jolle kulle tarpeelliseksi. Myriamin ja Paulin välnen suhde Louiseen väreilee aika-ajoin vaarallisesti, mutta se ei koskaan pääse siihen pisteeseen, jossa Myriam tai Paul löisivät viimeisen naulan arkkuun. Näiden kolmen välistä suhdetta voisi melkein verrata huumausaineisiin, tupakkaan, alkoholiin tai mihin tahansa nautintoaineeseen. Ja kuten moni riippuvainenkaan, tässäkään tarinassa selkeitä varoitusmerkkejä ei huomata tai niille ummistetaan silmät. 

"Kaupunki oli tuolloin täynnä hulluja." s.106

Myriamin ja Paulin käytös kirjassa on enemmän tai vähemmän kyseenalaista. Pariskunnan suhtautuminen melkein mihin tahansa taipuvaan lastenhoitajaansa on vuoroin ylimielistä ja nöyristelevää. Lisäksi Slïmanin toteavan lakoninen kerronta korostaa entisestään pariskunnan tökeröitä yrityksiä osoittaa kiitollisuutta ja peitellä huonoa omaatuntoa. Pariskunta ei tajua, että muun muassa uusien vaatteiden piilottaminen, ettei toiselle tule paha mieli, vain kasvattaa Louisen sisäistä mustaa puroa, joka lopulta vyöryy yli äyräiden. On raastavaa seurata, kuinka Myriam ja Paul itse kaivavat lastensa hautaa. Lukija itse pysyy koko ajan kärryillä mitä Louisen päänsisällä tapahtuu, koska ensimmäiset varoitusmerkit ilmestyvät ja koska olisi jo liian myöhäistä. Tarina ei ole mitenkään mustavalkoinen ja sen voi tulkita niin monella eri tavalla. 

Kehtolaulu kulkee hyvin suoraviivaisesti eteenpäin. Tarinassa kerrotaan mitä tapahtui ennen kuin perheen lastenhoitaja Louse murhaa perheen pienet lapset. Tarina on jännitteinen koko ajan ja pidin todella paljon lukukokemuksestani. Kehtolaulun shokkialoituksen jälkeen lopetus tuntui jättävän lukijan kuin tyhjän päälle. Jatkon lukija voi kuvitella aivan itse, mutta itse olisin halunnut tietää miten kaikille lopulta kävi. Kirja on nopeasti luettava ja vähäeleinen, mutta se ei ole mikään kevyt lukukokemus. Se jättää ajatuksia juoksemaan pääkopassa vielä pitkänkin aikaa.

Arvosana: 🌸🌸🌸🌸

Lukuhaasteista: Kirjankansibingo - Nainen

Kuulumisia ja puolivuosi katsaus

Heeeeeeei! Yritin keksiä tähän alkuun jotain oikein fiksua ja nasevaa, mutta en sitten keksinyt mitään. Mutta elossa ollaan! Siitä onkin jo kolme kuukautta, kun viimeksi kirjoittelin tänne. Hups, aika on päässyt vähän vierähtämään. Lähinnä syy blogihiljaisuuteni on koko alkuvuoden vaivannut lukuinnostuksen puute. Kuluneen puolen vuoden aikana olen saanut luetuksi vaivaiset kolme kirjaa, joista yhdestä olen saanut kirjoitettua jopa arvostelun. Itseäni vähän harmittaa tällainen lukuinnon puute. Varsinkin, kun viime vuonna sain luettua niin hyvin kirjoja. Välillä on tuntunut kuin lukufiilis olisi nostanut päätään, mutta sitten se on lopahtanut ennen aikojaan.

Mutta toisaalta tämä vahinkoloma on ollut hyvästäkin. En ole kokenut minkäälaista stressiä postausten kirjoittamisesta (tosin en ole sitä muutenkaan kokenut paljoakaan) ja olen saanut laittaa energiaani muihin itseäni kiinnostaviin asioihin. Muutin myös uuteen asuntoon helmikuussa, joka myös osaltaan söi mehuja, jolloin sohvalla löhöily ja RuPaul´s Drag Racen katsominen tuntuivat paljon houkuttelevammilta kuin kirjaan tarttuminen.

Miten sitten tästä eteenpäin? Ei, en ole kuoppaamassa blogiani, sillä nautin edelleen siitä ja kirjoitusten julkaisemisesta. Ja nautin tietenkin edelleen myös lukemisesta. Yritän hieman itse kohottaa lukuintoani osallistumalla uusiin lukuhaasteisiin, sillä ne ovat aina innostaneet lukemaan enemmän. Olen mm. ilmoittautunut YA-, scifi- ja kirjankansilukuhaasteeseen. Lisäksi mietinnässä on Pride-viikon lukuhaaste. Tosin Helmet-lukuhaasteen taidan jättää suosista kesken, sillä se vain blokkaisia innostustani lukea, kun en ole kuin yhden kohdan saanut täytettyä. Ehka parempi onni ensi vuonna.  Pyrin myös lukemaan edes muutaman sivun päivässä. Katsotaan sitten, koska ryhdyn taas kirjoittelemaan säännölisesti. Viimeistään sitten jahka löydän innostukseni uudelleen. Anteeksi tynkäpostaus, mutta halusin hieman kuulumisiani kirjoitella. Palaillaan astialle! ;)

Sally Green: Savuvarkaat (Savuvarkaat, #1)

Viisi nuorta, joiden käsissä on maailman kohtalo. Viisi valtakuntaa konfliktin partaalla.

Brigantissa prinsessa Catherine valmistautuu julman, vallanhimoisen isänsä järjestämään avioliittoon. Samaan aikaan hänen tosirakkauttaan Ambrosea odottaa pyövelin pölkky.

Calidorissa halveksittu palvelija March hautoo kostoa ruhtinaalle, joka petti kansansa.

Pitoriassa vastuuntunnoton hurmuri Edyon varastaa halpoja helyjä jännitystä saadakseen, kunnes saa kuulla todellisesta syntyperästään.

Karuilla pohjoisilla seuduilla Tash juoksee henkensä edestä toimiessaan tylyn paholaismetsästäjän houkutuslintuna.

Kun valtakuntien liittoutumat murtuvat, näiden nuorten kohtalot muuttaa ja kietoo erottamattomasti yhteen sodan arvaamaton kulku – ja paholaissavua sisältävä mystinen pullo.

Tartuin pitkästä aikaan muuhun kirjaan kuin mangaan ja käsiini joutuikin tämän vuoden uutuus, Savuvarkaat. Tuuletusta, olen kerrankin tarttunut uutuuskirjaan näin nopeasti sen julkaisun jälkeen! Mullahan on kerran tapana lukea uutuudet vasta silloin, kun suurin niiden nostattama aalto on mennyt jo ohi. Savuvarkaat on kirjailija Sally Greenin uusi sarja, joka aloittaa vauhdikkaan matkan viiden päähenkilön kanssa. Sally Greenhän on tunnettu aiemmasta nuorten fantasiasarjastaan, Puoliksi paha, jota en itse ole vielä lukenut. Savuvarkaat on siis aivan ensimmäinen kosketukseni Greenin tuotantoon ja toisaalta se oli ehkä hyväkin, sillä mulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen. 

"Ehkä hän ei olutkaan niin typerä kuin antaa ymmärtää. Tai sitten hän oli lempeä, kiltti typerys." (s. 288)

Kirjassa seurataan viittä eri päähahmoa, joidenka kohtalo on kietoutunut toisiinsa. Tarinan hahmot ovat ihastuttavan hyviä, joilla jokaisella on oma syynsä olla tarinassa. Kirja kerrotaan jokaisen hahmon näkökulmasta, jolloin näihin pääsee tutustumaan paremmin. Aluksi epäilin, että miten Green saa tasapainoteltua viiden hahmon välillä, kun jokaiselle pitäisi riittää sivutilaa sen verran, jotta lukija saisi näihin yhteyden. Olinkin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin jokaiseen hahmoon pääsi sisälle ja heidän tasutoihinsa perehdyttiin. Hahmot jäävät myös todella hyvin mieleen. Hahmojen erilaiset luonteet, tausta ja perhe tekevät hahmoista erilaisia ja mielenkiintoisia seurata. Jokaisesta hahmosta haluaa tietää mielellään lisää ja samalla kannustaa näitä eteenpäin. Itse ainakin pidin kaikista hahmoista, eikä heistä kukaan oikein noussut ylitse muiden. 

Värikäs päähahmokaarti on selvästi kirjan suurimmista tähdistä, mutta yhtä lailla Savuvarkaiden tarina osaa koukuttaa lukijaa. Kun Brigant ja Pitoria ajautuvat sotaan, niin aluksi vain nautintoaineena pidetty Paholaissavun merkitys tarinassa nouseekin aivan uudelle tasolle, kun hahmoillemme selviää sen olevan paljon muutakin kuin pelkkä huume. Suurin miinus kirjalle tulee siitä, että tarina on niin tyypillinen YA-kirjoissa. Silti tarina tuntuu tuoreelta ja virkistävältä ja se lumoaa lukijan seuraamaan hahmojaan raastavaan loppuun asti. Savuvarkaat ei ole myöskään mitään kevyttä lukemista, sillä sen juonenkäänteisiin kuuluu muun muassa kidutusta, väkivaltaa ja kaikkea muuta ikävää. Teos puhuttelee lukijaa ja varmasti herättää monenlaisia tunteita. Tarinan kieroutuneessa maailmassa on kuitenkin kivoja toivonpilkahduksia, joista suurin on varmasti (yllätys, yllätys) Catherinen ja Ambrosean sekä Edyonin ja Marchin väliset suhteet. Rakkaus ei koskaan nouse liian suureen osaan tarinassa vaan se tuo oman silauksensa hahmojen välisiin jännitteisiin. Catherinen ja Ambrosean itsestäänselvä rakkkaustarina siirtyykin taka-alalle ja Edyonin ja Marchin väliseen orastavaan suhteeseen panostetaan enemmän. Kiitos tästä!

"Naisia torjutaan, väheksytään ja sivuutetaan, mutta kun edustan maatani, en ole nainen. Olen valtio ja kansa ja kuningatar." (s. 116)

Savuvarkaat oli postiivinen kokemus ja oikein mukava sykähdys lukemaan Sally Greenin muutakin tuotantoa. Ehkä Savuvarkaat ei ole uusinta uuttaa, mutta toisaalta kun se ei yritä keksiä pyörää uudestaan, niin se onnistuu olevan hyvin viihdyttävä. Tarinaa on maustettu uusilla aineksilla vain sen verran mitä on pitänyt. Raaka mutta upea sarja on todella kunnianhimoinen viiden päähahmon kanssa. Aluksi 500 hirmuista sivua hirvitti, mutta ennen kuin huomasinkaan niin olin lukenut kirjan kokonaisuudessaan. Okei, kirjasta olisi voinut tiivistää joitakin asioita, mutta silti viimeisen sivun jälkeen olisin halunnut jatkaa tarinan parissa vielä seuraavankin osan verran. Nyt kuitenkin joudun odottamaan seuraavan osan suomentamista. Odotankin jännityksellä miten hahmojen tarinat nivoutuvat vielä enemmän yhteen, miten hahmojen välisten suhteiden käy ja kuinka yleensäkin hahmoille käy. Savuvarkaat oli kyllä ehdottomasti palkitseva lukukomeus, jota suosittelen ehdottomasti, jos pidät synkästä fantasiasta.

Arvosana: 🌸🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:

Helmet-lukuhaaste: 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

Jatkumo-lukuhaaste 10. kirja

Miniarvioita: Naondel, Hervannan kolmiossa, Valinta & Tulimieli

Mielestäni ei ole sen parempaa tunnetta kuin se, kun lukuinto alkaa nostaa päätään. Itselleni kun sattuu lukuinto lapahtaa melko äkkiäkin, niin on aina ilahduttava tunne kun huomaa taas lukemisen maittavan. Lukuinnon mukana on tapana myös tulla into kirjoittaa blogitekstejä. Nyt haluankin lyhentää postausjonoani ja tehdä sellaista, mitä en ole melkein kahden blogivuoteni aikana tehnyt. Kirjoitan miniarvioita. Kun aloitin kirjablogin pitämisen, niin ajattelin etten ikinä aio tehdä miniarvioita. Joko kirjoitan yhden postauksen kirjasta tai en sitten ollenkaan. Mistä lie tämä ajatus peräisin ja myönnettäköön, että se kuulostaa nyt itsestänikin hassulta. Varmaan olisin kirjoittanutkin näistä kirjoista kokonaisenkin postauksen, mutta nyt niiden lukemisesta on kuitenkin niin pitkä aika, että pitkän kirjoituksen tekemisestä voisi tulla tuskaista. Haluan kuitenkin jossakin muodossa sanoa sanottavani näistä kirjoista ja miniarviot tuntuvat tähän saumaan oikein mukavalta vaihtoehdolta. Käsittelen tässä postauksessa Maria Turtschaninoffin Naondelin, Iitu Ahosen Hervannan kolmiossa, Kiera Cassin Valinnan sekä Gillian Philipsin Tulimielen. Enjoy!

Maria Turtschaninoff: Naondel (Punaisen luostarin kronikoita, #2)

Varmasti moni, joka on lukenut blogiani tietää, kuinka paljon pidän Maria Turschaninoffin teoksista. Naondelkaan ei ole poikkeus. Naondel on itsenäinen jatko-osa Maresille, mutta toisin kuin sarjan ensimmäinen osa, Naondel keskittyy päähahmon Maresin sijasta Punaisen luostarin perustajiin eli Sisariin. Naondel kertoo jokaisen Sisaren tarinan; minkälaista elämää he viettivät, miten he päätyivät yhteen ja miten he päättivät perustaa Punaisen luostarin. Turtshaninoffille tyypillisesti kirjassa on feministisiä vivahteita ja tapahtumat kerrotaan kaunistelematta. Kirja ei ole mitään kevyttä luettavaa, sillä se on raaka, ahdistava ja joissakin tapauksissa jopa puistattava, sillä Sisarten elämä ole mitään ruusuilla tanssimista. Päinvastoin nämä joutuvat kokemaan kauheitakin asioita. Kirjassa käsiteltävät teemat, kuten orjuutus, raiskaus ja lapsen riisto eivät ole mitään kevyitä aiheita. Kaikessa karuudessaan Naondel on kuitenkin lumoavaa luettavaa.

Upposin sen maailman aivan kuten Anachén ja Maresin aikana, jolloin kirjaa on vaikea laskea käsistään. Vaikka Naondel on kaksi kertaa kookkaampi teos kuin edeltäjänsä, niin silti muistaisin lukeneeni sen puolessatoista päivässä. Turtchaninoffin tarinankerronta on myös jälleen kaunista luettavaa ja tarinan runomaisuus antaa sille kiinnostavan vivahteen. Mutta vaikka pidin Naondelin tarinasta, niin sarjan hyvä-paha-asetelma on ehkä vähän turhankin mustavalkoinen. Kirjan maailmankuvassa miehet ovt pahoja, jotka alistavat naisia ja joita kuuluu pelätä. Olisin toivonut vähän enemmän monisävyisempää asetelmaa, sillä Naondelissakaan ei tainnut olla yhtään hyvää mieshahmoa. Naondel teki kuitenkin vähintään yhtä suuren vaikutuksen kuin Maresi. Sarjan kolmas ja viimeinen osa, Maresin voima, odottaakin jo lukupinossani lukemistaan. Mielenkiintoista nähdä miten sarja päättyy ja mitä Turtchaninoff kirjoittaa seuraavaksi.

Iitu Ahonen: Hervannan kolmiossa

Hervannan kolmiossa olisi varmaan mennyt itseltäni täysin ohi ellei itse sen kirjoittaja olisi vinkannut siitä minulle. Kiitos Iitu tästä! Harvoin luen tällaisia realistisia kertomuksia, sillä oma lukupinoni rakentuu lähinnä YA-dystopioista ja -fantasioista. Päätin ottaakin askeleen ulos omalta mukavuusalueeltani ja mielestäni tässä tapauksessa se kannatti. Hervannan kolmiossa on ihanan maanläheinen ja monelle varmasti hyvinkin samaistuttava tarina kolmesta hyvinkin erilaisesta pojasta, joilla on omat ongelmansa elämässä. Mikin isä tuottaa tälle päänvaivaa koulujuttujen rinnalla, Anssi taas jännittää sosiaalisia suhteita ja lukkiutuu mieluummin koneensa äärelle ja Marlon tuskailee oman sitoutumiskammonsa kanssa, kun tyttöystävä haluaisi muuttaa yhteen. Kaikki kolme hahmoa ovat hyvin samaistuttavia ja arkisia, jolloin heidän ongelmiinsa ja maailmaansa on helppo päästä sisään. Itse tykästyin varsinkin Anssiin ja Mikiin, kun taas pröystäilevä Marlo jäi hieman etäiseksi. Iitun kirjoitustyyli on myös kutkuttava ja hän saakin arkisimmatkin kohtaukset tuntumaan mielenkiintoisilta, Kiitosta täytyy myös antaa sarjan hersyvälle huumorille ja ihanille lentäville lauseille. Vaikka tarinalla on synkkiäkin hetkiä, niin se on kuitenkin hyvänmielen kirja, josta löytää jokainen varmasti sisäisen nörttinsä.

Kiera Cass: Valinta (Valinta, #1)

Sarjassamme kirjoja, jotka kaikki muut ovat lukeneet paitsi minä. Siis ennen viime vuotta. Valinta oli pitkään lainassa kirjastosta ja taisin palauttaakin sen kerran tai kaksi ennen kuin sain aloitettua sen. Olin onnistunut olemaan spoilaantumasta sarjasta, joten lähdin lukemaan kirjaa melko avoimesti. Valinta on, sanotaanko että hieman ristiriitainen kirja. Toisaalta nautin siitä suuresti, mutta taas toisaalta siinä on paljon asioita joista en pitänyt. Kirjan tarina on lähtökohtaisesti mielenkiintoinen, joskin hieman kertaalleen nähty. Alkuasetelmalta tarina olisi voinut lähteä hyvinkin toiseen suuntaa ja siitä olisi voinut vaikka tulla seuraava Nälkäpeli. Kiera Cass ei kuitenkaan pröystäile väkivaltaisella toiminnalla tai raa'alla selvitymispelillä, vaan kirja on täynnä kimallusta, kauniita mekkoja ja rakkautta. Toisin kuin muissa samankaltaisissa sarjoissa taistelu käydään kuitenkin korkokengissä ja muhkeissa mekoissa prinssi Maxonin sydämestä. Rakastin sarjan tarinan lähtökohtia ja pidin myös sen kilpailuastelemasta, josta ei varmasti juonittelua eikä sydänsuruja puutu.

Samalla tarinalla on monta epäkohtaa, jotka jäivät kaivelemaan mieltäni. Ensimmäiseksi minua vaivasi se, että mitenkä aikasemmin demokraattinen valtio on siirtynyt takaisin kuningashallintoon. Veikkaan ettei tällaista todellisuudessa tapahtuisi, joten se sai tarinan tuntumaan hieman epäuskottavalta. Tarinassa esitellyt kapinallisetkaan eivät saa suurta roolia ainakaan ensimmäisen osan aikana, vaikka heistä annettiin heti aluksi kuva, että he ovat palatsille todellinen uhka. Tarina on myös todella ennalta-arvattava ja lopputuloksen pystyy jo tietenkin arvaamaan heti kättelyssä. Mutta sarjan kuuluukin olla vain romanttista hömppää, jossa prinssin hurmaaminen on keskiössä ja muut tapahtumat ovat vain tuomassa lisämaustetta tarinalle. Samalla rakastin tätä kirjaa että myöskin inhosin sitä. Vaikka loppuratkaisun tietää jo ennalta, niin lopulta tärkeintä sarjan viihdyttävyyden kannalta on se miten lopputulokseen päästään. Tällaisia sarjoja on mukava lukea silloin tällöin, sillä Valintakin oli nopeasti luettu eikä sen lukemiseen vaadita juurikaan ajatustyötä.

Gillian Philip: Tulimieli (Rebel Angel, #1)

Tulimieli on näistä neljästä kirjasta se mistä minulla on kaikista vähiten muistikuvia, vaikka se on kaikista tuorein lukemani kirja. Tarina kertoo rasavillistä Sethistä sekä tämä veljestä, jotka sithe-klaanin kuningatar karkoittaa ihmisten maailmaan. Tämänkin kirjan tarina on todella mielenkiintoinen ja kutkuttva, sillä en ole aikaisemmin lukenut Skotlannin mytologian hahmoihin keskittyvää kirjaa. Myöskin se, että tarina sijoittuu noitavainojen aikaan nosti mielenkiintoani kirjaa kohtaan entisestään. Sarjan aloitus ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, sillä se alkoi kuin tyhjästä, ihan kuin minun olisi pitänyt tietää sarjasta jo jotain ennestään. Tarinan lähtiessä kuitenkin etenemään kirjaan oli helppo uppoutua. Gillian Philipin kirjoitus on helppolukuista vaikkeikaan kovin kunnianhimoista. Seth kasvaa myös jo ensimmäisen osan aikana hahmona todella paljon, mikä oli hyvinkin yllättävää. Muuten kirja oli kaikessa mielenkiinnossaan ja hienoudessaan melko keskinkertainen. Sen tarina ja miljöö saivat herätettyä mielenkiinnon ja kirjan sai luettua nopeasti läpi tapahtumien edetessä. Sillä on myös hyviä teemoja, raakoja käänteitä sekä menevää toimintaa. Myöskin kirjan lopetus oli koskettava. Tulimieli unohtuu kuitenkin nopeasti ja jopa sen tärkeimmät tapahtumat eivät jää mieleen. En pitänyt sarjaa huonona, päinvastoin nautin sen lukemisesta ja aion tarttua jatko-osaankin, mutta se ei vaan tarjoa mitään erityistä. Kirjan lukemalla ei menetä mitään, joten kannattaa tutustua. Minun täytyy ainakin lukea tämä uudestaan, ennen kuin tartun toiseen osaan.

Manga-lukuhaaste 1.2.-1.9.2019

Kaikilla on varmaan vielä tuoreessa muistissa Hurja hassu lukija-blogin Sarjakuvahaaste, joka innosti upeasti lukemaan sarjakuvia, vaikkei niitä tavallisesti muuten lukenutkaan. Haasteen alkaessa, eli noin vuosi sitten, itsellekin heräsi pieni ajatus sarjakuviin liittyvästä lukuhaasteesta. Ajatus kuitenkin sitten hautautui kaikkien muiden hommien alle enkä sen koommin ajatellut asiaa. Loppuvuodesta, kun Sarjakuvahaaste alkoi tulla päätökseensä, kiinnitin huomiota siihen kuinka paljon haaste oli innostanut porukkaa lukemaan mangaa. Aloin pyörittelemään ideaa päässäni, jonka jälkeen löin lukkoon haasteen aihapiirin. Ja nyt onkin hyvä aika toteuttaa Manga-lukuhaastee! Sekä oman lukuinnostuksen pinnalla pitämiseksi että muiden mahdollisen manga-innostuksen kasvattamiseksi :D. Ehkä joku innostuisi lukemaan mangaa enemmänkin.

Siis mikä ihmeen manga?
Sanan manga merkitys on sananmukaisesti "sutaistut kuvat". Sen keksi Katsuhiko Hokusai (1760–1849) piirtämilleen ja kootuille sarjoille. Japanilaisen sarjakuvan saaman suosion myötä sana on lainasanana vakiintunut tarkoittamaan Japanissa tehtyä sarjakuvaa.  Mangaa luetaan kuvajärjestykseltään sekä alkuperäiseen tapaan oikealta vasemmalle että peilattuna, jolloin lukujärjestys on länsimainen. Mangaa julkaistaan pääsääntöisesti mustavalkoisena. Värit on koettu juonta häiritseväksi, jonka takia ainoat värilliset kuvat ovat ns. bonusta olevat värisivut.
Mangan asema on viime vuosina vakiintunut ja kasvanut tasaisesti myös länsimaissa, Kun kymmenen vuotta sitten se oli vain pienen kaveriporukan sisäpiiri juttu, niin nyt manga on jo lähes osa valtavirtaa. Kuten usein luullaan niin mangaa ei ole yhtä ainoaa genreä, vaan erilaisia tyylisuuntia on moneen lähtöön. Aina lapsille suunnatuista eläintarinoista jännittäviin murhamysteereihin ja aikuisten pikkutuhmiin kasvukiputarinoihin. Mangan on helppo erottaa muista sarjakuvista ja netistä hakemalla löytyy vaikka kuinka paljon tietoa eri sarjoista. Postauksen loppuun olen vinkannut hyödyllisiä paikkoja, mistä kannattaa lähteä etsimään luettavaa, jos mangan lukeminen ei ole vielä kovin tuttua puuhaa.

Ohjeet:
Kyseessä on siis bingotyyppinen lukuhaaste YA-lukuhaasteen innoittamana. Olen koonnut 6x6 kokoisen ruudukon, josta olisi tarkoitus lukea bingon sääntöjen tapaan kuusi peräkkäistä haastekohtaa. Itseä voi haastaa lukemaan vain sen verran että bingon saa, tai sitten niin että koko ruudukon saa täyteen. Haasteen voi myös toteuttaa miten itse parhaaksi katsoo. Haastekohdat voi täyttää vaikka yhden sarjan avulla, jos haastekohtaan merkitty asia löytyy. Tai voi myöskin käyttää vain yhtä sarjaa per yksi haastekohta.  Haastekohdat on koottu asioista, joita tyypillisesti löytyy japanilaisista sarjakuvista. Seuraavaksi tärkeimmät ohjeet ja säännöt haasteen suorittamseen:

• Haasteen ajankohta on 1.2.-1.9.2019, eli lukuaikaa on seitsemän kuukautta (koska en osannut päättää kuuden ja kahdeksan kuukauden välillä).
• Luettavat kirjat voi suunnitella etukäteen tai kirjoja voi lukea randomisti, ja toivoo saavansa bingon jossain vaiheessa.
• Samaa kirjaa ei saa käyttää useammassa haastekohdassa, mutta yhden sarjan eri osia voi
• Haasteen hashtag on #mangahaaste.
• Kaikki lukijat, niin blogilliset kuin blogittomatkin ovat tervetulleita mukaan, ilmoittautuminen tapahtuu tämän postauksen kommenteissa.
• Haasteeseen voi ilmoittautua vielä sen alkamisenkin jälkeen
• Jos päivität etenemistäsi, liitä halutessasi mukaan blogisi osoite, Twitter tai insta. Olisi kiva päästä seuraamaan haasteesi etenemistä.
• Elokuun lopulla julkaisen oman postauksen, jonka kommentteihin voi käydä kertomassa tai linkkaamassa tuloksensa. Tarkoitus olisi tehdä haastekoonti syyskuun alussa.
• Tässä postauksen kuvia saa lainata omaan käyttöönsä haasteseen liittyvissä postauksissa!

LISÄKSI koska tykkään jakaa hyvää, niin pienen mieleni sopukoissa olisi suunnitelmissa jonkinlainen mangaan liittyvä arvonta/palkinto ahkerimmalle lukijalle :)

Huomautuksia & vinkkejä

• Mangassa esiintyy puhuva eläin: kohtaan käy mikä tahansa eläin oli se sitten todellinen tai kuviteltu.
• Battle Royal henkinen: tapa tai tule tapetuksi formaatti.
• Shounenilla tarkoitetaan pojille suunnattua sarjaa.
• Shoujolla tarkoitetaan tytöille suunnattua sarjaa.
• Chibillä tarkoitetaan pientä hahmoa, jonka vartalon mittasuhteet ovat samat kuin pienten lasten tai lähellä sitä
• Onsen on nimitys sekä kuumille lähteille että niiden yhteydessä toimiville yleisille kylpylöille 
• Koulupuku: joku hahmoista käyttää sarjan aikana ainakin kerran koulupukua
• Mecha: robotti, jota ihminen ohjaa

Jos et tiedä mistä mangoja kannattaisi lähteä metsästämässä niin varma paikka on tietenkin kirjastot. Kirjastoilla on nykyään melko laajojakin mangakokoelmia, niin englanninkielisiä kuin suomeksikin julkaistuja sarjoja. Digitaalisena mangoja saa luettua monen kanavan kautta ilmaiseksi kuin myös maksullisena. Muun muassa MangaRock, MangaAOn sekä Manga Master-sovelluksista löytyy laaja kattaus englanninkielisiä sarjoja. Itse suosittelen vahvasti MangaAOn:ia. Lisäksi jos haet lukemista  niin ainakin Goodreadsistä löytyy mangalistoja, joten niitä kannattaa käydä vilkaisemassa TÄÄLTÄ. Kirjablogistani löytyy muutamia mangapostauksia, mutta lukuvinkkejä kannattaa etsiä toisesta blogistani TÄÄLTÄ. Lisäksi jos esimerkiksi sarjan genren määrittäminen tuntuu hankalalta, niin netistä löytyy hyvin googlettamala lisää tietoa. Esimerkiksi MyAnimeLististä löytyy hyvin sarjojen määritelmät.

Siinäpä taisi olla ne tärkeimmät ohjeistukset haasteeseen liittyen. Jos haastekohtien tai yleensäkin haasteen suhteen tulee kysyttävää, niin kysykää rohkeasti täällä tai twitterin puolella. Hyviä lukuhetkiä kaikille!

Vuosi 2018 purkissa

Hei taas pitkästä aikaa ja oikein hyvää uutta vuotta! Vuoden 2019 ensimmäinen päivä alkaa kohta olla takana päin, joten katsotaan vielä viimeisen kerran menneeseen vuoteen. Annoin itselleni haasteeksi lukea viime vuonna 30 kirjaa, kun tavallisesti luen sen parikymmentä. Läpi vuoden näyttikin hyvältä, että 30 kirjan tavoite saavutetaan helposti. Kunnes sitten viimeisen kolmen neljän kuukauden ajaksi iski kovin lukujumi sitten blogin perustamisen. Enkä saanut sitten loppuvuonna luetuksi yhden yhtä kirjaa, vaikka yritin herätellä lukuintoani aloittamalla kiinnostavia kirjoja. Tulokset jäivät laihoiksi ja aloitetut kirjat unohtuivat keskeneräisiksi yöpöydälle. Vuoden viime hetkillä sitten laskin tavoitteeni 20 kirjaan, sillä en halunnut nähdä keskeneräistä haastetta Goodreadsin etusivullani. Koko vuoden kirjasaldoksi kertyikin loppujen lopuksi 21 kirjaa, mikä ei kovin kaukana ollut kolmestakymmenestä kirjasta. Myönnän, että hieman harmitti kun lukuintoni lopahti enkä saanut tavoitettani saavutettua. Tosin olen iloinen, että sain luettua näinkin monta kirjaa.

Osallistuin myös viime vuonna Helmet-lukuhaasteeseen, johon on mielestäni aina kiva osallistua, kun sen suorittamiseen ei ole mitään paineita. Tälläkään kertaa mulla ei ollutkaan tavoitteena saada kaikkia 50 kohtaa täytettyä, vaan täytin kohtia sen mukaan kun koin kirjan siihen sopivan. Tänä vuonna sain täytettyä 21 kohtaa 50:stä. Ehkä vielä joskus saan täytettyä kaikki haasteen kohdat. Olen kuitenkin mukana ensi vuodenkin Helmet-lukuhaasteessa, niin saa nähdä kuinka täyteen tänä vuonna lista saadaan.

1. Kirjassa muutetaan - Henry Aho: Arvet
2. Kotimainen runokirja - Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas
3. Kirja aloittaa sarjan - Kiera Cass: Valinta
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit - J.K.Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan - Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
9. Kirjan kansi on yksivärinen - Jessica Schiefauer: Ester ja Isak
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
11. Kirjassa käy hyvin - Iitu Ahonen: Hervannan kolmiossa
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan - Libba Brey: Kauhun ja kauneuden valtakunta
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
16. Kirjassa luetaan kirjaa
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa - Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä - Bob McCabe: Harry Potter: Legenda - Elokuvasarja yksissä kansissa
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
20. Taiteilijaelämäkerta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin - L.K.Valmu: Murha 7. luokalla
23. Kirjassa on mukana meri - Justin Somper: Kirottujen laiva
24. Surullinen kirja
25. Novellikokoelma
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt - Fumiyo Kouno: Town of Evening Calm, Country of Cherry Blossoms
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
29. Kirjassa on lohikäärme
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa - George R.R. Martin: Kuninkaiden koitos
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan - Rick Riordan: Salamavaras
33. Selviytymistarina - Maria V. Snyder: Myrkyn oppitunnit
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa - Arina Tanemura: Prinsessa Sakura
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
40. Kirjassa on lemmikkieläin - Bomarn: Pahispomo ja kissat
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti - Gillian Philip: Tulimieli
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana - James Dashner: Labyrintti
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta - ukami: Gabriel Dropout
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Mitäs sitten vuonna 2019? Sen kun tietäisi. Tuleva vuosi tulee olemaan varmasti muutosten vuosi itselleni, sillä ainakin edessä oleva muutto omaan asuntoon on suuri käännekohta elämässäni. Lisäksi vuosi 2019 näyttäisi olevan täynnä tapahtumia, sekä näillä näkymin töitäkin. Suuria haasteita lukemisen suhteen en aio asettaa, vaan aioan osallistua tuleviin ja nykyisiinkin haasteisiin rennolla meiningillä ja lukea sitä mukaan kun lukufiilistä on. Pakottaminen vain tappaa lukuintoni nopeammin kuin Niisku tippuu taivaalta. Mutta odotan vuotta 2019 innolla ja on kiva nähdä mitä se tuo tullessaan. Toivottavasti teillä on uusi vuosi lähtenyt hyvin käytiin :).

PS. Ensi viikolla julkaisen lisää tietoa uudesta lukuhaasteestani, joka starttaa helmikuussa. Pysykää siis kuulolla.