Kirjahila

Poika: murha seitsemännellä luokalla
Hän sanoi nimekseen Aleia
Kauhun ja kauneuden valtakunta
Labyrintti
Itke minulle taivas
Pahispomo ja kissat
Kuninkaiden koitos
Prinsessa Sakura 1
Naondel
Hobitti eli sinne ja takaisin

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

J.R.R. Tolkien: Sormuksen ritarit (Taru sormusten herrasta, #1)


PITKÄ MATKA PIMEYDEN VALTAKUNTAAN

Kun tummat pilvet kerääntyvät Keski-Maan taivaalle ja mantereen mahtavien katse on suuntautunut muualle, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä…

Hobitti nimeltä Frodo Reppuli saa Bilbo-sedältään perinnön. Kohta Frodolle selviää, että hän on saanut haltuunsa Sormusten sormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Petollisten taikavoimien sormus on oitis vietävä tuhottavaksi, ja suojakseen Frodo saa Vapaista kansoista koostuvan yhdeksänhenkisen saattueen. Monia vaaroja on saattueella uhkanaan, kun matka suuntautuu kauas Morian synkkiin kaivoksiin ja haltioiden säihkyviin saleihin.
_________________________________________________________________________

Blogini on viettänyt hiljaiseloa pidemmän aikaa ja ainoat elonmerkit ovat olleet lukuhaasteisiin liittyvät päivitykset. Blogini joutuikin puolivahingossa kesälomalle, mikä ei ole ollut mikään pahin vaihtoehto, sillä kuumat säät ovat syöneet lukufiilikseni lähes täysin. Puhettakaan siitä, että olisin jaksanut ruveta kirjoittamaan mitään, kun aivot sulavat korvista ulos jäätelön lailla. Nyt kuitenkin lukuintokin tekee paluuta ja olenkin hotkaissut yhdeltä istumalta yli 300 sivuisen kirjan. Jaksoin kaivaa myös tämän luonnokseksi jääneen arvion ylös kansion syvyyksistä ja viimeistellä sen. Varmaan blogini myös muutenkin aktivoituu jatkossa enemmän. Jahka en sula ennen sitä. Mutta asiaan!

 Montakohan kertaa tämän kirjan aloitin ja se jäi joka kerta kesken? Muistan alottaneeni J.R.R.Tolkienin kulttikirjan moneen otteeseen aina yläasteelta lähtien, mutta en tainnut koskaan päästä sataa sivua pidemmälle. Mutta nyt, ehkää 30:nen yrityksen jälkeen sain sen luettua. Jotenkin, kun sain tämä kirjan päätökseen tuntui siltä kuin olisin ylittänyt jyrkän vuoren seinämän.

Olen pesunkestävä Taru Sormusten Herrasta-fani, joten kuten asiaan kuuluu, täytyyhän ne kirjatkin lukea jossain vaiheessa. Olin nuorempana, joskus yläaste-aikoihin, aivan koukussa näihin leffoihin parin ystävän kanssa. Se into on säilynyt tähän päivään saakka, sillä ostin viime vuoden lopussa itselleni vihdoin leikkaamattomat versiot elokuvista. Samoihin aikoihin aloin lukemaan Sormuksen ritareita. Lukeminen oli pitkä ja kivinen tie, mutta kyllä enimmissä määrin kannatti.


"Eivät kaikki, jotka harheilevat ole eksyksissä"


Suurin kompastuskivi lukemiselleni oli kirjan alku. Tolkien kirjoittaa rauhallisesti ja hieman jopa jaaritellen, niin kuin Bilbo ikään, sillä hän jaksaa kirjoitella tarpeettomistakin asioista todella pitkään. Kirjan alku onkin hieman pitkäveteinen, raskaslukuinen ja se tuntuu matalassa vedessä kahlaamiselta. Kirjassa jaaritellaan niitä näitä, aina Säkinheimon-Reppulien ahneudesta, naapureiden porsaisiin. Tätä jatkuu lähes sadan sivun verran, kunnes Frodo ja Sam lähtevät matkalleen.

Tai niin ainakin luulisi, sillä Tolkien päättää vielä kerran heittää kuvioihin mukaan yhden viivästeen. Tarina jää taas polkemaan paikoillaan vähäksi aikaa jälleen kerran. Onneksi tästä eteenpäin kirja kulkee melko vaivattomasti eteenpäin, vaikka kirjailija unohtuu välillä selittämään tarinalle turhia asioita. Kun saattue pääsee lähtemään Rivendelistä, niin rattaat alkavat liikkua. Valitettavasti Tolkienilla on jälleen kerran paha tapa selittää toiminnalliset kohtaukset melko nopeasti, siinä missä Rivendelissäkin jäätin laulamaan useamman luvun ajaksi.


"En tunne puoliakaan teistä niin hyvin kuin pitäisi, enkä pidä puolistakaan niin paljon kuin ansaitsisisitte"


Jotkin Tolkienin kirjoittamat asiat olivat todella mielenkiintoisia, kuten keskustelu menneistä ajoista ja haltiainsuvuista, mutta joissakin kohdissa joitakin asioita oltaisiin voitu tiputtaa kokonaan pois, sillä ne eivät olleet tarinalle merkityksellisiä. Yksityiskohtiin tarrautuminen oli vähän turhauttavaa aika ajoin. Onneksi elokuvassa on leikattu turhimmat asiat pois ja tarina pysyy siinä jämptinä ja asiassa. En olisikaan uskonut sanovani tätä, mutta mielestäni elokuva on tässä tapauksessa parempi kuin kirja. Ymmärrän miksi porukka tykkää tästä kirjasta niin paljon, mutta itselle lukukomeus oli enemmänkin vain ookoo.

Ihan kelvollista fantasiaahan tämä oli, mutta kirjan alku söi sen verran mehuja, että lukemisesta meinasi kadota into. Onneksi teoksen loppu pelasti paljon ja innosti taas jatkamaan loppuun asti. Tolkienin maailma on kuitenkin laaja ja monikirjoinen, johon kirjan kautta pääsee paljon paremmin käsiksi. Samoin kuin ihmisten ja haltioiden menneisyyteen, sillä Sormuksen ritareissa avataan asioita paljon enemmän. Aion kyllä palata sarjan pariin Kahden Tornin merkeissä, mutta siihen saattaa mennä vielä pienoinen tovi.


"Meidän kaikkien on tehtävä päätös mitä teemme sillä ajalla mikä meillä on annettu."

Arvosana: 🌸🌸🌸

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti