sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Erika Vik: Seleesian näkijä (Kaksosauringot, #2)


"Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka Aleiassa olevan lumouksen saisi purettua. Corildonin menneisyys ei jätä miestä rauhaan. Tapahtumia varjostaa Seleesian sisäpoliittinen kuohunta, sillä villit huhut kuiskivat tulilinnuista, jotka karkotettiin puoli vuosisataa sitten.

Toisaalla Esme koettaa suojella elämänsä suurinta rakkautta ja pitää Mateon hengissä. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle. Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka pystyy samaan kuin huonot tuulet. Ihminen, joka vaistoaa seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin purettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?"

Tämä sarja on kyllä kotimaista fantasiaa parhaimmillaan. Rakastuin sarjan ensimmäiseen osaan, Hän sanoi nimekseen Aleiaan, aivan totaalisesti, joten en olisi uskonut, että Seleesian näkijä vetäisi paremmaksi. Mitä se todellakin teki. Rakastuin tähän sarjaan aina vain syvemmin! Seleesian näkijä jatkaa suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Corildon ja Aleia ovat matkalla Seleesiaan, jossa he saattavat saada joitakin vastauksia Aleian menneisyydestä ja tilanteesta. Tarinaan tulee mukaan lisää uusia hahmoja, kuten Corildonin perhe sekä entinen kihlattu. Lisäksi tarinaan saadaan lisää säpinää, kun puhe tulilintujen paluusta kantautuu päähahmojen korviin.


"Lopulta olennon hehkuvat kasvot olivat aivan hänen omiensa yläpuolella. Corildon kykeni vain tuijottamaan valottomiin silmiin, jotka tuntuivat upottavan tyhjyyteensä hänetkin, sen miehen, joka oli vielä jäljellä.
Kauhu levitti mustan kukkansa hänen rinnassaan." (s.90)


En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani kirjasta. Seleesian näkijässä on kuitenkin jotain taianomaista ja säkenöivää. Sen tarina imaisee heti mukaansa enkä meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni kesken kaiken. Erika Vikin tyyli kirjoittaa on todella lumoavaa ja helppoa seurata. Toisessa osassa loistaa myös poissa olollaan ensimmäisen kirjan jäykkyys ja liiallinen kikkailu. Silti Vik kirjoittaa rehevästi ja täyteläisesti. Seleesian näkijä ei myöskään tunnu pelkältä täyteosalta, miltä valitettavasti hyvin moni trilogioiden toiset osat tuntuvat. Tarina saa jatkuvasti uusia käänteitä ja hahmoista opitaan uutta. Tarina heittää lisää puita tuleen, kun tarinassa ollaan lähellä jo sotaa. Synkkiä sävyjäkään ei siis puutu, vaikka osaa mukana olla myös hekumaallisia ja polttavia tunteita, toverillisuutta ja jopa rakkautta.

Ennen kaikkea pidin kuitenkin sarjan hahmoista. Etenkin Corildonista, jonka hahmo saa todella paljon lisää taustatarinaa ja syvyyttä. Lukija pääsee sukeltamaan häneen traumaattiseen menneisyyteensä sekä tutustumaan tämän perheeseen. Näkijä-äiti, tuliluonteinen setä sekä lämmin henkiset sisarukset ovat kukin tärkeitä tarinan sekä Corildonin kasvulle. Onkin hienoa huomata miten hahmo kehittyy yhden kirjan aikana huomattavasti. Ainoa hahmo, joka jäi hieman etäiseksi oli Aleian hahmo. Aleia on todella pidettävä hahmo, mutta hänestä oli vaikea saada otetta. Tosin hän jäi Seleesian näkijässä vahvasti sivuosaan, kun pääosa juonesta ojennettiin Corildonille ja tämän perheenjäsenten omien suhteiden pohtimiseen. Tosin tämä ei toisaalta haitannutkaan, sillä nyt kun suurin osa Corildonin luurangoista on päästetty takaisin haudan lepoon, niin seuraavassa osassa on enemmän tilaa ja aikaa syventyä Aleiaan.


"Miksi kuvittelet, että voisin ikinä viedä sinun kykysi?
"Veir kaamern, ul kohamien dai", Aleia sanoi." (s.438)


Tämä kirja sai aikaan oikean vau-reaktion. Kirjan tarina veti niin hyvin mukaansa, että tunsin olevani itse mukana siinä. Tarina tarjoaa jatkuvasti lukijalle jotain mielenkiintoista. Oli sitten kyse ihmissuhteista, Aleian perässä olevista varjoista, salamurhista tai tulilinnuista. Luettuani kirjan viimeisen sivun ja sulkiessani kirjan kannet, rintaan pesiytyi tyhjä olo. En olisi nimittäin halunnut tarinan loppuvan. En ole aikoihin jäänyt näin koukkuun johonkin tarinaan. Jälleen Vik yllätti lähes täydellisesti hiotulla maailmallaan sekä hahmoillaan. Ihanaa huomata, että on olemassa näin lahjakkaita suomalaisia kirjailijoita.

Arvosana: 🌸🌸🌸🌸🌸


Lukuhaasteet:
Helmet: 9. Kirjassa kohdataan pelkoja
Lukujonossa2020: 6. Kirjassa on puhuva eläin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti