Blogini täyttää vuoden!

Tarkastelen tässä yksi päivä vanhoja kirjoituksiani ja päädyin lopulta siihen ensimmäiseen, josta kirjabloggaaminen alkoi. Ja katsos vaan, kiinnitinkin huomiota julkaisupäivänmäärään ja todellisuus iski vasten kasvoja. Blogini on nimittäin tullut siihen pisteeseen, että se on ollut pystyssä yhden vuoden ajan. Vau! Tavallisesti blogieni synttärit menevät niine hyvineen ohi, enkä välttämättä edes tajua kiinniittää asiaan huomiota. Mutta nyt olen kerrankin virkkuna asialla.

Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Suurimmalta osaksi aika on tuntunut menevän uusien asioiden opetteluun ja kirjabloggaamideeseen tutustumiseen. Katsotaan siis hieman mitä vuosi on pitänyt sisällään blogini osalta. Aloitin kirjoittamaan Musteen jäljet-blogia puolivakavissani, suuressa lukuinnossani. Sitä ennen lukufiilikseni olivat olleet melko köykäiset, enkä muutamaan vuoteen ollut lukenut kunnolla oikein mitään (mangojen ohella). Lähtökohdissa tarkoitus oli kirjoitella vain silloin, kun ehdin lukea jotain ja tavoite postaustahdille taisi olla minimissään yksi postaus kuukaudessa. Blogin myötä kuitenkin sain uutta puhtia lukemiseen. Lukutahti oli paljon tasaisempi kuin vuosiin, vähintään yksi kirja kuukaudessa. Tahti on myös kiihtynyt nyt viimeisinä kuukausina, sillä kolme kirjaa kuukaudessa tuntuu olevan nykyään ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Blogin startatessa osallistuin myös ensimmäistä kertaa elämässäni lukuhaasteeseen. Helmet 2017 -lukuhaaste oli itselleni matalankynnyksen haaste, johon lähdin mukaan kokeilunhalusta. Helmien jälkeen pitkin vuotta tuli mukaan muitakin lukuhaasteita sekä lukumaratoneja, joihin rakastuin aivan valtavasti. Vuoden 2017 lopussa olinkin lukenut huimat 31 kirjaa, joka on enemmän kuin varmaan neljänä edellisenä vuonna yhteensä. Vuoden 2018 alussa aloin miettimään oman lukuhaasten aloittamista. Helmikuussa sitten starttasikin luotsaamani Monimuotoinen kirjallisuus -lukuhaaste ja nyt huhtikuussa alkaa Ajattomia satuja ja tarinoita 3.

Aloin miettimään myös, että mitä kirjablogin pitäminen on antanut ja onko se kannattanut. Oikeastaan olen kirjablogini sekä muiden kirjabloggaajien blogien kautta saanut todella paljon sisältöä elämääni. Okei, aina ei ole jaksanut kirjoittaa, eikä intoa ole joka kerta löytynyt muiden arkiaskareiden rinnalla. Mutta todellisuudessa tämä harrastus on antanut paljon enemmän kuin ottanut. Kun bloggaamisen on pitänyt vain harrastuksena eikä ole ottanut siitä sen kummemmin paineita, niin tekstien kirjoittaminenkin houkuttaa paljon useammin. Tämän harrastuksen avulla olen myös saanut paljon uusia tuttavuuksia ja aina on löytynyt joku, jonka kanssa voi innostuksensa jostain teoksesta jakaa. Yleensäkin kirjabloggaamista oli tosi hauska ja innostavaa lähteä harrastamaan, kun muilta kirjabloggaajilta tulee kannustusta. Myös muiden blogien aktiiviminen seuraaminen on aina jaksanut innostaa uudestaan lukemaan, kun oma lukuinto on ollut hukassa. Toiseen miettimääni kysymykseen vastaankin, että kyllä blogin aloittaminen kannatti. Toivottavasti tämä blogi pysyy vielä elossa monta vuotta. Kirjoittaminen ei kuitenkaan lopu niin kauan, kun itselläni siihen mielenkiintoa riittää.

Toivotan vielä kaikille suklaan ja herkkujen täyteistä pääsiäistä!