Kun Hege aloittaa yläasteen Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa, hän kuulee ensimmäisen kerran Teemu Vallasta. Silloin tämä on jo kuollut. Historian opettajan ja koulun terveydenhoitajan poika on menehtynyt kesällä insuliinin yliannostukseen koulun opettajien perinteisellä mökkireissulla, jolle on tällä kertaa osallistunut poikkeuksellisesti myös Teemu ystävänsä Elian kanssa. Omia teitään kulkeva Hege tutustuu uudessa koulussaan taideluokalla opiskelevan Eliaan, jonka kanssa päätyy pohtimaan Teemun kuolemaa. Oliko se sittenkään tapaturma? Hegen on pakko puhua asiasta enolleen Olalle, joka toimii Helsingin poliisin murharyhmässä rikostutkijana.
___________________________________________________________________
Joskus pari vuotta takaperin mulla oli aivan jäätävä dekkari-himo ja ahmin niitä järjettömän paljon lyhyessä ajassa. Innon haalistuessa en ole liiemmin rikosdekkareihin tai -romaaneihin tarttunut. Jotenkin Poika - murha 7. luokalla tarttui kuitenkin mukaan kirjastosta jonkin aikaa sitten, kun löysin sen uutuuksien hyllystä. Kirjassa vetosi varsinkin sen miljöö, sillä nuorille suunnattuja dekkareita ilmestyy erittäin harvakseltaan Suomessa ja varsinkin suomalaiselta kirjoittajalta. Alkuasetelma oli myös ihan oivallinen ja henkilöissä, etenkin päähenkilö Hegessä, potentiaalia.
"Ne taisivat olla ensimmäiset sanat, jotka poika englannin erityistunnilla sanoi. Toivottavasti ne eivät olleet totta." (s. 257)
Kirja on kuitenkin melko hidas alkamaan ja varmuuteen murhasta päästään vasta useamman kappaleen jälkeen. Kirjaa ei ollut varsinaisesti tylsää lukea, mutta olisin toivonut, että itse asiaan oltaisiin päästy aikaisemmin. Pidin kuitenkin siitä miten tarina oltiin rakennettu diabeteksen, koulumaailman ja rikostutkinnan ympärille. Nämä aiheet tuntuivat ehkäpä hitusen kuivakoilta, mutta toimivat kuitenkin pääasiassa ihan hyvin. Kirjasta jäi kuitenkin puuttumaan loppuratkaisun jännitys sekä se tuttu pieni kihelmöinti niskassa. Loppuratkaisun hetkille yritettiin luoda jännitystä monin kääntein, mutta yritys jäi silti hieman latteaksi.
Henkilöhahmoilla oli todella paljon potentiaalia nosuta kiinnostaviksi, mutta jäivät silti yksiulotteiseksi. Hege varsinkin on mielenkiintoinen hahmo ja kirjoittaja leikittelee hänen todellisella sukupuolellaan yhden luvun verran. Hege tuntuu saavan paljon selville murhan suhteen ja vaikuttaakin todella älykkäältä tapaukselta. Valitettavasti viimeisissä kohtauksissa hänet heitetään tekemään tyhmiä päätöksiä, jotka musertaa hahmon uskottavuutta. Muut hahmot olivat myöskin ihan kivoja tapauksia ja tykkäsin siitä, että tarinaa päästiin seuraamaan useamman henkilöhahmon näkökulmasta. Hahmoja tuntuu kuitenkin olevan pari liikaa ja niitä karsimalla tarina olisi saatu toimimaan paremmin. Varsinkin sen takia joidenkin hahmojen posijättäminen olisi ollut hyväksyttävää, koska en ymmärtänyt näiden tarkoitusta olla tarinassa mukana.
"Onko sinun pakko kertoa, mitä tiedät?"
"Jätätkö sä mulle vaihtoehtoja?"
"Sinä tuhoat minut!"
"Se ei ole mun tarkoitus."
Teemu hymyilee.
"Miksi sitten?"
"Koska se, mitä sä teet, on väärin." (s. 29)
Arvosana: 🌸🌸1/2
Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
YA-lukuhaaste: Kirja jota et muuten lukisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti