Anne Frank: Anne Frankin päiväkirja

Anne Frankin päiväkirja tunnettiin aiemmin hänen isänsä Otto Frankin toimittamana Nuoren tytön päiväkirjana. Tämä laitos on edellistä kattavampi: se sisältää noin neljänneksen enemmän Annen tekstiä ja myös 1990-lopulla esiin tullutta, aiemmin julkaisematonta aineistoa. "Jo viisikymmentä vuotta vanha Päiväkirja on yhä edelleen hämmästyttävää ja kiduttavaa luettavaa... Se kaikki on tallella tässä päiväkirjassa, todisteet hänen valtavasta elämänhalustaan."

____________________________________________________________________

Mulle iski kesällä kauhea historiainto ja halusin tarttua sellaiseen kirjaan, joka ei olisi historiankirja mutta vastaisi kuitenkin historiankaipuuseeni. Olen aina pitänyt historiasta, mutta varsinkin toinen maailmansota ja holokaustit ovat kiinnostaneet mieltäni. Ei siis ollut yllätys, että valitsin Anne Frankin päiväkirjan luettavaksi. Tähän oli tietenkin sekin syynä, että TV:stä tuli juuri hänestä kertovat dokumentti, jonka päädyin katsomaan. Päiväkirja on nykyään kulttimaineessa ja voisin varmasti sanoa, että suurin osa ihmisitä tuntee sen ympäri maailmaa. Harva kirja onkaan saanut näin paljon näkyvyyttä ja Annen tarina jaksaa vieläkin kiinnostaa ihmismieltä.

Kirjallahan ei siis ole juonta käytännössä ollenkaan, vaan se on selvästi ollut tytön päiväkirja, johon tämä on purkanut tunteitaan ja ajatuksiaan. Kirja alkaakin siitä, kun Anne on saanut kirjan ja päättyy viimeiseen kirjoitukseen ennen, kun natsit löysivät Frankin perheen ja toimittivat nämä keskitysleireille. Kirjaa lukiessa eteenpäin huomasin selvästi Annen kasvun lapsellisesta tytöstä aina nuoreksi aikuiseksi asti. Annen ajatusmaailmakin muuttuu selvästi tämän kasvaessa, mikä näkyy tämän päiväkirjamerkinnöissä varsinkin siinä, miten tämä ajattelee perheestään, muista piilopaikan olijoista, maailman menosta ja itsessään piilopaikassa olemisesta. Myös Annan seksuaalisuuden heräämistä tyttö käsittelee melko paljon päiväkirjassaan, kuten myös tunteitaan vastakkaiseen sukupuoleen.

"Vanhemmilla ihmisillä on mielipide kaikista asioista, eivätkä he enää epäröi elämässään. Meistä nuorista, meistä on kaksin verroin vaikeampaa pitää kiinni mielipiteistämme aikana, jolloin kaikki ihanteellisuus tuhotaan ja murskataan, jolloin ihmiset näyttävät rumimman puolensa, jolloin epäillään totuutta ja oikeutta ja Jumalaa."

Kirjaa oli musertavaa lukea, sillä tiesin koko ajan, miten Annelle ja muille piilopaikassa oleville tulee käymään. Vielä sydäntä särkevämmäksi kirjan lukemisesta tekee se, että Anne jaksaa toivoa elämästä sodan jälkeen ja hänellä on tavoitteet sekä unelmia joita haluaa toteuttaa sodan päätyttyä. Inhottavaa onkin ajatella, että Anne ei koskaan tule pääsemään toteuttamaan unelmiaan. Tämä tuntui ainakin itselleni erittäin kamalalta sekä ahdistavalta. Varsinkin se, että Anne tuntuu päiväkirjansa kautta oikealta ihmiseltä, tekee asiasta vielä vaikeampaa sulattaa.  Kyse kuitenkin oli vasta elämänsä aloittaneesta nuoresta tytöstä, joka on saanut erittäin epäedulliset kortit elääkseen. Maailman julmuus ja ihmisten itsekkyys korostuvat kirjassa kuin myös piilopaikassa elämisen vaikeudet.

Aluksi piilopaikassa eläminen sujuu melko mutkattomasti, mutta pikkuhiljaa neljän seinän sisällä eläminen alkaa vaikuttaa kaikkiin. Hermot ovat vähän väliä kireällä, itsekkyys nostaa päätään jne. Arkeen mahtuu kuitenkin parempia ja iloisempiakin hetkiä, sillä Anne löytää toverin van Pelsin pariskunnan pojasta Peteristä. Kirjaa lukiessa sai selvän käsityksen piilopaikan oloista sekä miten piileskijöiden arki kulki. Salaisen siiven päivärytmi olikin hyvin yksitoikkoinen järjestelmällinen, sillä päivät noudattivat melko lailla samaa rytmiä. Ajatuskin siitä, että itse joutuisin viettämään yli kaksi vuotta samojen seinien sisällä pääsemättä ulos ja eläessä koko ajan paljastumisen pelossa, tuntuu ahdistavalta ja inhottavalta ajatukselta.

"Suomi on tällä välin torjunut rauhantarjouksen, ja nyt neuvottelut ovat keskeytetty. Sitä he vielä varmasti saavat katua, senkin pölkkypäät!"

Päiväkirja kertoo ennen kaikkea Anne Frankista ja tämän omista tuntemuksista. Kirjassa ei siis päästä tutustumaan muiden hahmojen tuntemuksiin, vaan lukija on koko ajan Annen kertomien asioiden varassa. Anne kirjoittaa kuitenkin tunteistaan ja kokemistaan asioistaan niin suoraan, että en ainakaan itse epäillyt kertaakaan Annen kertomaa. Anne ei myöskään kirjoita itsestään täydellisenä, vaan ymmärtää kyllä omat huonot puolensa mutta e kuitenkaan halua muokata itseään tiettyyn muottiin toisten mieliksi. Annen kirjoituksista saa selvän käsityksen siitä, että niiden takana on ollut fiksu, energinen, rohkea ja sosiaalinen nuori nainen joka ei vain pääse toteuttamaan itseään muuten kuin päiväkirjan avulla.

"Kirjoittamisen avulla vapaudun kaikesta, suruni katoaa, rohkeuteni herää eloon! Mutta suuri kysymys on kirjoitanko koskaan mitään suurta, tuleeko minusta koskaan sanomalehtinainen tai kirjailija?

Minä toivon sitä, voi minä niin toivon sitä niin kovasti, sillä kirjoittamisen avulla voin ilmaista kaiken, ajatukseni, ihanteeni, fantasiani."

Kirjassa on paljon hyviä puolia, kuten sen todentuntuisuus, kirjoittajan kehitys ja kasvu, koskettavuus sekä se, että se saa ajattelemaan. Kirjassa on kuitenkin yksi merkittävä miinus: se on aika ajoin tylsä ja itseään toistava. Välillä tuntui, että Anne jankkaa päiväkirjaansa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Tietenkin kirja on alun alkean ollut päiväkirja jonka ei olisi pitänyt päätyä muiden käsiin, mutta ajoittainen hännän jahtaaminen tuntui välillä puuduttavalta. Anne on kuitenkin saanut kirjoitettua päiväkirjaansa arjen tapahtumista monipuolisesti, kun miettii millaisissa oloissa tämä on elänyt.

Yhteenvetona olen todella tyytyväinen, että päädyin lukemaan Päiväkirjan. Sillä on huonompia hetkiään, mutta parhaimmillaan se sai aikaan melko suuriakin tunne kuohuja. Myöskin se sai ajattelemaan maailman menoa, ihmisen julmuutta sekä lukijan omaa tilannetta. Itse ainakin aloin tietyllä tavalla arvostamaan omaa elämääni ja sitä, kuinka minulla on oikeasti varaa valita ja edetä elämässäni. Mielestäni jokaisen nuoren tulisi lukea tämä kirja, sillä se saattaisi aukaista nykynuorten silmiä, kuinka hyvässä asemassa ja maailmassa he elävät ja ettei kaikki ole aivan itsestäänselvää. Jokainen lukija löytää varmasti kirjasta jotain koskettavaa ja samaistuttavaa.

Arvosana: 🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:

Suomi(ko) 100: Juutalaisuus + natsit

Helmet 2017: 36. Elämäkerta tai muistelmateos

Adventures in Down Under and Beyond: 45. Kirja, joka on käännetty yli 10 kielelle