Kirjahila

Poika: murha seitsemännellä luokalla
Hän sanoi nimekseen Aleia
Kauhun ja kauneuden valtakunta
Labyrintti
Itke minulle taivas
Pahispomo ja kissat
Kuninkaiden koitos
Prinsessa Sakura 1
Naondel
Hobitti eli sinne ja takaisin

lauantai 21. lokakuuta 2017

Superlukumaratoni 22.10 (päivittyvä)

Syksyn toinen lukumaratoni tuli nopsaan ja sanottakoon etten ole yhtään ehtinyt suunnittelemaan maratonini etenemistä. Tavoitteeni on aloittaa tänään klo 19.00 aikoihin, mutta kirjoja en ole ehtinyt vielä päättämään. Onneksi tässä on vielä muutama tunti aikaa harkita lukupinon kirjoja :D.

Koetan tehdä tämän lukuhaasteen päivittämisen eri tavalla. Normaalisti olen tehnyt aloitus sekä lopetuspostauksen, mutta nyt aion kokeilla päivittää tähän postaukseen maratonini etenemisen. Kyseessä on oma kokeiluni, sillä kahden erillisen postauksen tekeminen on tuntunut turhalta. Katsotaan miten tämä etenee ja kuinka hyvin onnistun päivityksessä. Ei muuta kuin hyvää superlukumaratonia, olkoon lukuinto meille suotuisa! ;)

Lauantai:

20.17  Aloitan lukimaratonin Jennifer Donnellyn  kirjalla  Kirjaan kadonnut. Sopii omilta osin myös Halloween-teemaankin.

21.27 Lopetan lukemisen vähäksi aikaa, sillä rupeamme äidin kanssa kirimään Masterchef Australiaa kiinni. Lukeminenkin on ollut pätkittäistä, sillä muut asiat ovat keskeyttäneet lukemisen. Sivoja luettu 56.

Sunnuntai:

10.02 Lukeminen jatkuu. Hereillä olen ollut jo puolitoista tuntia, mutta ehdin nyt vasta tarttua kirjaan uudestaan.

13.33 Sain luettua Kirjaan kadonneen loppuun. Nyt on tauon paikka. Sivuja luettu 273.

15.17 Aloitan lukemaan R.L.Stinen Vihreän hirviön verta vasta nyt sillä päikkärit venähtivät vähän pitkäksi.

16.36 Vihreän hirviön verta  luettu loppuun. Nyt olisi hyvä paillkka syödä jotain ennen seuraavaan kirjaan tarttumista. Sivuja luettu 134.

16.54 En malttanut olla aloittamatta Libba Brayn  Kauhun ja kauneuden valtakuntaa.  Tätä on hyvä aloitella viimeisten suupalojen ohessa xD.

17.48 Päätän lukumaratonin, sillä täytyy lähteä ajamaan takaisin Mikkeliin. Sivuja tuli lisää 60.

Maratoni meni yllättävän hyvin ja sain todella paljon luettua. Rennolla meiningillä oli hyvä mennä.

Sivuja luettu yhteensä: 523

tiistai 17. lokakuuta 2017

Patrick Ness: Hirviön kutsu


Hirviö ilmestyy paikalle keskiyön jälkeen. Siitä tulee Conorin ystävä ja se kertoo Conorille kolme tarinaa - sillä tarinat ovat hurjinta mitä on! Mutta pystyykö hirviö parantamaan Conorin äidin?

Patrick Ness punoo riipaisevan ja jännittävän tarinan 13-vuotiaasta pojasta, joka saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu syöpään. Jim Kayn hienosti kuvittama teos on yhtä aikaa monikerroksinen satu, hurja seikkailu ja henkeäsalpaava romaani. Se antaa voimia jokaiselle, joka on kokenut läheisen sairastumisen tai menetyksen. Hirviön kutsu on mestariteos, joka puhuttelee monenikäisiä lukijoita ja jota lukee henkeään pidättäen: kuinka tarinassa käy?

_____________________________________________________________________

Törmäsin Hirviön kutsuun vahingossa, sillä sen nimi osui silmiini sattumalta kirjaston kirjavinkit-taululta. Joku oli kehunut kirjaa uskomattoman toden tuntuiseksi sekä erilaiseksi. Halusin siis luonnollisesti ottaa selvää kirjasta, joten se päätyi lainapinoon. Epäröin kuitenkin kauan aikaaa kirjan kanssa, sillä se on osaksi kuvitettu enkä enää nykyään lue kauheammin kuvitettuja kirjoja. Nappasin kirjan kuitenkin loppukesästä Lapin reissulle mukaan, jonka aikana suorastaan ahmin kirjan.


"Tarinat ovat villeintä mitä on, hirviö jyrisi. Tarinat vainoavat , purevat ja polttavat"


Kirjan tarinan on alunperin keksinyt Siobhan Dowd, joka ei kuitenkaan koskaan saanut kirjaa valmiiksi, sillä hän kuoli syöpään sitä ennen. Patrick Ness jatkoi hänen työtään yhdessä kuvittaja Jim Kayn kanssa, joka on tehnyt kirjan kuvat. Jotenkin on musertavaa lukea kirjaa, jota sen tarinan keksijä ei koskaan päässyt näkemään. Sen mitä olen myös Dowdista lukenut, niin olen ymmärtänyt hänen oleen arvostettu kirjailija. En siis ihmettele, että hänen saappaisiinsa astuminen tuntui vaikealta Nessille. Voin kuitenkin sanoa, ettei Ness ole ainakaan hallaa tehnyt tarinalle.

Kirjan päähenkilö on 13-vuotias Conor, jonka näkökulmasta tarinaa seurataan. Kirjaa on kiinnostavaa lukea, sillä tarina kerrotaan käytännössä Conorin ajatusten kautta. Tekstistä lukija huomaa pojan jokaisen mielenalan muutoksen ja tämän päänsisäiseen maailmaan oli erittäin helppo nähdä. Kirja on myös kirjoitettu vihjailevasti ja kiertoilmauksia käyttäen eikä mitään, varsinkaan vakavia asioita ilmaista suoraan. Jotkin asiat lukijan on tulkittava rivien välistä, mutta kirja ei kuitenkaan tee tulkitsemista liian vaikeaa. Tämä kerrontatyyli tekee tarinasta kiinnostavan ja jännittävän, eikä sen lukeminen käy pitkäveteiseksi. Tarinaa tasapainotellaan myös loistavasti todellisen maailman sekä tarinoiden välillä. Tarina on kirjoitettu niin nerokkaasti, että välillä oli vaikea hahmottaa mitkä asiat tapahtuivat oikeasti ja mitkä Conorin päässä. Kirjassa melkein mikä vaan tuntuu todelliselta, jolloin todellisuuden ja tarinan raja häälyy kutkuttavan epämiellyttävästi lukijan ympärillä. Pidin myös hirviön kertomista tarinoista ja niiden opetuksista.


"Conor katsoi maahan, sitten kuuhun, kaikkialle paitsi hirviön silmiin. Painajaisien tunnelma alkoi paisua hänessä, se muutti kaikki pimeydeksi, sai kaiken tuntumaan raskaalta ja mahdottomalta, aivan kuin häntä olisi käsketty nostamaan vuori paljain käsin ja kielletty lähtemästä mihinkään ennen kuin tehtävä oli suoritettu."


Kirjan teemat ovat erittäin raskaita, sillä se käsittelee niin lähimmäisen menettämistä, ahdistusta, kiusaamista kuin myös masennusta. Tarina ja kuten myös Conorin hahmo kiteytyvät näihin asioihin.  Tarina ei ole mikään hyvän mielen aiheuttaja, vaan se käy sivu sivulta painostavammaksi ja ahdistavammaksi. Välillä tarinan jännite kasvoi niin suureksi, että sen paineen tunsi koko kehossa. Jim Kayn upeat piirokset vielä vahvistavat tunnelmaa ja saavat lumoutumaan tarinaan vielä enemmän. Kirjan negatiivinen kerronta ja päähahmon epätoivo värittävät tarinaa ja tekevät siitä todella intensiivisen. Onkin uskomatonta, että vain vähän yli 200 sivuun on saatu sisällytettyä niin paljon sisältöä ja tapahtumia. Tosin itseäni jäi vähän häiritsemään kirjoittajan tapa jättää asioita ilmaan. Toisaalta tämä oli hienoa, sillä tapahtumille sai itse keksiä lopun, mutta taas toisaalta olisin halunut edes joihinkin asioihin kunnollisen lopun. Muille hahmoille ei myöskään oltu annettu tilaa ja nämä jäävätkin vain ontoiksi yhden hetken tapauksiksi. Tarina kerrotaan tosin Conorin silmien kautta, joten tarina keskittyy hänen itseensä jolloin sivuhahmot eivät omaa samanalaista tarkoitusta. Conorin itsensä henkinen kasvu oli todella huomattavaa ja


"Hirviö tuli heti keskiyön jälkeen. Niin kuin niillä on tapana"


En oikeastaan tiedä mikä tekee tästä kirjasta ja sen tarinasta niin upean. Onko se sen kantavat ja nykyäänkn koskettavat teemat, sen henkistä kasvua ja koko tunneskaalan kokeva päähahmo vaiko toivottomuus? Itse koen, että sen taika piilee siinä, että se saa ajattelemaan. Mulle ainakin kävi kirjan lukemisen jälkeen niin, että laskin kirjan syliini ja aloin tosissani miettimään asioita; elämääni, tulevaisuuttani, perhettäni, menettämistä ja sitä kuinka todellinen kirjan tarina on. Kirjassa tapahtuvia asioita tapahtuu tosi elämässä ja useammat yhdelle ihmisille, kuten kirjassa Conorille. Kaikilla ei ole ystäviä tai turvaa joiden luokse voisi hakeutua turvattomalla hetkellä. Mielestäni kirja myös opettaa sen, että asioista pitää pystyä ja saada puhua, myöskin niistä rankimmista ja pelottavimmista. Muuten se pieni klöntti sisällämme voi kasvaa niin isoksi, että sitä muotoutuu hirviö. Hirviön kutsu on kaikessa yksinkerrattomuudessaan todella yksinkertainen. Se puhuttelee varmasti monen ikäisiä ihmisiä, kaikkia hieman eri tavoin. 15 vuotias saattaa löytää siitä aivan erilaisia asioita kuin 30 vuotias. Siksi tämän kirjan tarina on niin koskettava ja puhutteleva. Olen kiitollinen Patrick Nessille, joka uskalsi ottaa tämän kirjan kirjoittaakseen.


Arvosana: 🌸🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet 2017: 22. Kuvitettu kirja
Adventures in Down Under and Beyond: 32. Kirja, jonka henkilöihin liittyy huomattavaa henkistä kasvua

torstai 12. lokakuuta 2017

Joanne Harris: Riimut


Mahtava seikkailu taianomaisessa riimujen maailmassa

Maddy Smithin maailmassa Järjestys pitää valtaa. Kaaoksen, taian, unen, vanhojen jumalten ja taruolentojen kerrotaan kadonneen maailmasta vuosisatoja sitten.

Mutta Maddy ja hänen ystävänsä Yksisilmä tietävät, että pieni pala taikaa on säilynyt - riimumerkki Maddyn käsivarressa on todiste vanhan taian elinvoimasta.

Kun uuden ja vanhan välille uhkaa syttyä sota, Yksisilmä lähettää Maddyn etsimään Kuiskaajaa, salaperäistä jumalten ajalta peräisin olevaa esinettä. Pystyykö Maddy löytämään omat voimansa ja selvittämään riimumerkin perimmäisen tarkoituksen? Onko riimujen taikuus tarpeeksi vahvaa nousemaan Järjestystä vastaan?

____________________________________________________________________

Jos joku ei jo tiennyt, niin rakastan skandinaavista mytologiaa. Se oli suurin syyni miksi rupesin lukemaan Joanne Harrisin kirjoittamaa fantasiakirjaa. Olin niin täpinöissäni tästä Riimuista, sillä tykkään tämän kaltaisista tarinoista todella paljon ja kirjan kaunis kansikuvakin houkutteli lukemaan. Valitettavasti kirja ei osoittautunut niin hyväksi kuin aluksi luulin. Itse koin etten päässyt tarinan enkä sen hahmojen sisälle aluksi ollenkaan, ja kirjan lukeminen takkuili todella pahasti. Kirja myös etenee hitaasti ja tuntui kuin puolet kirjasta käytettiin jonnin joutaviin asioihin, joita en ainakaan itse kokenut tarinan kannalta tärkeiksi. Kirja oli kuitenkin suhteellisen nopea lukuinen, mutta välillä tekstiä ja tarinaa oli vaikea seurata, sillä kerronta oli aina välillä melko poukkoilevaa ja epätasaista.


""Tietenkin sinun pitäisi" Yksisilmä sanoi hellästi. "Mutta älä ylläty jos tuli potkii takaisin""


Vasta kirjan puolenvälin jälkeen alkoi oikeasti tapahtua ja kirjan luki loppuun hujauksessa. Hahmojen kohtalot, juonenkäänteet ja kaiken ympärille kietoutuva mytologia olivat loppua kohden todellista herkkua. Syvällinen ja monimutkainen tarina ei ole kyseessä, sillä kirjan päätavoite on selvä koko ajan ja tarina on melko suoraviivainen. Muutamia kiinnostavia juonenkäänteitä mahtuu mukaan, mutta mitään suurta ja ihmeellistaä kirja ei tarjoa. Se tuntuukin olevan kirjoitettu ennemmin melko nuorelle yleisölle, korkeintaan yläasteikäisille. Kirjaa on helppoa lukea, vaikka välillä jotkin kohdat oli kirjoitettu monimuatkaisemmin kuin olisi ollut tarvis. Harmi vaan, että kirjan pitkäveteinen alku vesitti niin paljon mielenkiintoisesta tarinasta sekä hyvästä lähtöasetelemasta. Olisin varmasti nauttinut kirjan lopustakin paljon enemmä, jos alku ei olisi syönyt niin paljon intoa lukemisesta.


"Yksi asia, joka on nimetty, on kumottu"


 Sen verran sanon hahmoista, että ne olivat ihan kivoja mutta eivät kovin mieleenpainuvia. Maddykin jäi melko tavalliseksi hahmoksi, vaikkai pidin hänestä omalla tavallaan. Ei kirja varsinaisesti huonokaan ole, mutta se ei vain tuntuvan tarjoavan itselleni sitä mitä hain. Sillä on omat hyvät hetkensä, mutta päällimmäiseksi itselle jäi valju ja aika mitäänsanomaton lukukokemus. Vaikka pidin kirjan lopusta todella paljon, niin kirja tuntui silti jäävän vähän kesken. Olisin toivonut tarinalle vähän lisää sisältöä edes epilogin muodossa. Huonot hetket vain peittävät kirjan hyvät puolet alleen ja kirjan luettuani jäin vain miettimään kannattiko tämä loppujen lopuksi lukea. Mytologian ja taian ystäville kirja maistuu varmasti, mutta jos kaipaa jämäkkää ja tasaista kerrontaan niin ei Riimuihin kannata tarttua.

Arvosana: 🌸🌸

Lukuhaasteista:
Helmet 2017: 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Adventures in Down Under and Beyond: 29. Pieneen maalaiskaupunkiin/kylään sijoittuva kirja (osittain tai kokonaan)

maanantai 2. lokakuuta 2017

Syyskuun luetut ja lokakuun suunnitelmat

Heippa vaan kaikille. On vaikea uskoa, että sitä eletään jo lokakuuta. Tätä vuotta on enää jäljellä kolme kuukautta ja kohta joka paikassa valmistaudutaan joulun tuloon. Näin loppu vuodesta ainakin mä päädyn miettimään sitä kuinka nopeasti vuosi oikeasti on ohitse. Syyskuukin meni omalta osaltani tavalliseen tahtiin, eikä sen ihmeellisempiä tapahtunut. Koulussa teoria tunnit loppuivat omilta osin tältä vuodelta, joten loppu vuoden olenkin harjoittelussa. Harjoittelun ensimmäiset kaksi viikkoa olin kotipaikkakunnan keskussairaalassa, mutta loppu ajan olenkin melkein toisella puolen Suomea. Uudessa kämpässä olen nyt toista päivää ja taitaa edessäni ollakin pitkät kolme kuukautta. Asun nimittäin harjoittelupaikan soluasunnossa, joka on vähän kolkko. En kuitenkaan kolmen kuukauden tähden haluaisi alkaa rohnaamaan tänne kamoja aivan jumalattomasti. Kunhan tähän tottuu niin eiköhän kolme kuukautta meni ihan hyvin.

Syyskuussa luin ainoastaan kaksi kirjaa, mutta olen toisaalta saldoon tyytyväinen sillä luulin etten saa aikaiseksi lukea yhtään kirjaa. Lisäksi luin yhtä kirjaa eteenpäin ja olen aloittanut uutta.

Stephanie Garber: Caraval
Innostuin lukemaan Caravalin vihdoin ja viimein, kun kirja oli jo ehtinyt odottaa vuoroaan pöydällä hyvän tovin. Odotin kirjalta ehkä vähän enemmän, mutta en toisaalta kovin kuitenkaan joutunut pettymään.

Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus
Langennut enkeli-sarja ei ollut jaksanut kiinnostaa hyvään toviin, mutta nyt otin jatko-osan vihdoin luettavaksi. Hiljaisuus oli monessa suhteessa parempi osa kuin edeltäjänsä, mutta ei kirja enää jaksanut herätellä nälkääni. Katsotaan mitä viimeinen osa tuo tullessaan.

Näiden lisäksi luin muutamia sivuja eteenpäin Sormuksen ritareita. Kirja on sen verran hidasta luettavaa, etten sitä kovin paljon jaksa kerralla lukea. Aloittamani kirja onkin Myrkyn oppitunnit, jota sain aloiteltua Superlukumaratonin aikana.

Lokakuussa olisi taas vuorossa yksi lukuhaaste, sillä pääti osallistua Niina T:n luotsaamaan Halloween-lukuhaasteeseen. Tavoitteni eivät tosin ole korkealla, sillä kunhan saan luettua edes yhden aihepiiriin sopivan kirjan niin olen tyytyväinen. En taaskaan aseta sen kummempia tavoitteita, sillä se on tuntunut tuottavan enemmän tulosta kuin tiukkojen tavoitteiden asettaminen. Haluaisin kuitenkin saada luettua Harry Potter ja viisasten kivi uudestaan, lukuhaasteeseen vedoten. Myös Elina Pitkäkankaan Kuura olisi lukulistalla. Annan kuitenkin tämän haasteen mennä paljolti omalla painollaan enkä sen kummin aio siitä paineita ottaa.

Hyvää alkanutta lokakuuta kaikille! :D