Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus (Langennut enkeli, #3)

Sekava Nora herää keskellä yötä Coldwaterin hautausmaalla eikä tiedä, kuinka on joutunut sinne. Pian käy ilmi, että hän on ollut kateissa yli kolme kuukautta ilman ainuttakaan muistikuvaa tuosta ajasta. Missä Nora on ollut ja mitä hänelle on tapahtunut?Huolestuttavinta tilanteessa on, että Nora ei vaikuta muistavan edes Patchia. Eikä kukaan tunnu haluavan muuttaa asiaa. Onko Mustalla Kädellä jotain tekemistä Patchin katoamisen kanssa - ja kuka nyt pystyy suojelemaan Noraa viholliselta, jota hän ei enää itse tunne eikä muista?
______________________________________________________________________

Luin tämän kirjan viime vuoden loppupuolella ja sen postaus jäi myös roikkumaan pidemmäksi aikaa. Onneksi olin ehtinyt kirjoitella hieman ajatuksiani muistiin, niin en joudu aivan ulkoa kaikkia asioita kirjoittamaan. Hiljaisuus on Langennut enkeli-sarjan toiseksi viimeinen osa. Olen yllättävän hyvin saanut tasaiseen tahtiin luettua tämän sarjan kirjoja, sillä olen lukenut kolme enimmäistä osaa vajaassa vuodessa. Kysehän ei ole ollut lähinnä siitä, että kirjasarja olisi ollut kovin yllättävä tai erikoinen, vaan pikemminkin siitä että nämä kirjat vain jaksvat vetää puoleensa. Mutta siis anyway Hiljaisuus  jatkaa hyvin paljon samoilla jäljillä kuin kaksi ensimmäistäkin kirjaa. Nora ja Patch kohtaavat taas uusia sekä vanhoja vihollisia ja heidän rakkauteensa tulee muutama lisämutka matkaan.

"Kylmä, kova, kipu. Kylmä, kova, kipu"

Kirjasarjan muiden osien lukemisesta oli kuitenkin vierähtänyt jo jonkin verran aikaa, niin olin aluksi vähän hukassa tapahtumien suhteen. Kuka nyt oli taas kukin ja mikä kaikkien hahmojen merkitys oli. Onneksi pääsin taas kärryille pienen hetken jälkeen.  Valitettavasti kirja on vähän yllätyksetön ja suurimman osan tapahtumista pystyy arvaamaan jo ennalta. Myöskään muistinmentyksen käyttäminen ei ole mikään uusi juttu. Totta puhuakseni fiilikseni olivat aika plääh, kun huomasin kliseisen muistinmenetyskikan. En pitänyt siitä, koska ajattelin tarinan jäävän jälleen junnaamaan paikoilleen, kun kaikki joudutaan käymään kertaalleen läpi ja selittämään uudemman kerran. Kaiken muun lisäksi se toisi jälleen yhden turhan taka-askeleen Patchin ja Noran suhteeseen. Myös pelkäsin sitä, että kuinka ärsyttäväksi haahuiluksi homma voi edetä, kun lukija itse on kartalla koko ajan, mutta päähahmo ei. Okei käyhän Noran muistamattomuus jo välillä tympäiseväksi, mutta olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt miten hyvin juoni kulki eteenpäin ja kuinka Nora kerrankin käytti maalaisjärkeään.

"Sinisenmustassa sumussa häämötti kapeita kiviä. Oudon, pysähtyneen hetken ajan ne toivat mieleen vinot hampaat, sitten näin, mitä ne oikeasti olivat. Hautakiviä!"

Nora itse on nyt sama typerä itsensä, jonka ajatuksiin mahtuvat vain hormoonit ja poikien märkien paitojen tuijottelu. Norasta selviää kuitenkin jälleen kerran mielenkiintoisia seikkoja ja on hänessä nähtävissä myös pientä kehitystäkin. Patch ei taas muutu juuri ollenkaan. Paitsi ehkä hän uskaltaa osoittaa hieman avoimemmin tunteitaan Noraa kohtaan. Ihanaksi valopilkuksi nousi kuitenkin Scott, joka on mielestäni sympaattisin hahmo koko sarjassa.

Vaikka kirja ei lyönyt allikalla ja se oli pääosin ennalta-arvattava, niin osasi se silti napata mukaansa. Kirjan lopetus oli myös mielenkiintoinen ja jätti asioita mukavasti auki viimeistä osaa varten. Tähän asti Becca Fitzpatrick on heitellyt lukijaansa sekä ylä- että alamäkiin, suoden ihania että tympäiseviä hetkiä. Nähtäväksi jää miten päätösosa hoitaa tonttinsa, ja saako Noran ja Patchin rakkaustarina onnellisen lopun.

Arvosana: 🌸🌸🌸

Syyskuun luetut ja lokakuun suunnitelmat

Heippa vaan kaikille. On vaikea uskoa, että sitä eletään jo lokakuuta. Tätä vuotta on enää jäljellä kolme kuukautta ja kohta joka paikassa valmistaudutaan joulun tuloon. Näin loppu vuodesta ainakin mä päädyn miettimään sitä kuinka nopeasti vuosi oikeasti on ohitse. Syyskuukin meni omalta osaltani tavalliseen tahtiin, eikä sen ihmeellisempiä tapahtunut. Koulussa teoria tunnit loppuivat omilta osin tältä vuodelta, joten loppu vuoden olenkin harjoittelussa. Harjoittelun ensimmäiset kaksi viikkoa olin kotipaikkakunnan keskussairaalassa, mutta loppu ajan olenkin melkein toisella puolen Suomea. Uudessa kämpässä olen nyt toista päivää ja taitaa edessäni ollakin pitkät kolme kuukautta. Asun nimittäin harjoittelupaikan soluasunnossa, joka on vähän kolkko. En kuitenkaan kolmen kuukauden tähden haluaisi alkaa rohnaamaan tänne kamoja aivan jumalattomasti. Kunhan tähän tottuu niin eiköhän kolme kuukautta meni ihan hyvin.

Syyskuussa luin ainoastaan kaksi kirjaa, mutta olen toisaalta saldoon tyytyväinen sillä luulin etten saa aikaiseksi lukea yhtään kirjaa. Lisäksi luin yhtä kirjaa eteenpäin ja olen aloittanut uutta.

Stephanie Garber: Caraval
Innostuin lukemaan Caravalin vihdoin ja viimein, kun kirja oli jo ehtinyt odottaa vuoroaan pöydällä hyvän tovin. Odotin kirjalta ehkä vähän enemmän, mutta en toisaalta kovin kuitenkaan joutunut pettymään.

Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus
Langennut enkeli-sarja ei ollut jaksanut kiinnostaa hyvään toviin, mutta nyt otin jatko-osan vihdoin luettavaksi. Hiljaisuus oli monessa suhteessa parempi osa kuin edeltäjänsä, mutta ei kirja enää jaksanut herätellä nälkääni. Katsotaan mitä viimeinen osa tuo tullessaan.

Näiden lisäksi luin muutamia sivuja eteenpäin Sormuksen ritareita. Kirja on sen verran hidasta luettavaa, etten sitä kovin paljon jaksa kerralla lukea. Aloittamani kirja onkin Myrkyn oppitunnit, jota sain aloiteltua Superlukumaratonin aikana.

Lokakuussa olisi taas vuorossa yksi lukuhaaste, sillä pääti osallistua Niina T:n luotsaamaan Halloween-lukuhaasteeseen. Tavoitteni eivät tosin ole korkealla, sillä kunhan saan luettua edes yhden aihepiiriin sopivan kirjan niin olen tyytyväinen. En taaskaan aseta sen kummempia tavoitteita, sillä se on tuntunut tuottavan enemmän tulosta kuin tiukkojen tavoitteiden asettaminen. Haluaisin kuitenkin saada luettua Harry Potter ja viisasten kivi uudestaan, lukuhaasteeseen vedoten. Myös Elina Pitkäkankaan Kuura olisi lukulistalla. Annan kuitenkin tämän haasteen mennä paljolti omalla painollaan enkä sen kummin aio siitä paineita ottaa.

Hyvää alkanutta lokakuuta kaikille! :D

Superlukumaraton 24.9 kooste

Syksyn ensimmäinen superlukumaratoni on sitten ohitse. Se menikin yhdessä hujauksessa, vaikka oma panokseni ei olekaan yhtä superi kuin maratoni. Maratonia oli kuitenkin myös mukavaa viettää tällä tavoin, rauhallisessa ja leppoisessa tunnelmassa ilman kiirettä ja suorittamista. Olinkin tosin maratonin alussa jo päättänyt, etten ota maratonista turhia paineita vaan luen sen mukaan, kun itsestä tuntuu hyvältä. Sain asettamani heppoiset tavoitteetkin läpi heittämällä. Luin Becca Fitzpatrickin Hiljaisuus-kirjan loppuun ja sain myös aloitettua Maria V. Snyderin Myrkyn oppituntejakin. Lisäksi sain hieman luettua J.R.R. Tolkienin Sormuksen ritareita eteenpäin. Loppujen lopuksi sain enemmänkin aikaiseksi, kuin aluksi oli tarkoitus.

Aloitin maratonin siis jo lauantaina klo 10.44, mikä osoittautuikin loistovalinnaksi ja ehdin lukea Hiljaisuuden loppuun kuuden jälkeen ja aloitella Myrkyn oppitunteja noin parikymmentä sivua. Päivään kuului myös saunomista, elokuva sekä Lapin maisemien ihailua, joten päivä ei ollut pelkkää lukemistakaan. Tasapaino kuitenkin säilyi mukavasti, eikä lukeminen tuntunut raskaalta. Sunnuntai aamusta olinkin jo hyvissä ajoin hereillä ja luin Myrkyn oppitunteja vielä hieman eteenpäin, samoin kuin Sormuksen ritareitakin. Sunnuntaina päätinkin maratonin kello 10.35. Loppujen lopuksi olen kovin tyytyväinen maratonin saldoon ja siihen, että päätin ottaa tämän kerran rennosti. En ehtinyt myöskään tuhlata kaikkea energiaa yhdellä kertaa ja jaksan panostaa seuraaviinkin maratoneihin. Odottelen jo innoissani seuraavaa superlukumaronia. Katsotaan millä mielellä lähdetään seuraavaksi liikkeelle :).

Lukumaratonilla luettua:
Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus (139 s.)
Maria V. Snyder: Myrkyn oppitunnit (53 s.)
J.R.R Tolkien: Sormuksen ritarit (42 s.)

Yhteensä: 234 sivua!! JEEE!

Miten teidän superlukumaratoni meni?

Superlukumaraton 24.9 suunnitelmat

Superlukumaratoni starttaa jo nyt ja itseni se ainakin pääsi vähän yllättämään. Olen tosin jo jonkin aikaa sitten päättänyt, että otan ainakin tämän ekan maratonin rennosti. Sponttaani ruskareissukin hieman sekoittaa pakkaa, joten en varmaan paljon ehdi lukea. Mutta luen sen mitä ehdin.

Aloitan lukumaratonin tänään kello 11.00. Aikeissa olisi lukea ainakin Becca Fitzpatrickin kirja Hiljaisuus loppuun, silläkirja on melko nopealukuinen ja olen sitä jo lukenut puoleenväliin. Mahdollisesti ajan puitteissa aloittaisin myös Maria V. Snyderin Myrkyn oppitunteja. Näillä lähden ensimmäiseen syksyn superlukumaratoniin mukaan. Hyvää maratonia kaikille, muistakaa nukkua ja syödä ;). Maratonille voi käydä vielä ilmoittautumassa Carry on reading tai Hogwarts Library blogeissa.

Huhtikuun luetut ja muuta mukavaa

Huhtikuu hujahti ohi taas vauhdilla, enkä jotenkin saanut heräteltyä itseäni aikaisemmin kirjoittelemaan huhtikuun luetuista kirjoista. Huhtikuun sää on ollut aivan outo, vaikka vappu vietettiinkin aurinkoisessa säässä. Lunta on ollut enemmän kuin koko joulukuussa oli yhteensä ja tuuli on ollut aivan jäätävän kylmä. Huhtikuussa minuun iski myös jokin ulkoiluinto mutta en loppujen lopuksi voinut lähteä oikeastaan paljon mihinkään, kun keli oli kurainen, loskainen ja ylipäänsä erittäin märkä (tiedän, olisi pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja vain lähteä ulos, mutta olen sen verran mukavuuden haluinen, etten lähtenyt kastelemaan kenkiäni ja itseäni :D). Nyt onneksi lämpö kuitenkin näyttäisi alkavan vihdoin ja viimein helliä suomalaisia ja pieni toivokin kesän tulemisesta nostaa jo päätään. Olisi nimittäin kiva, että se tuleva kesä näkyisi muutenkin kuin raivostuttavan allergiana.



Huhtikuussa luin huimat kolme kirjaa! Kyllä, kolme kirjaa. Tämä johtuu osittain siitä, että en kouluasioiden ohella kyennyt lukemaan useammin ja enempää kirjoja. Olen kuitenkin tyytyväinen tuohon määrään, sillä en muistakaan koska viimeksi olen lukenut peräti kolme kirjaa kuukaudessa. Enkä muista sitäkään koska viimeksi lukuintoni on pysynyt yllä näinkin kauan. Yleensä lukuintoni lopahtaa aika nopeasti kahden tai kolmen kirjan lukemisen jälkeen. Nyt olen saanut luettua tasaiseen tahtiin läpi koko alkuvuoden eikä innostus näytä aivan ihan heti laantuvan. Ja hei, olen Goodreads-haasteen kanssa jopa aikataulussa! Tosin nyt lukuhuumassani olen onnistunut jemmaamaan useamman kirjan kirjastosta odottamaan vuoroaan, ja tajunnut kuinka paljon tämän vuoden ja edellisvuoden uutuuksia on vielä lukematta. Miksei päivissä voi olla enempää tunteja, sillä nukkuakin mielellään pitäisi? Onneksi koulu kuitenkin loppuu jo neljän viikon päästä ja kesällä pystyn todennäköisemmin uhraamaan enemmän aikaa lukemiselle. Ellei lukuinto ehdi laantua siihen mennessä.

Huhtikuu oli hyvin fantasiapainotteinen, sillä kaikki kirjat olivat enemmän tai vähemmän genren edustajia. George R.R. Martinin fantasiaseikkailu Valtaistuinpeli aivan etunenässä. Kirja tuli luettua vihdoin ja viimein; olihan kirja odottanut vuoroaan pöydällä jo puolitoista kuukautta. Teos oli juuri niin hyvä kuin kuvittelinkin, eikä näin TV-sarjankin katsoneena tuntunut lainkaan puuduttavalta. Maria Turtschaninoffin Maresi jäi kuukauden viimeiseksi luettavaksi, mutta tämäkin kirja oli erittäin hyvä. Ensimmäinen huhtikuussa luettu kirja oli Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli-sarjan toinen osa, Riitasointu. Kolmesta huhtikuun aikana lukemastani kirjasta Riitasointu veti selvästi kaikista lyhimmän korren. Kirjan alku ja lopetus olivat hyviä, mutta kaikki niiden välissä tuntui puuduttavalta ja Noran päättämättömyys tuppasivat vain ärsyttämään. Näiden lisäksi aloitin lukemaan Linnea Parkkosen 112 vihaan itseäni. Siinäpä huhtikuun luetut kirjat sitten olivatkin. Vaikka kirjat olivatkin genreltään samoja, niin olivat ne silti keskenään mukavan erilaisia teoksia.

Toukokuun lukulistalla olisi nyt ainakin seuraavat teokset:

• Linnea Parkkonen: 112 Vihaan itseäni (postaus tulossa!)
• Suzanne Collins: Matkijanärhi (Nälkäpeli, #3)
• Maria Turtschaninoff: Anaché
• Theo Lawrence: Hehkuva ruumis (Mystic City, #3)

Jos mahdollisesti aika suosii, niin ehkä myös Siri Pettersenin Mätä voisi mahtua listaan.

Miten sinun huhtikuusi on mennyt? Montako ja mitä kirjoja luit huhtikuussa?

Becca Fitzpatrick: Riitasointu (Langennut enkeli #2)

"Nora ja Patch saivat toisensa, mutta kestääkö heidän rakkautensa myös arjen paineiden keskellä? Vaikka Noran olisi pitänyt tietää, että suhde suojelusenkelinä toimivan nuorukaisen kanssa ei ole helpoimmasta päästä, tulevat seurustelun  haasteet hänelle yllätyksenä. Patch ei lukeudu Noran suojelunhaluisen äidin suosikkeihin, ja kapulaa rattaisiin heittävät myös nuorukaista valvovat arkkienekelit. Nora ei pääse eroon tunteestaan, että Patch salaa häneltä asioita, ja huomaa epäilevänsä tämän tunteiden syvyyttä."

"Kaikki varoittivat minua. He sanoivat, että minä olin vain yksi päänahka vyöllesi, ja sinä häipyisit sillä sekunnilla, jolloin rakastuisin sinuun. Minuun on saatava tietää etteivät he olleet oikeassa."

Lisää epäluuloja herättää Patchin outo ja äkillinen kiinnostus sietämätöntä Marcieta kohtaan - asia, jota yhä etäisemmäksi muuttuva poika ei suostu selittämään. Samalla kun erimielidyydet uhkaavat erottaa parin lopullisesti, kasvaa Noran kiinnostus oman menneisyytensä mysteereihin: mitä tarkkaan ottaen tapahtui Noran isälle? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että Noran suonissa virtaa langenneen enkelin veri?"


Ekan osan lukemisesta on ehtinytkin vierähtää useampi kuukausi aikaa ja sain aikaiseksi lukea Riitasoinnun vasta nyt. Lukulistalla se oli ehtinyt keikkua jo jonkin aikaa. Mutta juoneen onneksi pääsi takaisin mukaan melko nopeasti pienen herättelyn jälkeen. Tämä toinen osa ei kuitenkaan mielestäni yltänyt läheskään samalle tasolle kuin edeltäjänsä. Kiinnostavia elementtejä oli viljelty oikein mukavasti ja mukaan tulleet uudet hahmotkin elävöittivät tarinaa mukavasti. Noran isän todellinen kohtalo, Noran itsensä alkuperä sekä uusi tuttavuus Scott olivat mielestäni sarjan onnistuneimpia juonen palasia, vaikka kaikkia ei saatukaan vielä aivan kunnolla pakettiin. Noran ja Patchin romanssi on kuitenkin edelleen pääosassa, mutta siitä saatavaa potentiaalia ei käytetty kunnolla. Ja suurin ongelma tässä oli Nora!

Noran hahmossa on ollut ensimmäisestä kirjasta lähtien ongelmana tämän impulsiivisuus ja se ettei tämä tunnu kuuntelevan muita. Oli tajuton sääli, että valehtelematta puolet kirjasta käytettiin siihen, kun Nora ei suostunut kuuntelemaan Patchia tai, kun tämä rypee itsesäälissä ja syyttelee Patchia tai, kun tämä stalkkaa Patchia. Juoni kärsikin mielestäni epätasaisuudesta eikä se tuntunut ehjältä teokselta. Nora itse ei tuntunut tekevän mitään muuta koko kirja aikana kuin ajattelevan Patchia ja kuinka hän haluaisi sopia heidän riitansa, mutta ei vain ylpeydeltään pysty. Tämä hokee koko ajan olevansa itsenäinen ja pystyy pärjäämään ilman Patchia mutta joutuu taas lopulta tämä pelastamaksi. Lisäksi tähän se, että Noran lapsellinen toiminta saada Patch mustasukkaiseksi ja olla kuuntelematta tämän varoituksia oli todella naurettavaa. Olin lyömässä itseäni otsaan moneen kertaan lukiessani kuinka lähes jokaisessa kappaleessa Noran tuuliviiriasenne pääsi valloilleen ja tämä teki taas jälleen kerran jotain tyhmää. Pahintahan tässä on, että Noran naiivius ja typeryys saattoivat kaikki hänen ympärillään olevat vaaraan. Tuntui myös vähän typerältä, että Nora sattui vain olemaan menossa bileisiin tai jonnekin muualle missä Patchkin sattumoisin oli. Kellään ei ole sellaista tuuria taikka epäonnea!

Välillä en taas ymmärtänyt Patchia sen takia, että miten tämä sieti Noraa. Tosin Patch olisi voinut hahmona tehdä enemmän. Vaikka Riitasointu on rakkaustarina ja rakkaudessa kohdataan sekä ylä- ja alamäkiä, niin olisi Noran ja Patchin suhteen huonot puolet kuvata vähän paremmin. Kirja olisi ollut tuplasti parempi 150 sivuisena versiona jossa Noran mielivaltaisuus ja tämän typerä käytös, sekä ainainen itsesääli olisi leikattu pois.

Riitasoinnulla on kuitenkin hyviä puolia, sillä vaikka Becca Fitzpatrick ei ole onnistunut kertomaan eheää rakkaustarinaa on hän osannut tehdä muista tapahtumista ja hahmoista kiinnostavia. Jos otetaan pois se kaikki turha alun ja lopun välillä niin Riitasointu on ihan kelpo teos. Fitzpatrickin kirjoittama lopetus kirjalle oli myös yllättävä ja se viimeinen lause sai taas herätettyä mielenkiintoni. Toivon, että sarja nostaa taas tasoaan kolmannessa osassa, sillä en kestä toista Noran vinkumiskertomusta.

Arvosana: 🌸🌸🌸

Adventures in Down Under and Beyond -Australia lukuhaaste: 46. Kirja lukulistaltasi