Kirjahila

Poika: murha seitsemännellä luokalla
Hän sanoi nimekseen Aleia
Kauhun ja kauneuden valtakunta
Labyrintti
Itke minulle taivas
Pahispomo ja kissat
Kuninkaiden koitos
Prinsessa Sakura 1
Naondel
Hobitti eli sinne ja takaisin

lauantai 8. joulukuuta 2018

Sarjakuvahaasteen päätös


Rakastan lukuhaasteita, sillä ne innostavat usein lukemaan sellaisia teoksia joihin ei muuten varmasti tarttuisikaan. Mutta taas toisaalta on mukava ottaa osaa haasteeseen, joka on täysin omalla mukavuusalueella. Tällainen oli Hurja Hassu Lukija-blogin Sarjakuvahaaste, joka päättyi viime viikolla. Haaste on ehdottomasti vuoden suosikkejani, sillä rakastan sarjakuvia ja varsinkin mangaa. Luenkin niitä tasaisesti vaikka en niistä kovin usein kirjoittelekaan täällä kirjablogissa, vaan enemmän There, here and nowhere-blogissani. Mutta haaste alkoi siis tammikuussa ja kesti lähes kokonaisen vuoden mistä olin oikein kiitollinen, sillä sain rauhassa lukea lukujonossa olevia sarjoja. Sainkin luettua haasteeseen suuren kasan sarjakuvia, jotka kaikki ovatkin mangaa. Osia kertyi yhteensä 202 kappaletta 22 eri sarjasta. Asterix-taso ylittyi siis runsaasti. En koko vuonna ollut laskenut, kuinka paljon pokkareita kertyi, mutta en uskonut määrän noin korkeaksi. Tuo määrä tuntui kertyvän aivan itsestään, enkä missään vaiheessa tuntenut lukemista pakotetuksi. Haaste innosti kuitenkin tarttumaan sarjoihin aivan uudella tarmolla, sekä toi luekmiseen uutta intoa. Sen ansiosta varmaan jaksoin tutustuakin tämän hetken kuumottaviinkin sarjoihin ja tarttua sellaisiin sarjoihin, jotka ovat olleet lukulistallani todella kauan. Suurin osa lukemistani sarjoista tarjosivatkin erittäin viihdyttäviä sekä yllätyksellisiä hetkiä, joista on tullut jopa suosikkejani. Rakastin tätä haastetta ja olikin vähän haikeaa kun se nyt tuli päätökseen. Kiitos vielä kerran Jassulle haasteen emännöinnistä!

Suosikit:
         ¤ Haruko Ichikawa: Land of the Lustrous osat 1-9
         ¤ Eichiro Oda: One Piece osat 1-86
         ¤ Ryou Hanada: Devils´ Line osat 1 & 2
         ¤ Yoshitoki Oima: To Your Eternity osa 1
         ¤ Posuka Demizu & Kaiu Shirai: The Promised Neverland osat 1-5
         ¤ Akimi Yoshida: Banana Fish osat 1-10
         ¤ Ryukishi07: Higurashi no Naku Koro ni-sarjat yhteensä 10 osaa
         ¤ Tomo Takeuchi: Welcome to the Ballroom osat 1 & 2



Muut kirjat:
         ¤ Arina Tanemura: Prinsessa Sakura osa 1
         ¤ Boumarn: Pahispomo ja kissat
         ¤ Fumiyo Kouno: Town of Evening Calm, Country of Cherry Blossoms
         ¤ ukami: Gabriel Dropout
         ¤ Miki Yoshikawa: Yamada-kun and the Seven Witches osat 1 & 2
         ¤ Junya Inoue: BTOOOM! osat 1-3
         ¤ Yoshinobu Yamada: Cade of Eden osa 1
         ¤ Eiji Masuda: My Monster Secret: "Actually, I am..." osat 1-6
         ¤ Kyoko Hikawa: From Far Away osat 1-14
         ¤ Kei Sanbe: Poissa - Erased osa 1
         ¤ Abi Umeda: Children of the Whales osat 1 & 2
         ¤ Mohiro Kitoh: Bokurano osat 1-11
         ¤ Yasunori Mitsunaga: Hirviöprinsessa Hime osat 1-20
         ¤ Higasa Akai: My Royal Tutor osat 1-3

tiistai 6. marraskuuta 2018

Kuulumisia ja loppuneita haasteita

Moikka kaikki! Kirjablogini on jatkanut hiljaiseloaan vielä pitkälle kesän jälkeenkin ja vähän mua harmittaakin, että blogille ei ole aikaa riittänyt. Mutta koska haluan hieman kertoa hiljaiseloni syitä, niin teen sen. Ensimmäinen syy on kiire mikä on vallannut arkeani jo useamman kuukauden. Valmistun joulukuussa ammattikorkeakoulusta laboratoriohoitajaksi (vihdoinkin), joten varsinkin tämä syksy on ollut täynnä viimeisiä kiusauksia ryhmätöiden ja syventävien töiden muodossa. Koulujutut ovatkin täyttäneet arkeani ja kuluttaneet aivan törkeästi vapaa-aikaani Tehtävien ohella  olen vielä ollut töissä aina kun ehtii, jotta saisisn voita leivälle. Ja tietenkin kovan kiireen mukana tulee se jaksamisen puute. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut ruveta kirjoittelemaan blogitekstiä vähällä vapaa-ajallani, kun muttenkin tuntuu olevan koko ajan kiinni näppäimistössä. Kolmas syy on useamman kuukauden jatkunut lukujumi. Vaikka aikaa lukemiselle olisi löytynytkin, niin olen mielelläni kuluttanut sen katsomalla Huippu Draq Queen haussaa, kuin lukemalla kirjapinojen kirjoja. Tämän takia lokakuunkin kirjapino on jäänyt muutamaan mangaan. Joten blogihiljaisuus on ollut useamman asian summa. Tosin en ole yrittänytkään kirjoittaa blogitekstiä, sillä olen päättänyt, että koska blogini on puhdas harrastus niin en pakota itseäni kirjoittamaan mitään jos ei ole inspiraatiota. Tiedostan nimittäin sen liiankin hyvin, että huonolla fiiliksellä kirjoitettu teksti ei ole hyvää tekstiä. Mutta älkää huoliko. En ole lyömässä hanskoja tiskiin missään nimessä, sillä aion jatkaan blogia jahka elämäntilanteeni tasoittuu ja löydän inspiraationi uudelleen :).


Lokakuun päättyminen kuitenkin kirvoitti mua kirjoittamaan jälleen, sillä marraskuun alkaessa pari lukuhaastetta tuli päätökseensä. Niina T:n tänäkin vuonna järjestämä Halloween-lukuhaasteeseen oli jälleen pakko osallistua, sillä se on tullut jo perinteeksi ja lukupinossa oli paljon haasteeseen sopivia mangoja. Mutta ei se haaste mennytkään niin kuin piti, sillä edellä mainittujen syiden takia lukeminen jäi vähäiselle ja lukusaaliiksi kertyi vain kaksitoista mangapokkaria. Nämä pokkarit koostuvat Yasunori Mitsunagan kauhukomediasarja Hirviöprinsessa Himestä, joita aivan haasteen viimeisillä metreillä rupesin lukemaan uudelleen. Sainkin luettua kaikkia kaksitoista suomennettua pokkaria loppuun, mutta sitten ei enää aika riittänyt muiden osien lukemiselle. En kuitenkaan jäänyt haasteen kanssa nollille ja tilanteen huomioon ottaen olen oikein tyytyväinen saaliiseen. Ehkä ensi vuonna olisi lokakuussa parempi lukufiilis >v<.


Toinen päättynyt haaste on oma lukuhaasteen Monimuotoinen kirjallisuus-lukuhaaste. Päätin etten itse ryhdy tekemään erillistä päättymispostausta haasteesta, sillä moni osallistuja vaikuttaisia haluavan jatkaa haastetta sen päättymsienkin jälkeen. Mistä olen todella iloinen, että haasteeni innoitti muitakin lukemaan eri tyyppisiä kirjoja. Kiitos kaikille osallistujille! Itse sain kuitenkin luettua haasteeseen ihan hyvin kirjoja, mistä suurin kiitos alkuvuoden lukuinnolleni. Monia mielenkiintoisia kirjoja jäikin vielä pinoon, mutta niitä on hyvä aloitella sitten myöhemmin. Sain kymmenen kohtaa täytettyä haasteen aikana, jotka näkyvät seuraavassa listassa.

         ¤ Runo: Itke minulle taivas

         ¤ Historia: Kauhun ja kauneuden valtakunta

         ¤ Steampunk: Hän sanoi nimekseen Aleia

         ¤ Dekkari: Poika - murha 7. luokalla

         ¤ Mainstream: Arvet - romaani kiusatuista

         ¤ Seikkailu: Salamavaras

         ¤ Paranormaali: Myrkyn oppitunnit

         ¤ Huumori: Hervannan kolmiossa

         ¤ Tietokirja: Harry Potter: Legenda - Elokuvasarja yksissä kansissa

         ¤ Sarjakuva: Gabriel Dropout

Tässä taas tämä postaus. Toivottavasti seuraavaan postaukseen ei mene kovin pitkä aika, mutta marraskuu näyttäisi melko täydeltä, joten seuraava postaus menee varmaan joulukuuhun. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan loppuvuonna ainakin pari postausta. Mutta sen näkee sitten. Hyvää marraskuuta kaikille ja Joulun odotusta jo sitä odottaville! :D

perjantai 28. syyskuuta 2018

Ajattomia satuja tarinoita 3 -lukuhaaste päättyy


Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteen kolmas erä alkaa tulla päätökseensä. Kylläpä puoli vuotta hujahti nopeasti. Oma haasteeni ei sujunut niin kuin oletin, sillä lukujumi iski kesken kesän enkä saanutkaan siis luettua kuin kaksi kirjaa haasteeseen. Rick Riordanin Salamavaras oli uusi tuttavuus ja Harry Potter ja salaisuuksien kammio taas oli uudestaan luettuna varmaan neljännen kerran. En siis saanut luettua niin paljon kun olisin halunnut, mutta olen tyytyväinen että sain edes pari kirjaa luettua.

Kertokaa kommenteissa mitä luitte haasteeseen tai linkatkaa koontipostaus alas. Kiitos kaikille jotka olitte haasteissa mukana!

Koontipostaukset:
Niina T. / Yöpöydän kirjat

Haasteeseen luetut kirjat:
• Rick Riordan: Salamvaras 
• J.K.Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
• Sylvia Louise Engdahl: Lumotar
• Marjatta Kurenniemi: Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla
• Robert C. O'Brien: Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat
• Marjatta Kurenniemi: Höpsökärpänen
• Michael Morpurgo: Sotahevonen
• E.B. White: Lotta ystäväni
• Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira 
• Margery Sharp: Pelastuspartio Bernard & Bianca
• Marjatta Kurenniemi: Puuhiset

• Mary Norton: Käkijät 

perjantai 10. elokuuta 2018

YA-lukuhaaste taputeltuna

Hei taas vaan pitkästä aikaa! En saanutkaan itseäni aktivoiduttua edellisen postauksen jälkeen toivomani mukaan, mikä johtuu osittain siitä, että lukuinto lässähti taas pohjalukemiin. Kirjahyllyni lukemattomat mangat taasen ovat saaneet kyytiä, sillä olen urakalla lukenut lukujonossa olevia osia pois. Mikä on oikeastaan tuntunut hyvältä.

Mutta koska heinäkuu vaihtui salakavalasti elokuuksi, merkitsi se myös taas yhden lukuhaasteen päättymistä. Sivujen välissä-blogin Hannan YA-lukuhaaste oli mitä mainioin haaste itselleni, sillä lukupinoni koostui jo valmiiksi YA-kirjoista. Lähdin siis innolla mukaan tähän puoli vuotta kestävään haasteeseen, joka mielestäni loppui aivan liian aikaisin. Olisin mielelläni jatkanut haastetta vaikka vielä toisen mokoman puoli vuotta. Monia haasteeseen sopivia kirjojakin jäi vielä lukemattakin, mutta eivätköhän ne päädy yöpöydälleni asti vielä jossakin vaiheessa.

Mutta siis, kirjoja tuli luettua haasteeseen yhteensä kolmetoista kappaletta, joista sain koottua jopa yhden bingon. Koska lukupinossani oli jo valmiiksi haasteeseen sopivaa lukemista, niin en sen kummemmin joutunut etsimään kohtiin sopivia kirjoja. Päätin jo heti alussa, etten aio suunnitella lukemistani sen kummemin etukäteen, sillä silloin lukemisestani menee äkkiä terä. Bingo olisi tullaksensa jos olisi. Pakko kuitenkin hieman availla verhoja sen verran lavan taakse, sillä pakko sanoa että otin viimeisen viikon aikan aikamoisen loppuspurtin. Luin nimittäin kolme kirjaa haasteeseen viimeisen viikon aikana, jotta saisin bingoon lisää kirjoja :D. Olisin varmaan saanut moneen muuhunkin kohtaan kirjan luettua, mutta kesällä en ole saanut aikaiseksi lukea ja yleensäkin lukuinto on ollut vähän kortilla. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen nykyiseenkin saldooni. Haaste oli kyllä todella antoisia ja kuten jo sanoin, on vähän kurjaa että se päättyi näin lyhyeen. Kiitos kuitenkin Hannalle haasteen emännöinnistä ja muutenkin ihanasta lukuhaasteesa!


Kirjasta on tullut/tulossa elokuva - James Dashner: Labyrintti
Kirja tapahtuu ennen vuotta 1918 - Libba Brey: Kauhun ja kauneuden valtakunta
Kirja jota et muuten lukisi - L.K.Valmu: Murha 7. luokalla
Kirja käsittelee mielenterveyttä - Henry Aho: Arvet
Kirja, jonka olet aiemmin lukenut Justin Somper: Kirotujen laiva
Kirjablogista bongattu kirja Maria V. Snyder: Myrkyn oppitunnit
Kirja, jonka voit lukea päivässä - Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
Eurooppaan sijoittuva kirja - Iitu Ahonen: Hervannan kolmiossa
Kirjassa on kaunis kansi - Kiera Cass: Valinta
Kirjailija ei ole Suomesta, Yhdysvalloista tai Britteinsaarilta - ukami - Gabriel Dropout
Kirjassa on mieskertoja Gillian Philip: Tulimieli
Oma suosikkigenre - J.K.Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Kirja ei kuulu sarjaan - Jessica Schiefauer: Ester & Isak

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

J.R.R. Tolkien: Sormuksen ritarit (Taru sormusten herrasta, #1)


PITKÄ MATKA PIMEYDEN VALTAKUNTAAN

Kun tummat pilvet kerääntyvät Keski-Maan taivaalle ja mantereen mahtavien katse on suuntautunut muualle, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä…

Hobitti nimeltä Frodo Reppuli saa Bilbo-sedältään perinnön. Kohta Frodolle selviää, että hän on saanut haltuunsa Sormusten sormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Petollisten taikavoimien sormus on oitis vietävä tuhottavaksi, ja suojakseen Frodo saa Vapaista kansoista koostuvan yhdeksänhenkisen saattueen. Monia vaaroja on saattueella uhkanaan, kun matka suuntautuu kauas Morian synkkiin kaivoksiin ja haltioiden säihkyviin saleihin.
_________________________________________________________________________

Blogini on viettänyt hiljaiseloa pidemmän aikaa ja ainoat elonmerkit ovat olleet lukuhaasteisiin liittyvät päivitykset. Blogini joutuikin puolivahingossa kesälomalle, mikä ei ole ollut mikään pahin vaihtoehto, sillä kuumat säät ovat syöneet lukufiilikseni lähes täysin. Puhettakaan siitä, että olisin jaksanut ruveta kirjoittamaan mitään, kun aivot sulavat korvista ulos jäätelön lailla. Nyt kuitenkin lukuintokin tekee paluuta ja olenkin hotkaissut yhdeltä istumalta yli 300 sivuisen kirjan. Jaksoin kaivaa myös tämän luonnokseksi jääneen arvion ylös kansion syvyyksistä ja viimeistellä sen. Varmaan blogini myös muutenkin aktivoituu jatkossa enemmän. Jahka en sula ennen sitä. Mutta asiaan!

 Montakohan kertaa tämän kirjan aloitin ja se jäi joka kerta kesken? Muistan alottaneeni J.R.R.Tolkienin kulttikirjan moneen otteeseen aina yläasteelta lähtien, mutta en tainnut koskaan päästä sataa sivua pidemmälle. Mutta nyt, ehkää 30:nen yrityksen jälkeen sain sen luettua. Jotenkin, kun sain tämä kirjan päätökseen tuntui siltä kuin olisin ylittänyt jyrkän vuoren seinämän.

Olen pesunkestävä Taru Sormusten Herrasta-fani, joten kuten asiaan kuuluu, täytyyhän ne kirjatkin lukea jossain vaiheessa. Olin nuorempana, joskus yläaste-aikoihin, aivan koukussa näihin leffoihin parin ystävän kanssa. Se into on säilynyt tähän päivään saakka, sillä ostin viime vuoden lopussa itselleni vihdoin leikkaamattomat versiot elokuvista. Samoihin aikoihin aloin lukemaan Sormuksen ritareita. Lukeminen oli pitkä ja kivinen tie, mutta kyllä enimmissä määrin kannatti.


"Eivät kaikki, jotka harheilevat ole eksyksissä"


Suurin kompastuskivi lukemiselleni oli kirjan alku. Tolkien kirjoittaa rauhallisesti ja hieman jopa jaaritellen, niin kuin Bilbo ikään, sillä hän jaksaa kirjoitella tarpeettomistakin asioista todella pitkään. Kirjan alku onkin hieman pitkäveteinen, raskaslukuinen ja se tuntuu matalassa vedessä kahlaamiselta. Kirjassa jaaritellaan niitä näitä, aina Säkinheimon-Reppulien ahneudesta, naapureiden porsaisiin. Tätä jatkuu lähes sadan sivun verran, kunnes Frodo ja Sam lähtevät matkalleen.

Tai niin ainakin luulisi, sillä Tolkien päättää vielä kerran heittää kuvioihin mukaan yhden viivästeen. Tarina jää taas polkemaan paikoillaan vähäksi aikaa jälleen kerran. Onneksi tästä eteenpäin kirja kulkee melko vaivattomasti eteenpäin, vaikka kirjailija unohtuu välillä selittämään tarinalle turhia asioita. Kun saattue pääsee lähtemään Rivendelistä, niin rattaat alkavat liikkua. Valitettavasti Tolkienilla on jälleen kerran paha tapa selittää toiminnalliset kohtaukset melko nopeasti, siinä missä Rivendelissäkin jäätin laulamaan useamman luvun ajaksi.


"En tunne puoliakaan teistä niin hyvin kuin pitäisi, enkä pidä puolistakaan niin paljon kuin ansaitsisisitte"


Jotkin Tolkienin kirjoittamat asiat olivat todella mielenkiintoisia, kuten keskustelu menneistä ajoista ja haltiainsuvuista, mutta joissakin kohdissa joitakin asioita oltaisiin voitu tiputtaa kokonaan pois, sillä ne eivät olleet tarinalle merkityksellisiä. Yksityiskohtiin tarrautuminen oli vähän turhauttavaa aika ajoin. Onneksi elokuvassa on leikattu turhimmat asiat pois ja tarina pysyy siinä jämptinä ja asiassa. En olisikaan uskonut sanovani tätä, mutta mielestäni elokuva on tässä tapauksessa parempi kuin kirja. Ymmärrän miksi porukka tykkää tästä kirjasta niin paljon, mutta itselle lukukomeus oli enemmänkin vain ookoo.

Ihan kelvollista fantasiaahan tämä oli, mutta kirjan alku söi sen verran mehuja, että lukemisesta meinasi kadota into. Onneksi teoksen loppu pelasti paljon ja innosti taas jatkamaan loppuun asti. Tolkienin maailma on kuitenkin laaja ja monikirjoinen, johon kirjan kautta pääsee paljon paremmin käsiksi. Samoin kuin ihmisten ja haltioiden menneisyyteen, sillä Sormuksen ritareissa avataan asioita paljon enemmän. Aion kyllä palata sarjan pariin Kahden Tornin merkeissä, mutta siihen saattaa mennä vielä pienoinen tovi.


"Meidän kaikkien on tehtävä päätös mitä teemme sillä ajalla mikä meillä on annettu."

Arvosana: 🌸🌸🌸

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Kesän lukumaraton 7.7 (lopullinen)


Heissuli vaan taas kaikki siellä näyttöjen toisella puolella. Kesäkuu on jo vaihtunut heinäkuuksi, joka tarkoittaa taas lukumaratonin hetkiä. Tällä kertaa emäntänä toimii Katriina Unelmien aika blogista. En ole vieläkään löytänyt kunnollista lukuinspiraatioita, mutta hei 24 tunnin aikana ehtii tapahtua paljon. Itse ajattelin aloittaa lukemisen vasta lauantai illasta, sillä tämä päivä on mennyt pääosin töissä ja huomenna ollaan lähdössä Jyväskylään Kansainvälisille suurmarkkinoille, joten lukemaan ehtii kunnolla vasta illasta. Muuten en ole sen kummemmin suunnitellut maratonia. Ajattelin jatkaa samalla tavalla tälläkin kertaa kuin viimeksikin puutteelisen lukumotivaation uupuessa, eli luen mangaa. Päivittelen edistymistäni tavalliseen tapaan tähän postaukseen. Tässä vaiheessa toivotan kuitenkin kaikille innostavaa maratonia ja hyviä lukuhetkiä!

Lauantai

Klo 18.12
Aloitan lukumaratonin tutusti ja turvallisesti One Piecen parissa. Olen saanut sarjaa uudestaan luettua osaan 75 asti, joten homma jatkuu osasta 76. Ohella taidan kuitenkin katsella dokkaria Japanista, joten nopein aloitus tämä ei ole.

Klo 20.22
Saunassa käyty ja homma edennyt yhden pokkarin verran. Keskittymiskyky on saanut kunnolla nenilleen, sillä se on häirääntynyt koko ajan jostain, eikä sulavaa flouwta ole ollut. Homma taitaa jatkua samalla lailla koko illan, sillä ysiltä alkava Amazing Race on pakko katsoa.

Klo 23.15
Hitaasti mutta varmasti edetään, sillä luettujen pinossa on jo kaksi pokkaria. Enemmänkin tietenkin voisi olla, mutta olen ottanut tietoisesti rennosti, kun ei keskittyminenkään ole pysynyt kasassa. Huomenna kuitenkin jatkuu, joksenkin tarkoitus olisi jatkaa eri sarjan parissa. Nostalgiat kehiin ja Hopeanuoli-pokkareita lukemaan sitten! xD


Sunnuntai

Klo 10.02
Jotenkin puhkun nyt intoa jatkaa lukemista, sillä olo on rentoutunut ja rauhallinen. Jatketaan siis urakkaa.

Klo 14.16
One Pieceä luettu jälleen kolme pokkaria eteenpäin ja nyt alan olla siinä vaiheilla, mistä en ole sarjaa jatkanut eteenpäin. Jännät paikat siis luvassa, sillä tulevista tapahtumista ei ole hajuakaan. Nyt vain arvon jatkaisinko vielä sarjan lukemista tälle päivää vai ottaisinko luettavaksi tuon Hopeanuolen. One Piece tosin jäi niin mielenkiintoiseen kohtaan, että varmaan jatkan sillä vielä.

Klo 18.09
Päätän lukumaratonin osaltani tähän. En muistakaan koska viimeksi olen käyttänyt näin loppuun asti lukuajan. Maratoni sujui ruahallisessa tunnelmassa, enkä pitänyt lukemisen suhteen mitään kiirettä. Alku oli vähän kankea, mutta tahti parantui kuitenkin maratonin edetessä. Sain haasteeseen luettua yhteensä seitsemän kirjaa, jotka kuuluivat kaikki One Piece sarjaan. Luetuksi tulivat siis osat 76-82. Hopeanuolta en nyt päässytkään aloittamaan, sillä OP:n tarina vei niin mukanaan. Sivujen kokonaismääräksi summaantui 1512 sivua, jotka kertyivat melko antoisasti. Ehkä viimeiseen lukuhaasteeseen jaksaisisn lukea muutakin kuin mangaa, tai ainakin edes jotakin muuta mangaa kuin One Pieceä. Mutta lukumaratonista jäi jälleen todella kiva fiilis ja onkin harmi, että seuraava maratoni on kesän viimeinen. Ehkä kuitenkin loppuvuodesta saamme lisää lukumaratoneja. Näihin tunnelmiin kuitenkin päätän tämän maratonin.


Luettuja sivuja: 1512

perjantai 22. kesäkuuta 2018

ukami: Gabriel Dropout (Gabriel Dropout, #1)


Ei ole helppoa olla Taivaan lähettiläs, kun mieli tekisi keskittyä nettipeleihin! Nuori enkeli Gabriel, ystävien kesken Gabi, on tullut Maan päälle oppimaan lisää ihmisistä, jotta osaisi auttaa ja johdattaa heitä. Mutta ihmisten huvitukset kiinnostavat heitä itseään enemmän... Gabin lisäksi tutustumme kilttiin ja avuliaaseen demoni Vignetteen ja muihin persoonallisiin Taivaan ja Hornan edustajiin.
________________________________________________________________________

Pitkästä aikaa kirjoittelen manga-arvion parissa. Tällä kertaa suomiuutuutena on komedia enkeleiden ja demonien taistelusta. Tosin tätä ei voi taisteluksi kutsua, sillä sarja on enneminkin humoristinen slice-of-life-sarja, jossa taistelut ovat lähinnä Gabrielin tuskailua ilmastointilaitteen rikkouduttua. Sarja siis kertoo vastavalmistuneesta enkelitytöstä Gabrielista, joka on lähetetty maan päälle opastamaan ihmisiä kaidalla polulla. Aluksi luokkansa priimuksena esitelty Gabriel kuitenkin lankeaa maan päälle laskeuduttuaan kaikkiin kiusauksiin, joihin tämä itse kertoo langenneensa mielellään. Aiemmin tunnollinen ja mallioppilaana ollut Gabriel on siis nykyään nahjusteleva ja laiska tyttö, jota ei kiinnosta kuin pelien pelaaminen ja kämpässään löhöily. Lisäksi ensimmäisessä pokkarissa kohdataan muita persoonallisia tyttöjä, jotka sekoittavat Gabrielin arkea.

Sarja repii huumorinsa arkipäiväisistä tapahtumista, hahmojen hölmön hauskoista persoonista, sekä tietenkin Gabrielin ristiriitaisesta luonteesta tämän enkelistatukseen. Pääasiassa Gabriel Dropoutin huumori toimii ihan hyvin ja sopii sarjaan. Itseäni sarja ei kuitenkaan jaksanut naurattaa, paria hymähdystä lukuunottamatta. En muutenkaan perusta tällaisista söpöistä moesarjoista, vaikka ei tässäkään tapauksessa sarja varsinaisesti mitenkään huono ole. Gabriel Dropoutilla ja sen kaltaisilla sarjoilla on varmasti faninsa, mutta itse pidin lukukokemusta lähinnä vaan tylsänä. Tai sitten mun ajatusmaailma on tämän sarjan kanssa eri tasoilla. Tarina rakentuu episodimaisesti luku luvulta, sillä melkein jokaisessa luvussa on jokin keskiö jonka ympärille tapahtumat kasaantuvat. Varsinaista pääjuonta sarjalla ei siis näillä näkymin ole, vaan sarjan on vain tarkoitus olla ja näyttää söpöltä.

Sarjan hahmot ovat melko pitkälle stereotyyppisiä joita näkee joka päivä huumorisarjoissa. Näillä on omat luonnetyyppinsä, joista sarja yrittää repiä naurut. Gabriel on laiska ja muista piittamaton, Vigne on huolehtiva ja tunnollinen, Satanichia on vain hölmö, jota on helppo vetää höplästä ja Raphiel pehmosadisti. Hahmojen luonteet on rakennettu erottumaan toisistaan, jolloin jokaisen on helppo valita oma lempitytynsä. Oma lempihahmoni oli ehdottomasti lempeä demoni Vinge, sillä muut hahmot tuntuivat vaan ärsyttävän. Hahmojen väliset erot ja statukset toimivat kuitenkin hyvin yhteen, jolloin helppo hahmottaa kuka pompotta ketä ja miten hahmot yleensäkin tulevat keskenään toimeen.

Ukamin taide taasen on juuri sellaista mitä tällaisilta söpöstelysarjoilta voi odottaa. Hahmot ovat pehmeitä ja tytöt suloisia. Mitenkään erottuva Ukamin piirtojälki ei siis ole, mutta se on kuitenkin selkeää ja helppoa seurattavaa. Painatukselle täytyy antaa myös kunniaa, sillä hyvän laadun lisäksi mukaan on saatu myös värisivuja.

En lämmennyt Gabriel Dropoutille, enkä varmaan jatka sarjan parissa. Sarja on kuitenkin sellainen, että siitä joko tykkää täysillä tai sitten se jättää kylmäksi. Omalla kohdallani tämä ei siis toiminut, mutta suosittelisin lukijoita edes kokeilemaan sitä yhden tai kahden osan verran. Ehkä löydätkin sarjasta jotain uutta ja hauskaa viihdettä. Kevyt pokkari tulee myös luettua nopsaan, joten sen lukemiseenkaan ei tuhriinnu paljon aikaa. Jos yhtään söpöstelysarjat kiinnostavat tai ovat mieleen niin kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Arvosana: 🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
YA-lukuhaaste: Kirjailija ei ole Suomesta, Yhdysvalloista tai Britteinsaarilta

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kesän lukumaraton 16.6.-18 (lopullinen)


Pitkästä aikaa pääse lukumaratonien pariin, sillä Sivujen välissä-blogin Hanna luotsaa kesällä pidettäviä maratoneja. Ensimmäinen maratoni alkaa huomenna, mutta sallittua on aloittaa jo tänään. Itse ajattelin ensin jättää ekan maratonin välistä, sillä olen ollut melko väsynyt rankan työviikon jälkeen, eikä lukuintoa ole ollut. Tosin yhtähyvin voin lukea maratonilla myös mangaa, joten päätin kuitenkin antaa panokseni maratonille. Perjantain pyhitin rauhoittumiselle, mutta maratoni olisi tarkoitus aloittaa mahdollisimman aikaisin lauantaina, sillä sunnuntaina olisi suunnitelmissa lähteä merelle kärventämään nahkaansa. Lukupinoon kasaantui mangaa, jota tällä hetkellä luen kaikista innokkaammin. One Piece-sarjaa olisi tarkoitus jatkaa ja mahdollisesti lukea hyllystä lukemattomia pokkareita. Pyrin kuitenkin pääasiassa pitämään maratonipäivän stressittömänä ja rentona, ja aion vain nautiskella lukemisesta rauhassa. Päivittelen tähän postaukseen haasteen etenemistä tavalliseen tapaan. Toivotan kaikille hauskaa ja lukutäytteistä maratonia!

Lauantai

Klo 10.25
Aloitan lukumaratonin kahden tunnin hereillä olon jälkeen. Aloitan maratonin One Piece-sarjalla osasta 55 eteenpäin ja jatkan sarjan parissa niin pitkälle kuin parhaaksi katson. Varmaan vaihdan sarjaa, jossakin kohtaa mutta tästä on hyvä aloittaa.


Klo 12.28
Kaksi osaa on nyt luettuna ja saldo on tällä hetkellä 416 sivua. Nyt pieni tauko paikallaan ja haukkaan jotakin murua rinnan alle ennen kuin jatkan.

Klo 13.10
Jatkan lukemista pienen ruuan ja lyhkäisen tauon jälkeen. Homma jatkuu osasta 57.

Klo 13.32
En ehtinyt lukemaan kuin 80 sivua lisää, sillä lähdetäänkin äiteen kans ostaa sille bikineitä huomista varten. Lisäksi varmaan pysähdytään mummunkin tykönä, joten lukemiset jää vähäksi aikaa.

Klo 15.34
Kotiin selvitty, mamma sai bikininsä ja nyt on taas sopivasti intoo jatkaa lukemista.

Klo 17.20
Viisi pokkaria luettu ja oon täällä niin tunteiden riepoteltavana, että päässä pyörii. Viimeisin One Piecen osa oli niin hyvä! Nyt on kuitenkin aika mennä laittaa ruokaa ja lepuuttaa silmiä välillä.

Klo 18.03
Huh huh, nyt ruuat laitettuna ja syötynä, joten, loppuillasta enään saunaan ja sen jälkeen saakin käyttää jäljellä olevan ajan lukemisee. Vielä ainakin One Piece maistuu joten jatketaan sillä edelleen.

Klo 20.55
Kaksi pokkari lisää luettuna, joten kokonaissaldo on 7 pokkaria ja 1488 sivua. Vähän hitaanpuoleisesti tämä lukeminen etenee, vaikka kyse on vähän päälle parinsadan sivun sarjakuvista. One Piecen sivut ovat kuitenkin niin mielenkiintoista katsottavaa eikä tarinaa voi kiirehtiä, joten etenen rauhassa. Nyt on kuitenkin laskettava kirja kädestä vähäksi aikaa, sillä saunaan meno on viivästynyt hiema.

Klo 22.57
Lukemiset jäikin sitten saunan jälkeen melko vähälle, sillä aloittelin seuraavaa osaa vain parin kappaleen verran. Nyt silmät katsovat jo niin ristiin väsymyksen johdosta, että taidan taputella lukumaratoni tänään tähän. Huomenna on onneksi vielä aamusta aikaa lukea maratonille, niin ehdin vielä aloitetun osan päättää.

Sunnuntai

Klo 7.48
Hieman aikaisin tuli herättyä, mutta kun ei enää nukuta, niin jatkan lukemista hieman ennen merelle lähtöä.

Klo 8.21
Päätän tämän kertaisen lukumaratonin tähän, sillä loppuaika menee merelle ajaessa enkä ehtisi lukea enää mitään. Sain kuitenkin luettua One Piecen osan 62 loppuun.


Huh huijaa, kun olikin mukava kesän ensimmäinen lukumaratoni. Sain luettua rauhalliseen tahtiin, hötkyilemättä enkä koska en ottanut maratonista mitään paineita, niin kokemus oli oikein mukava. Kirjojen määrä on seitsemän kappaletta ja yhteensä 1704. Olen oikein tyytyväinen sivusaldooni, vaikka tuon sivumäärän saakin melko nopeasti kasaan mangaa lukemalla. Mutta kuitenkin, oli todella mieluisaa kuluttaa lukumaraton näinkin lukemalla rauhassa mangaa. Näin mukavilla fiiliksillä odotan jo innolla seuraavaa maratonia!

Sivuja luettu: 1704

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Toukokuun luetut ja pikakatsaus menneeseen lukumaratoniin

Heissan kaikille taas pitkästä aikaa! Blogini on päässyt hieman hiljenemään, mihin osasyynä on lukuinnostuksen puute. Lukuintoni ja kirjablogin kirjoittaminen kulkevat hyvin pitkälle mun kohdalla käsi kädessä, sillä jos intoa ei ole niin ei kiinnosta kirjoittaakaan kirjoista. Mistä syystä tämäkin postaus odotti vain otsikko valmiina näinkin kauan, ja on täysin kuvaton. Vieläkään lukujumin piru ei ole päästänyt irti, jonka toivoisin sen tekevän lauantaihin, kesän ensimmäiseen lukuhaasteeseen mennessä. Toisaalta ei voi varmaan puhua täydellisestä lukujumista, sillä olen innostuneena ahminut mangaa mm. yli 80 pituisen One Piece-sarjan lähes kokonaan. Myös muita mangoja on tullut luettua hitaammin, sillä kännykästä lukeminen ei ole ominta heinääni. Eikä tosin toukokuukaan lukemisen suhteen huono ollut, sillä onnistuin lukemaan jopa viis kirjaa. Pidempiä arvioita näistä on tulossa jossain kohtaa, mutta avaan hieman mielipiteitäni niistä.

Victoria Aveyard: Punainen kunigatar
Tästä kirjasta olenkin ehtinyt postauksen jo tekemään, jonka voi käydä lukemassa linkin kautta. Kirja oli hyvä ja koukuttava, mutta jotain jäin kaipaamaan. Kertaalleen pureskellulta Punainen kuningatar aluksi vaikutti, mutta onneksi se oli tasokkaan viihdyttävä kliseisyydestään huolimatta.

Fumiyo Kouno: Town of Evening Calm, Country of Cherry Blossoms
Jos haluat lukea yhden sotaan liittyvän mangan, niin lue tämä. Hiljainen ja pienieleinen Town of Evening Calm, Country of Cherry Blossoms kertoo yksinkertaisella tavalla sodan kauhuista ja sen tuomasta tuskasta. Pidin pokkarista todella paljon ja on uskomatonta, että näin pieneen pokkariin on mahdutettu näin paljon asiaa ja tunteita. Pohdin vähän teenkö postauksen tästä kirja- vai anime/mangablogiini, mutta todennäköisesti päädyn julkaisemaan postauksen molemmissa.

Iitu Ahonen: Hervannan kolmiossa
Mulla oli kirjan aloittamisen kanssa paineita, sillä tunnen sen kirjoittajan. Pelkäsin etten pitäisi siitä, mutta kaiken murehtimisen jälkeen Hervannan kolmiossa oli viihdyttävä ja ihana teos. Realistisesti kerrottu ja kolmen eri persoonan näkökulmasta kerrottu tarina on todella sympaattinen ja jopa hauska, jossa Iitu viljelee hauskoja lauseita.

Bob McCabe: Harry Potter: Legenda - Elokuvasarja yksissä kansissa
Luin vihdoin loppuun astia ja olikin tuju teos. Ei tullut luettua yhdeltä istumalta, mutta tarjosi todella paljon nippelitieto tällaiselle Harry Potter-nörtille.

Kiera Cass: Valinta
Tykkäsin kovin tästä kirjasta, vaikka se onkin kevyempää rakkaus-lässynlää-höttöä. Ja tässä vaiheessa on jo helppo arvata lopputuloksen, mutta ei anneta sen häiritä. Kevyttä lukemista, jota voi nauttia vaikka kahvitauolla.

Se toukokuun kirjoista, mutta jotta postaus ei pääty tähän niin hieman asiaa 26.5 pidetystä Kevätlukumaratonista. Osallistuin mukaan maratonille, mutta se iski vähän reisille. En nimittäin ollut tutkaillut ilmoittautuessani mukaan kalenteriani tarpeeksi tarkasti ja toetenkin kyseinnen päivä osui viikonlopulle, jolloin olin kaksi päivää putkeen töissä turvallisuusvastaavana. Lukemiset jäivät vähälle, kun ei liiemmin aikaa ollut mutta kaikeksi onneksi yön pimeillä tunneilla ehdin lukea edes jotain. Mangaa tosin mutta anyway. Kirppikseltä ostetut CrossGame-sarjan neljä ensimmäistä osaa veivät mukanaan ja auttoivat läpi pahimmat tunnit. Maratonilla tuli luettua siis 1697 sivua pääosin sen takia, koska kyseessä on omnibus-julkaisut ja koska kyseessä on sarjakuva. Mutta panos on se pienikin panos. Tässäspä tämä postaus tällä erää. Seuraavan kerran pyrin kirjottelemaan etenemistäni 16.6 pidettävässä Kesämaratonissa. Katsotaan mihin suuntaan lukuintoni siitä eteenpäin sitten etenee. Minä kiitän ja kuittaan tälle erää!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Victoria Aveyard: Punainen kunigatar (Punainen kuningatar, #1)


Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin – punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.

Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.

Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.
_______________________________________________________________________

Alan olla erittäin tyytyväinen itseeni, sillä olen nyt tämän vuoden aikana saanut luettua ja aloitettua lukemaan suosittuja kirjasarjoja, jotka ovat menneet ohi niiden ilmestymisaikaan. Victoria Aveyardin Punainen kuningatar-sarja kuuluu näihin kirjoihin, ja täytyy sanoa että odotin innolla ensimmäisen osan lukemista. Rakastan kirjan alkuasetelmaa ja itseäni jotenkin koukuttavat tällaiset dystooppiset altavastaaja tarinat. Mutta en tuntunut aluksi pääseväni kirjan tarinaan sisälle, sillä mun päässä vaan kuiski se pieni ääni että "jep, mä oon tainnut lukea tämän tarinan aiemmenkin." En voinut olla vertaamatta kirjaa Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaan, sillä Punaisessa kuningataressa on hyvin paljon samankaltaisuuksia Nälkäpelien kanssa. Pelkäsin etten pääsisi tarinaan mukaan ollenkaan, sillä se ei tuntunut antavan mitään uutta genrelleen.


"Olen vahinko. Olen valhe. Ja elämäni riippuu harhakuvan säilymisestä." (s. 132)


Onneksi noin ensimmäisten 50-60 sivun jälkeen aloin päästä tarinan syrjästä kiinni, enkä tarinan kunnolla käynnistyttyä pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni. Kun kirjan tarina pääsee vauhtiin, tapahtumia ja jännittäviä juonenkäänteitä lentää ovista sekä ikkunoista ja tarina pysyy käynnissä koko ajan. Kerronta oli myös mukavan soljuvaa ja selkeää. Kirjoittaja myös viilaa lukijaa oikein kunnolla silmään, sillä viimeinen juonenkäänne tuli yllätyksenä tavalla taikka toisella. Itse osasin jo jotenkin arvailla, että jotakin mätää tässä on, mutta jotenkin kirjailija sai minut hieman uskomaa, että ehkä minä itse olen vain väärässä.

Pidin myös kirjan päähahmosta, Maresta, vaikka tämä tuntui välillä olevan vähän liiankin naiivi hahmo. Hän uskoo ehkä vähän liiankin helposti väärien ihmisten puheita, eikä ota varoituksia kuuleviin korviinsa. Tosin häntä viilataan niin huolellisesti linssiin, että en voi häntä syyttääkkään. Mare on kuitenkin ihailtavan päättäväinen ja voimakastahtoinen nuori nainen, joka ei ole saanut kaikista helpointa elämää elettäväksi. Hänestä jäi kuitenkin vielä paljon asioita pimentoon, joten seuraaviinkiin osiin jää hänestä vielä pureskeltavaa. Pidin myös muista hahmoista, sillä jokaisella on omat luonteensa sekä periaatteensa. Tavallista rakkaustarinaa Punaisesta kuningataresta ei kuitenkaan kehity, vaan hyvin geneerinen romanssi loistaa poissaolollaan. Pieniä ihastumis/rakkaus-fiboja kyllä välillä huomaa muttei kuitenkaan ylimaallisesti. Olin tästä hieman yllättynyt, sillä jotenkin olettamukseni oli jo kirjaa aloittaessani, että kirjan teemaksi nousee rakkaus voittaa kaiken. Propsit siis siitä, että Aveyard oli rohjennut kirjoittaa hieman erilaisen dytopian.


"Ja me nousemme - punaisena kuin sarastus." (s.46)


Onhan Punaisessa kuningataressa vähän sellaista tyypillistä "tavistytöstä tulee supertyttö"-meininkiä, eikä se paljon eroa muista YA-dystopioista.  Mutta eipä se niinkään haitannutkaan. Kirjan parissa viihtyy hyvin ja itsekin luin sen lähes yhdeltä istumalta. Kirja kärsii hieman joistakin juoniaukoista ja ehkä hienonlaisesta lapsenomaisuudesta, mutta ne voi melkein jo antaa anteeksi. Ehkä seuraavat osat tarjoavat vähän parempi rakenteisen tarinan. Pidin tästä kovin paljon, mutta ei se mikään "absolute fave" kuitenkaan ole. Jos on jo kyllästynyt nuorten aikuisten dytopioihin niin ei tämäkään tarina tarjoa mitään uutta.

Arvosana: 🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
Spefi-lukuhaaste: 15. Spefikirja, jonka pääosassa on nainen
YA-lukuhaaste: Kirja, jonka voit lukea päivässä

perjantai 11. toukokuuta 2018

Maria V. Snyder: Myrkyn oppitunnit (Yelena Zaltana, #1)


Yelena koulutetaan maistajaksi suojelemaan Komentajaa myrkyttämiseltä. Valek, Komentajan päävakooja, kouluttaa Yelenan, joka ei olekaan ihan tavallinen maistaja. Hän on orpokodin kasvatti, rajan toiselta puolelta, murhan tunnustanut nainen, jolla on akrobaattisia ja yliluonnollisia taitoja. Sitia ja Ixia ovat kaksi valtakuntaa, joiden välinen raja on tarkoin vartioitu. Valek on uskollinen komentajalleen, mutta onko hän uskollinen teloitusmääräykselle, joka Yelenalle langetetaan? Voiko rakkauden lupaus voittaa kuolemantuomion käskyt?
____________________________________________________________________

Löysin tieni Myrkyn oppituntien pariin jonkun blogin kautta, mutta enää en saa päähäni mistä blogista sen satuin bongasin. Mua viehätytti varsinkin kirjan tarina, sillä en ainakaan muistaisi lukeneen aiemmin samankaltaista teosta. En kuitenkaan lähtenyt millään suurella innolla lukemaan kirjaa, joka johtikin siihen että jätin kirjan hautumaan vähäksi aikaa. Huhtikuussa jatkoin taas kirjan parissa. Onneksi jatkoin kirjan lukemista, sillä Myrkyn oppitunnit osoittautui erittäin maukkaaksi teokseksi.


"Sinä kuitenkin pääsit aivan iholleni tunkeuduit suoniini ja kaappasit sydämeni." (s. 366)


Alun alkaen mua veti puoleensa kirjan tarina ja ennen kaikkea se, kuinka tarina käsittelee myrkkyjä teemanaan. Se tuntui heti raikkaalta tuulahdukselta vampyyrien ja muiden ihmispetojen rinnalla. Kirjan alkuasetelma on alusta asti mielenkiintoinen ja kutkuttava, kun päähahmo osoittautuu kuolemaan tuomituksi murhasta. Tuomion takana oleva teko antaa aluksi ymmärtää, että Yelena on rangaistuksensa ansainnut. Mutta tarinan edetessä Yelenasta ja tämän menneisyydestä saadaan selville asioita, jotka asettavatkin tapahtumat täysin eri valoon. Yelena on kuitenkin tuomittu kuolemaan hirttämällä ja vuoden vankeudessa olemisen jälkeen koittaa tuomion täytäntöönpanon aika. Yelenaa ei kuitenkaan hirtetä, vaan tämä saa ennenkuulumattoman tarjouksen Valek nimiseltä päävakoojalta. Hänen täytyisi toimia Komentajan maistajana, jolloin häntä ei hirettäisikään.

Myönnettäköön että olin alusta asti täysin koukussa kirjan tarinaan. Näiden asioiden lisäksi tarinassa on lisäksi monia muita käänteitä ja mielenkiintoisia elementtejä, jotka mutkistavat tapahtumia ennestään. Myrkyn oppituntien maailma ei ole täysin mustavalkoinen, ja kirja esittelee sekä hahmoja että tapahtumia monesta näkökulmasta. Kaikelle löytyy aina kolikon kääntöpuoli, kuten esimerkiksi vaikka Yelena pelastui hirttämiseltä, niin voi kuolema kohdata jo seuraavan suupalan aikana. Tarina kasvaa alkuasetelmastaan huimasti, jonka mukana myös Yelena ja Valek kehittyvät. Kirjan sisältämät juonenkäänteet olivat myös hyvinkin yllättäviä. Kirjan tarina on itse hyvin raastava. Jotenkin huomasin ajattelevani lukiessani Maria Turtchaninoffin Naondelia, sillä myöskin Myrkyn oppitunneissa käsitellään hyvin raskaita asioita. Se ei ole mikään iltasatu, vaan raaka, kova ja okainen selvitymistarina henkiin jäämisestä.


"Olin jäänyt orvoksi. Minua oli kidutettu. Minut oli myrkytetty. Minut oli kirottu taikavoimilla. Luettelo piteni päivä päivältä." (s. 151)


Mielenkiintoisinta onkin seurata miten Yelena muotoutuu työhönsä maistajan, miten hän kehittyy siinä ja miten se vaikuttaa häneen henkisesti. Pelastuksesta seuraama alkuhelpotuksen jälkeen iskee kuitenkin todellisuus taas vasten kasvoja, kun Yelenalle selviää mitä maistajan virka todellisuudessa tarkoittaa. Lisäksi taustalla kummittelee koko ajan pelko Yelenan murhaaman miehen isän puolelta. Yelena itse on todella mielenkiintoinen hahmo seurata, sillä hänen jokaista tuntemustaan kuvataan jatkuvasti, jolloin lukijana pystyy helposti seuraamaan miten tämä reagoi asioihin. Yelena tuntuukin reagoivat tapahtumiin aidosti, juuri niin kuin todellisuudessakin ihminen reagoisi. Hän joutuu kokemaan lähes koko tunneskaalan aina onnesta syvään pettymykseen. Hänen kehitystään on myös hienoa seurata, sillä hän muuttuu huimasti kohtaloonsa alistuneesta tyrmän rotasta vahvaksi ja määrätietoiseksi naishahmoksi. Muutkaan hahmot eivät jää Yelenanan varjoon, sillä kirja on täynnä aivan ihania hahmoja. Varsinkin Ari ja Janco olivat aivan upea kaksikko ja tykästyin näihin kahteen todella paljon. Myöskin Valek osoittautui yllättävän hyväksi hahmoksi, vaikkakin hänelle lämpenin  hitaasti.


"Taivaan värit mustuttivat tärveltyä maalausta, jonka päälle pikkulapsi olisi kaatanut vettä." (s.40)


Ja tietenkin tarinassa on mukana ripaus rakkauttakin. Myrkyn oppitunneissa rakkaus ei tosin kuitenkaan nouse pääosaan, vaan tarina keskittyy enemmän Yelenaan, tämän kehitykseen, myrkkyihin, salaliittoihin ja yliluonnollisiin kykyihin. Rakkaus nousee kehään vasta kirjan loppupuolella, vaikka tarinassa siitä ehdittiin vaivihkaa vihjaamaan aina välillä. Pidin todella paljon tästä, sillä Maria Snyder oli tällöin keskittynyt tarinan oleellisiin asioihin eikä tarina ruvennut polkemaan paikalleen. Pidin myös todella paljon siitä kuinka suuri osa myrkyillä oli tarinassa, sillä sen aikana ehditään perehtymään moniin myrkkyihin sekä niiden ominaisuuksiin.

Onko siis ylläty, että luin kirjan melkein yhdessä päivässä? Tätä kirjaa ei vain voi laskea käsistään, sillä sen suorastaan ahmii jännittävien juonenkäänteiden siivittäessä hahmoja eteepäin. On mielestäni sääli ettei kirja ole sen kummemin saanut huomiota osakseen, sillä Myrkyn oppitunnit on todella taidokas teos. Ilmeisesti sen tuntemattomuus kattaa läpi Suomen, sillä kolmatta osaa ei olla käännetty suomeksi lainkaan. Varasin kuitenkin toisen osan jo kirjastosta ja nyt sormeni kihelmnöivät päästä käsiksi siihen. Ensimmäinen osa antoi kuitenkin vihiä, ettei kaikkia kauhea ole takanpäin ja suurimmat koetukset saattavat olla vielä edessäpäin.


"Taistelkaamme rinnakkain ikuiset ystävät!" (s. 390)


Arvosana: 🌸🌸🌸🌸🌸

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 33. Selviytymistarina
Spefi-lukuhaaste: 36. Spefikirja, jossa ruoka on suuressa osassa
YA-lukuhaaste: Kirjablogista bongattu kirja

maanantai 7. toukokuuta 2018

Rick Riordan: Salamavaras (Percy Jackson, #1)


Mitä jos kuulisit olevasi Olympoksen jumalan puoliverinen jälkeläinen? Percy Jacksonin elämästä on leikki kaukana, kun antiikin jumalat, sankarit ja hirviöt muuttuvat todeksi…

”Me emme ole tyhmiä, Percy Jackson. Oli vain ajan kysymys milloin saisimme tietää, kuka sinä olet.” Mistä matikanope oikein puhuu? Se mitä newyorkilaiselle Percy Jacksonille tapahtuu kesken luokkaretken, on jotain ihan pimeää. Hän saa kannoilleen Kreikan mytologian pelottavimman hirviön ja päätyy Puoliveristen leirille, jossa häntä odottaa suuri tehtävä. Percyllä on kymmenen päivää aikaa etsiä ylijumala Zeuksen mestarisalama ja estää ihmiskunnan tuhoisin sota. Ilman itsepäistä Annabethia ja satyyri Groveria Percyllä ei ole toivoa. Sillä yksikään etsijä ei ole palannut elävänä retkeltään.
_____________________________________________________________________

Rakastan mytologiaa, mutta ennen kaikkea kreikkalainen mytologia on aina ollut kaikista lähimpänä sydäntä. Muistan etsineeni ala-asteikäisenä tietoa jatkuvasti netistä kreikkalaisista jumalistaa, jumaluuksista, sankareista, hirviöistä ja myyteistä. Jo tuolloin tajusin kuinka monimutakinen verkosto kreikkalaisen mytologian maailma on. Se vähän muistuttaa Salattuja elämiä (kaikki on kaikkien kanssa ja kaikki pettää toisiaan). Siitä huolimatta kreikkalainen mytologia on ollut itselleni todella tärkeä ja palaan nykyäänkin sen pariin mielelläni. Ei siis liene yllätys, että Rick Riordanin maailmanlaajuisen menestyksen saanut Percy Jackson-sarja löysi paikkansa lukulistaltani. Vaikka kuulin kirjasarjasta jo yläasteen alussa, niin en koskaan saanut itseäni tarttumaan siihen. Ennen kuin nyt.


"Meri ei pidä siitä, että se kahlehditaan." (s.362)


Täytyy sanoa, että Salamavarkaan tarina on erittäin mielenkiintoinen. Kirja kulkee jäntevästi ja tarkoitusperäisesti eteenpäin, eikä jää kovin kauaksi aikaa polkemaan paikoilleen. Okei, en välttämättä välittänyt episodimaisesta kerrontatavasta, sillä tapahtumat, paikat ja viholliset vaihtuvat luvuittain. Mutta koska kirjassa tapahtui koko ajan jotain niin mielenkiintokin pysyi yllä koko ajan, ja hups yhtäkkiä kirja olikin jo luettuna. Riordan on osannut hyvin sisällyttää tarinaansa aimoannoksen kreikkalaisia jumalia, mytologisia olentoja sekä näihin yhdistyviä myyttejä. Aluksi hieman mietin miten tällainen mytologinen maailma oikein istuu nykypäivään. Riordan on kuitenkin osannut ratkaista ristiriidat kekseliäällä tavalla, ja tuoda kreikkalaisen mytologian tähän päivään.

Tykästyin varsinkin kirjan jumaliin, jotka oli kuvattu todella taitavasti. Näiden erilaiset piirteet kuten luonne ja käyttätyminen tulivat mukavasti esiin, jotka sopivat heille hyvin. Ja täytyy myöntää, että olin googlettamassa monia jumalia jo ennen kuin sain kirjan luettua loppuun. Oli myös positiivinen yllätys, ettei Percyn isäksi paljastunut jumalista ylin, eikä hänestä olla vääntämässä tarinan aikana mitään Herkulesta. Percystä pidin hahmona todella paljon, sillä hänestä löytyy niin monia samaistuttavia piirteitä. Ennen kaikkea hän ei ole täydellinen, vaan hän oppii virheistään ja tuntemaan heikkoutensa sekä vahvuutensa. Muut hahmo jäivät taas itselleni vähän tylsiksi. Annabeth tuntui jo kertaalleen nähdyltä fiksulta naishahmolta nasevine repliikkeineen. Grover taas jäi mielestäni niin taka-alalle, etten oikein saanut hänestä kiinni. Hahmot kuitenkin täydentävät toisiaan loistavasti ja olihan heitä ihan kiva seurata.


"Yhtäkkiä minä vain huomaan, että olen missannut jotain, kuin maailmankaikkeudesta olisi irronnut palapelin pala ja minä olisin jäänyt tuijottamaan sen jättämää aukkoa." (s. 18)


Täytyy kuitenkin sanoa, ettei kirja napannut niin täysillä mukaan kuin odotin. Ehkä jos olisin lukenut tämän silloin ala-asteella, niin olisin varmaan pitänyt kirjasta paljon enemmän. Kirjasta nimittäin huomaa, että se on kirjoitettu lapsille ja nuorille, sillä kirjan kieli oli simppeliä ja helposti luettavaa. Olisinkin kaivannut hieman enemmän kuvailevampaa ja kielirikkaampaa tekstiä. Osa tarinan käänteistä olivat myös ainakin itselleni hyvin ennalta-arvattavia, vaikka pidinkin hyvin paljon kirjan tapahttumista ja siitä mihin ne johtivat. Sarjan tarina on kuitenkin vasta alussa ja Salamavarkaassa annettiin jo mielenkiintoisia väläyksiä tulevasta. Kirjan lopussa tarina nimittäin tuntuu saavan oikein kunnolla maata jalkojensa alle ja pyrähtävän kunnolla käyntiin. Mielenkiinnolla seuraan mihin tarina sankarimme johdattaa ja mitä kaikkea tarinasta ehtii saada selville. Ja unohdetaan se, että cool oli käännetty kuuliksi...

Arvosana: 🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
Spefi-lukuhaaste: 40. Spefikirja, jossa on myyttisiä eläimiä
YA-lukuhaaste: Kirjassa on mieskertoja

torstai 3. toukokuuta 2018

Justin Somper: Kirottujen laiva (Vampiraatit, #1)


Kauheita vampiraatteja horisontissa!

On vuosi 2505 ja merirosvojen laivastot kylvävät kauhua Tyynellä valtamerellä. Miekkaa heiluttavat ja rommia hörppivät peruspiraatit kuitenkin kalpenevat merta ikuisesti seilaavien, verenjanoisten vampiraattien rinnalla.

Orpokodista myrskyävälle merelle pakenevat sisarukset Grace ja Connor Tempest oppivat, että legendat merta hallitsevista kammotuksista eivät olekaan pelkkää tarua.

Sisaruksista Connor päätyy merirosvojen laivaan, jota hallitsee tulisella temperamentilla varustettu kapteeni Molucco Wrathe. Gracen pelastaa alus, jonka miehistö liikkuu vain öisin. Lisäksi laivan kasvoton kapteeni tuntuu tietävän Connorin sisaruksista ja näiden edesmenneestä isästä melkeinpä kaiken.

Kaksosten yritykset löytää toisensa vaikuttavat tuhoon tuomituilta. Connorin aika kuluu raisuun merirosvoelämään totutellessa kun taas Grace saa kutsun aavelaivan suurelle juhla-aterialle...
______________________________________________________________________


"Valmistaudu tulevaan ja luota virran voimaan." (s.154)

Luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa joskus yläasteella ja muistaisin pitäneeni siitä hyvin paljon. Pakko kyllä myöntää, että kirjan parissa pääsin seilaamaan meren synkimpiin syövereihin, eikä se ole aina hyvä juttu. Kirjan tarina on mielestäni todella hyvä ja kutkuttava sekä monella tavalla uniikki. Vampiraatteja, vampyyreja piraatteina! Onko moisesta ennen kuultu? Okei idea kuulostaa todella hämärältä ja itsekin mietin, että toimiiko tällainen konsepti todella. Kirja kuitenkin imaisi heti mukaansa ja muistaisin lukeneeni sen yhdessä päivässä. Justin Somper kirjoittaa sulavasti ja helppolukuisesti, joten tapahtumien seuraamisen suhteen ei tarvinnut kompastella. Mutta taas toisaalta olisin kaivannut vähän elävämpää kerrontaa, sillä paikoitellen kirja tuntui liiankin helpolta. Siis Somperin kirjoitustyylissä ei ole mitään vikaa, mutta olen vain tainnut tottua monisävyisempään kerrontaan.

Toisena mua häiritsi tapahtuma-ajankohta, joka on 2500 luvulla. En ymmärrä miksi ajakohdaksi on valittu vuosisata, joka on yli 400 vuotta edellä omasta ajastamme, eikä se siltikään tuntunut siltä. Itse olisin voinut sijoittaa tarinan suoraan 1600 luvulle, jolloin merirosvoin kulta-aika oli. Kaikki nykyaikaiset esineet ja asiat istuivat todella huonosti tarinaan, kun muuten tunnelma oli niin vanhan henkinen. Jos eletään 2500 lukua kirjailija olisi voinut keksiä paljon mielenkintoisempia kikkoja tarinaan ja sen kuljetukseen. Mutta ei, sillä merirosvot seilaavat tavalliseen tapaan laivoilla ja taistelevat miekoin ja keihäin. Ehkä Somperin oli tarkoitus saada mukaan enemmän naishahmoja, sillä tiedettävästi naisia ei päästetty laivoihin 1600 luvulla, sillä he toivat muassaan mukaa huonoa onnea. Tällöin vahvojen naishahmojen mukaantuonti olisi ollut haastavampaa. Plussaa siis tästä, mutta kuitenkin Somper olisi voinut rakentaa täysin uudenlaisen mielikuvitusmaailman eikä rakentaa tarinaa näin lähelle todellisuutta.


"Niin kaikki päättyy. Niin kaikki alkaa." (s.315)


Muuten kirjan tarina on erittäin kutkuttava, jos tiettyjen seikkojen ei anna häiritä liiaksi. Itselleni, joka on ollut aina kiinnostunut merirosvoista ja näiden elintavasta, kirja oli mukava makupala. Olin myös tyytyväinen, etteivät merirosvot olleet mitään verenhimoisia tappajia, vaan ihan leppoisaa porukkaa joita on kiva seurata. Itse päähahmot eivät itseäni järin hetkauttaneet, sillä sivuhahmot tuntuivat paljon kiinnostavammilta. Ensinnäkin hahmot eivät tuntuneet yhtään ikäisiltään, vaan huomattavasti vanhemmilta. Grace on nälli naishahmo, josta pidin aluksi, mutta hänen jääräpäisyytensä ja piittaamattomuutensa alkoivat taas ärsyttää loppua kohden. Ja hänen temppunsa johtavat sekä hänet Lorcanin pinteeseen. Bless you Lorcan! Ymmärrän tietyllä tavalla miksi Grace käyttäytyy miten käyttäytyy, mutta se menee vaan välillä liian yli. Connorista taas pidin paljon enemmän kuin Gracesta. Hän toimii paljon järkevämmin ja inhimillisimmin kuin kaksoissiskonsa. Tosin ihmettelin hieman miten hänet pestattiin niin helposti merirosvoksi iästään huolimatta.


"Mä rukouksen teillekin nyt tahdon lausua
Ja pyytää ettei vampiraatit...
...teihin kajoa." (s.13)


Kuten olettaa saattaa, niin en nauttinut kirjasta niin paljon kuin joskus muutama vuosi sitten. Mikä oli oletettavissa, kun makuni on hieman muuttunut ja kriittinen silmäni kehittynyt. Kliseitä kirja on täynnä, mutta muistaisin seuraavan osan olevan jopa yllättävämpi. Ei kirja kuitenkaan sysi huono ollut ja viihdyin sen parissa mukavasti. Aion kyllä lukea nyt sarjan loppuun, kun se aikanaan jäi niin kesken. Mutta yhtenä hyvänä puolena on, että pikkuveljeni innostui lukemaan kirjan, kun olin jättänyt sen keittiönpöydälle. Ehkä veljestä tulee vielä tulevaisuudessa oikea kirjatoukka?

Arvosana: 🌸🌸🌸

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 23. Kirjassa on mukana meri
Spefi-lukuhaaste: 6. Spefikirja, jonka kirjoittaja ei ole pohjoismainen tai anglo-amerikkalainen
YA-lukuhaaste: Kirja, jonka olet aiemmin lukenut
Jatkumo-lukuhaaste: 2. kirja

tiistai 1. toukokuuta 2018

Hyvää vappua ja pikakatsaus huhtikuun kirjoihin

Hellouta kaikille ja oikein hyvää vappua! Täällä Etelä-Pohjanmaalla työväen juhlaa on vietetty kylmän tuulisessa sekä sateisessa säässä, joten paksumpaa takkia en ole vielä tohtinut laittaa kesäunille. Itselleni vappuun on tavallisesti kuulunut hengailua kavereiden kanssa sekä tietenkin ikivihreät sima ja munkit. Valitettavasti mikään näistä ei kuulu tällä kertaan vappuuni, sillä simat käyvät vielä puolitekoisina jääkaapissa ja munkit on jäänyt tekemättä kokonaan. Kaveritkin ovat teillä tietämätömillä, joten vapun olen siis junninut kotosalla. Ja ennen kun saatte sen käsityksen, että mun vappu on ollut jotenkin huono niin sanon tähän väliin, että kaikesta huolimatta vappu on ollut hyvinkin onnistunut ja kiva. Porukoitten luona oleminen on rentouttanut kummasti, kun on päässyt kunnolla irti arjesta ja saanut vain olla. Välillä on sitä vappua mukava viettää näinkin. Toivottavasti teidänkin vappu on mennyt hyvin :D.


Vielä tähän loppuun hyvin pikainen katsaus huhtikuun luettuihin kirjoihin. Niitä ei nimittäin ole. Maaliskuu meni lukemisen suhteen niin hyvin ja huhtikuun alussa lukufiilis oli melko korkea, että asetin huhtikuun alussa lukutavoitteenkin. Mutta se meni vähän penkin alle enkä ehtinyt lukea yhtäkään haasteen kirjoista loppuun. Punaista kuningatarta olen lukenut noin sata sivua ja nyt se odottaa yöpöydällä parempia lukuhetkiä. Mutta välillä käy näin. En yleensäkään ota paineita lukemisesta, sillä tiedän ettei siitä tule varsinkaan mitään jos väkisin yrittää lukea.

Sen puoleen mangojen osalta huhtikuu meni hyvin, sillä sain luettua yhteensä vähän yli 20 pokkaria. Mangoihin oli jotenkin helpompi tarttua, kun sain ladattua uuden sovelluksen kännykkään, josta löytyy sarjoja moneen lähtöön. Mm. Made in Abyss, Natsume´s Book of Friend, Bokurano, Land of the Lustrous sekä From Far Away ovat maistuneet hyvin. Näistä Land of the Lustrousista sain julkaisutahdin kiinni ja sarjasta kirjoittelinkin hieman toisessa blogissani. Käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa. Toiseen blogiini pääsee TÄSTÄ. Mutta siis anyway, on ollut toisaalta kiva lukea mangaakin kunnolla taas pitkästä aikaa, sillä se on jäänyt erittäin vähälle viimeisen puolentoista vuoden aikana. Katsotaan miten lukuintoni herää jatkossa, mutta juuri nyt mangoihin tartun aivan mielelläni.



Miten sinun vappusi sujui?

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Lukuviikon kirjavinkki


Lukukeskus järjestää taas tänäkin vuonna Lukuviikon, joka kantaa teemaa Mun tarina. Lukuviikko heitti ilmoille myös yleisen haasteen, mutta Oksan hyllyltä-blogin MarikaOksa päätti haastaa erikseen mukaan kirjabloggaajat. Marika haastoikin meidät kertomaan meidän Mun tarinat, omat lempikirjat ja parhaat kirjavinkit haasteen aloituspäivänä, joka on siis tänään. Bloggajat voivatkin vinkata vain yhtä kirjaa, sitä kaikkein parasta kirjavinkkiä juuri nyt, tai useampaa kirjaa, aivan oman maun mukaan. Koska vinkkauskategoria oli näinkin laaja, niin päätimpä ilmoittautua mukaan vinkkausrinkiin. Tämä postaus tuloo hieman myöhässä koska bloggerin ajastin petti, joten anteeksi siitä. Mutta en ole minkään tietyn asian suhteen valinnut kirjoja, vaan vinkkaan niitä teoksia joista itse olen pitänyt hirveästi. Yritän kuitenkin välttää ja useampaan kertaan kehuamiani ja vinkattuja kirjoja. Pitäkää myös silmällä muita blogeja, sillä monessa julkaistaan hyviä kirjavinkkejä pitkin päivää.



Maria Turtchaninoff: Anaché ja Arra

Jotenkin tuntuu, että oli kyseessä minkälainen kirjainvinkkaus tahansa, niin löytyy listalta väkisinkin vähintään yksi Turtchaninoffin teos. Anachéa olen jaksanut kehua maasta taivaaseen jo pitkän aikaa, sillä onhan se nyt yksinkertaisesti upea teos. Arra taas tuntuu jäävän paljon vähemmälle huomiolle, vaikka se on myöskin mitä loistavin kirja. Jos kaipaa lukemiseltaan jotain erilaista, ehkä jopa hieman runommaisuutta, niin kannattaa tarttua jompaan kumpaan näistä teoksista.

Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia

Nälkäpelin suurin buumi on ollutta ja mennyttä, mutta koen, että tämä sarja ansaitsee nostetta jälleen kerran. Hyvin moni nykyään julkaistuista nuorten dystopioista jäljittelee Collinsin tarinaa, mutta mikään ei ole omasta mielestäni, ainakaan vielä, vetänyt vertoja Nälkäpelille. Synkempää, raaempaa ja raastavaa lukemista etsivän kannattaa eksyä tämän pariin nyt, jos sitä ei ole vielä tehnyt.


Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

Hieman kompuroiden tämän kirjan lukeminen alkaa, mutta se imaisee lukijansa lopulta mukaansa. Kirja on melkoinen yllättäjä, sillä se tuntuu tuoreelta ja se omaa mielenkiintoiset hahmot. Rönsyilevä kirjoitustyyli varmasti hieman karsii lukijakuntaa, mutta tälle kirjalle kannattaa antaa mahdollisuus. Jos olet kyllästynyt tavallisiin miekkojen kalisteluun ja haluat tilalle tuliaseita sekä idän pikajunia niin tähän kirjaan kannattaa tarttua.


Libba Brey: Kauhun ja kauneuden valtakunta

Tämä kirja jos mikä vetää jalat alta. Aluksi tylsältä kuulostava juoni puhkeaa kuitenkin kukkaan ja onnistuu tarjoamaan jännittäviä hetkiä. Harmi, ettei kirja ole saanut sen kummemmin huomiota, sillä se on aivan loistava teos. Jos viktoriaanen aika ripauksella taikuutta ja epätyypillisiä hahmokemioita kiinnostaa, niin kannattaa avata kirjan kannet.


Maria V. Snyder: Myrkyn oppitunnit

Tämä kirja menee samaan kategoriaan kuin Kauhun ja kauneuden valtakunta. Siltä ei odota paljoa, mutta se onnistuu yllättämään monella tapaa. Tällä kirjalla on todella mielenkiintoiset ainekset, eikä sen kaltaista tarinaa ole ennen tullut kirjallisuudessa vastaan. Kirjan painostava ilmapiiri ja jännitys jatkuvasta hengenlähdön mahdollisuudesta liimaa silmät kiinni kirjaan. Jos et ole allerginen myrkyille, kannattaa maistaa tätä teosta.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Maaliskuun luetut ja huhtikuun lukupinkka

Maaliskuu meni kovassa tohinassa, sillä olen ollut lähes kaikki irtoavat vapaapäivät töissä ja kolme haastavaa tenttiä ovat vieneet ylimääräisen ajan myös illoista. Yllättävää kyllä sain kuitenkin luettua enemmän kirjoja kuin tavallisesti. Kirjoja kertyi nimittäin huimat viisi kappaletta. Pääsin myös puolivakavissani heittämään kuukauden tavoitteeseeni, sillä sain luettua ne kolme kirjaa jotka oli tarkoituskin. Mukaan on myös mahtunut pari itselleni epätavallista kirjaa, sekä tietenkin oman lempigenreni edustajia.

Ai, että rakastuin tähän kirjaan! Mielenkiintoiset hahmot, jännä juoni ja salamyhkäinen pahis. Okei, kirja ei ehkä ollut täydellinen, enkä itsekään meinannut aluksi päästä tarinan sisälle. Mutta sen laukkaavaan kirjoitustyyliin tottui nopeasti ja tarina lähti kunnolla käyntiin. Odotan innolla toiseen osaan tarttumista.

Dekkareita en kovinkaan usein lue ja pääsääntöisesti pyrin pysymään niistä kaukana. Jostakin kumman syystä nappasin kuitenkin tämän nuorille tarkoitetun kirjan kirjastosta. Kirja ei ollut vertahyytävä tai edes jännittävä, mutta oli kuitenkin ihan kelpo lukukokemus. Tosin kirja ei jää kovin pitkäksi aikaa mieleeni.

Kirja oli raskas lukukokemus, joka jäi kaihertamaan mieltäni pitkäksi aikaa. Oli kiva seurata jopa kiusaajan ajatuksia. Kirja kuvaa myös hyvin nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se laskee kuitenkin mielestäni liikaa painoarvoa sille. Kirjoittaja ei osannut mielestäni kunnolla päättää tarinaa, enkä oikeastaan ymmärtänyt joitakin päähahmojen tekemiä ratkaisuja.

Justin Somper: Kirottujen laiva
Päädyin vihdoin ja viimein uudestaan tämän kirjan pariin. Kirja ei iskenyt ehkä yhtä kovaa, kuin silloin amis-aikoina, mutta erittäin viihdyttävää luettavaa tämä silti oli. Hieman epäolennaisuuksia ja outoja ratkaisuja kirjassa oli, mutta tarina veti mukaansa. Teen tästä arvion jahka ehdin.

Rick Riordan: Salamvaras
Missähän Tartaroksen piemeydessä olen ollut, kun tartuin tähän kirjaan vasta nyt. Rakastan sarjan tematiikkaa sekä kreikkalaista mytologiaa. Tästä on mukava lähteä kirjoittamaan postausta.

Tällaisen lukupuuskan jälkeen lukuintoni on vaan yltynyt. Koen siis aiheelliseksi asettaa itselleni pitkästä aikaan lukutavoitteen. Kunnollisen. Neljä kirjaa tuntuu oikein hyvältä määrältä tälle kuulle, joten kuunetelen vaistoani ja asetan sen tavoitteeksi. Luettaviksi kirjoiksi asetan seuraavat kirjat:

Siri Pettersen: Mahti
Iitu Ahonen: Hervannan kolmiossa
Kristin & P.C.Cast: Vainottu
Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Näistä kahdella kolkuttaa eräpäivät ovilla, joten ne pitää saada luettua mahdollisimman pian. Lisäksi mulla on vähästä kiinni Maria V. Snyderin Myrkyn oppitunnit. Sitä on kuitenkin jäljellä enää pari lukua, niin en viitsi laskea sitä tavoitteeseeni mukaan xD. Mutta siinäpä maaliskuun luetut ja huhtikuun suunnitelmat oikein nätissä purkissa. Toivottavasti huhtikuu on aivan yhtä antoisa kuin maaliskuukin. Toivotaan myös, että kesä pääsisi kunnolla käyntiin. 

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Blogini täyttää vuoden!

Tarkastelen tässä yksi päivä vanhoja kirjoituksiani ja päädyin lopulta siihen ensimmäiseen, josta kirjabloggaaminen alkoi. Ja katsos vaan, kiinnitinkin huomiota julkaisupäivänmäärään ja todellisuus iski vasten kasvoja. Blogini on nimittäin tullut siihen pisteeseen, että se on ollut pystyssä yhden vuoden ajan. Vau! Tavallisesti blogieni synttärit menevät niine hyvineen ohi, enkä välttämättä edes tajua kiinniittää asiaan huomiota. Mutta nyt olen kerrankin virkkuna asialla.

Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Suurimmalta osaksi aika on tuntunut menevän uusien asioiden opetteluun ja kirjabloggaamideeseen tutustumiseen. Katsotaan siis hieman mitä vuosi on pitänyt sisällään blogini osalta. Aloitin kirjoittamaan Musteen jäljet-blogia puolivakavissani, suuressa lukuinnossani. Sitä ennen lukufiilikseni olivat olleet melko köykäiset, enkä muutamaan vuoteen ollut lukenut kunnolla oikein mitään (mangojen ohella). Lähtökohdissa tarkoitus oli kirjoitella vain silloin, kun ehdin lukea jotain ja tavoite postaustahdille taisi olla minimissään yksi postaus kuukaudessa. Blogin myötä kuitenkin sain uutta puhtia lukemiseen. Lukutahti oli paljon tasaisempi kuin vuosiin, vähintään yksi kirja kuukaudessa. Tahti on myös kiihtynyt nyt viimeisinä kuukausina, sillä kolme kirjaa kuukaudessa tuntuu olevan nykyään ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Blogin startatessa osallistuin myös ensimmäistä kertaa elämässäni lukuhaasteeseen. Helmet 2017 -lukuhaaste oli itselleni matalankynnyksen haaste, johon lähdin mukaan kokeilunhalusta. Helmien jälkeen pitkin vuotta tuli mukaan muitakin lukuhaasteita sekä lukumaratoneja, joihin rakastuin aivan valtavasti. Vuoden 2017 lopussa olinkin lukenut huimat 31 kirjaa, joka on enemmän kuin varmaan neljänä edellisenä vuonna yhteensä. Vuoden 2018 alussa aloin miettimään oman lukuhaasten aloittamista. Helmikuussa sitten starttasikin luotsaamani Monimuotoinen kirjallisuus -lukuhaaste ja nyt huhtikuussa alkaa Ajattomia satuja ja tarinoita 3.

Aloin miettimään myös, että mitä kirjablogin pitäminen on antanut ja onko se kannattanut. Oikeastaan olen kirjablogini sekä muiden kirjabloggaajien blogien kautta saanut todella paljon sisältöä elämääni. Okei, aina ei ole jaksanut kirjoittaa, eikä intoa ole joka kerta löytynyt muiden arkiaskareiden rinnalla. Mutta todellisuudessa tämä harrastus on antanut paljon enemmän kuin ottanut. Kun bloggaamisen on pitänyt vain harrastuksena eikä ole ottanut siitä sen kummemmin paineita, niin tekstien kirjoittaminenkin houkuttaa paljon useammin. Tämän harrastuksen avulla olen myös saanut paljon uusia tuttavuuksia ja aina on löytynyt joku, jonka kanssa voi innostuksensa jostain teoksesta jakaa. Yleensäkin kirjabloggaamista oli tosi hauska ja innostavaa lähteä harrastamaan, kun muilta kirjabloggaajilta tulee kannustusta. Myös muiden blogien aktiiviminen seuraaminen on aina jaksanut innostaa uudestaan lukemaan, kun oma lukuinto on ollut hukassa. Toiseen miettimääni kysymykseen vastaankin, että kyllä blogin aloittaminen kannatti. Toivottavasti tämä blogi pysyy vielä elossa monta vuotta. Kirjoittaminen ei kuitenkaan lopu niin kauan, kun itselläni siihen mielenkiintoa riittää.

Toivotan vielä kaikille suklaan ja herkkujen täyteistä pääsiäistä!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Ajattomia satuja ja tarinoita 1.4 - 30.9 (3. kierros)


Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. jatkoi helmikuuhun asti Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn aloittamaa lukuhaastetta, jossa luettiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikoita. Aiemmilla kierroksilla en ole kovin ehtinyt lukea mitään lukuhaasteeseen kuuluvaa, enkä ajatellutkaan lähteä haasteeseen mukaan. Haasteen tullessa loppusuoralleen jäin kuitenkin harmittelemaa, etten ehtinyt hypätä mukaan haasteeseen, sillä kiinnostukseni aihepiiriä kohtaan alkoi heräämään vasta tuossa kohtaa. Onneksi Niina lähestyi minua twitterissä ja kysyi haluaisinko vetää haasteen kolmannen erän. Tietenkin yllytyshulluna tartuin innolla tilaisuuteen.

Haaste jatkuu samalla tavalla kuin edellisetki. Yhdenkin teoksen lukeminen riittää, mutta voit lukea niin paljon kuin haluat, joko lapsuuden suosikkeja tai itselle ihan uusia teoksia. Haaste alkaa aprillipäivänä eli 1.4 ja päättyy 30.9. Aikaa on siis puoli vuotta. Mukaan voi ilmoittautua kommentoimalla tähän postaukseen. Myös blogittomat tai Twitterissä/Instagramissa olevat lukijat voivat osallistua haasteeseen. Jatkan myös tavallista perinnettä, eli haasteen päätyttyä teen lokakuun alussa koostepostauksen, johon kommentoineiden luetut kokoan listaksi. Somessa haasteen löytää tavalliseen tapaan tunnuksella  #lanuklassikot.

Tervetuloa mukaan!


Haasteessa mukana:
Mai Laakso / Kirjasähkökäyrä
Hanna-chan / Musteen jäljet
Jenny / Kirjojen pyörteissä
Jokke / Jokken kirjanurkka
Aletheia / Kirjoihin kadonnut
Paula / Kirjanmerkkinä lentolippu

torstai 22. maaliskuuta 2018

Series I want to finish

Kirja-arvioita on tullut postattua nyt mukavaan tasaiseen tahtiin, joten vaihdetaan hieman sävellajia ja puhutaan hieman Jatkumo-lukuhaasteen innoittamana sarjoista. Ikuinen lukutoukka-blogin Niina kirjoitteli tässä jonkin aikaa sitten sarjoista, jotka hän haluaisi lukea loppuun. Ja koska olen niin pahasti vaikutuksille altis, niin poimin idean härskisti omaankin blogiini. Ei sen puoleen, sillä lukujonossani on tällä hetkellä useita keskeneräisiä kirjsarjoja. Ne jotenki passaavat kasaantua vaivihkaa, enkä tunnu koskaan saavani päätökseen yhtäkään, kun aina aloitan vain uusia sarjoja. Olen nyt kuitenkin pyrkinyt ottamaan niskasta kiinni ja saada tämän vuoden aikana päätökseen edes pari sarjaa. Mangasarjoja en nyt ole tähän listannut, sillä mulla on tällä hetkellä ainakin 40 sarjaa kesken.

Mutta lyhyestä virsi kaunis; haluaisin lukea loppuun seuraavat sarjat (suluissa on merkittynä kuinka monta osaa olen lukenut osien kokonaismäärästä):


Siri Pettersen: Korpinkehät (2/3)
Rakastuin tähän sarjaan suuresti sen ensimmäisen osan myötä. Uniikki ja mielenkiintoinen maailma sekä pidettävät hahmot jaksavat innostaa jatkamaan lukemista. Toinen osa pyöri kuitenkin hieman liikaa ympyrää, jonka johdosta en ole saanut aikaiseksi tarttua kolmanteen osaan. Jahka saan lukujonoa lyhennettyä ja tentit pois alta, niin palaan kyllä viimeisen kerran Hirkan maailmaan.

George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu (2/7)
Mulla menee varmaan seitsemän vuotta näiden kirjojen lukemiseen, sillä ensimmäisen ja toisen osan välillä oli lähes vuosi. Tää sarja kuitenkin vaatii tietyn mielentilan, että sen mammuttikirjoja viitsii aloittaa lukemaan ja vielä lukea loppuun asti. Odotellessani uuttaa lukupuuskaa sarja saa muhia kaikessa rauhassa.

Maria Turtschaninoff: Punaisen luostarin kronikoita (2/3)
No tätä sarjaa en yksinkertaisesti ole lukenut vielä loppuun sen takia, koska viimeinen osa ei ole vielä ilmestynyt. Tämä sarja on niin huikea ja käsittelee tosi ajankohtaisia asioita. Twitter-niminen lintu kuitenkin lauloi, ettei viimeisen osan ilmestymiseen mene enää kauan. Kihisen aivan innosta, sillä haluaisin jo tietää miten sarja päättyy. PS. lukekaa Maria Turtchaninoffin kirjoja!


Kristin & P.C.Cast: Yön talo (4/12)
Tämä sarja tuntuu olevan oikea musta lammas, sillä en oikein tiedä pitäisinkö siitä vai en. Sarja on tarjonnut todella hyviä hetkiä, mutta taas toisaalta olen saanut myös pettyä sen tempauksiin. Nyt sarja on kuitenkin sen verran hyvässä kohdassa ettei tätä voi keskenkään jättää. Kirjat ovat onneksi nopealukuisia ja sopivat pieneksi iltapalaksi.

Sini Helminen: Väkiveriset (1/3)
Vaikka Kaarnan kätkössä ei ollut mikään tajunnan räjäyttävä lukuelämys, niin pidin kuitenkin sen verran paljon sarjan elementeistä, että haluan nähdä miten Helminen ammentaa tarustoa muissa osissa. Toiseen osaan olisi varmaan aika tarttua jahka saan sen kirjastosta käsiini.

Lene Kaaberbøl: Katrionan tarina (2/3)
Muistaisin lukeneeni tätä sarjaa joskus yläasteella. Luin kaksi ensimmäistä osaa ja aloitin mielestäni jo kolmattakin, mutta kirja jäi kesken ja sarja vaipui unholaan. Muistikuvat ovat kuitenkin sen verran huterat kirjan tapahtumia ja hahmoja kohtaan, että taitaa olla turha enää hypätä suoraan kolmanteen osaan. Sarja olisi siis tarkoitus ottaa uudelleen luettavaksi. Muistan tykänneeni sarjasta aikanaan, joten nyt on samalla hyvä katsoa onko kirja todella niin hyvä kuin muistan.

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli (3/4)
Tää sarja painii vähän samassa painosarjassa kuin Yön talo-sarja, sillä toisaalta pidän siitä ja toisaalta taas en. Sarjassa tympii ehkä eniten sen ennalta-arvattavuus ja ärsyttävä päähahmo, mutta osaa sarja vetää jalatkin alta todella hyvin. No, kun on enää yksi osa lukematta, niin ei leikkiä enää voi jättää kesken.

J.R.R.Tolkien: Taru sormusten herrasta (1/3)
Kuinkahan monta halvatun kertaa aloitin ensimmäisen osan lukemisen enkä päässyt Bilbon syntymäpäiväjuhlia pidemmälle. Mutta nyt olen sivistänyt itseäni tämänkin kirjan avulla. Kirja ei oikeastaan iskenyt niin kovaa mitä elokuvat aikoinaan ja Tolkienin kirjoitustyyli on aika pitkäveteistä. Ekan osan jälkeen on kuitenkin pakko jatkaa muidenkin osien parissa jossain vaiheessa. Sen verran tuju tapaus Taru sormusten herrasta on, että sitä voisi verrata Tulen ja jään lauluun.

Laini Taylor: Karou-trilogia (2/3)
Olenko jo kertonut kuinka upea tämä sarja on? Aikanaan kun luin ensimmäisen ja toisen osan olin haltioissani. Näin vetovoimaista tarinaa ei ollut tullut pitkään aikaan vastaan. Siis odotin ja odotin sarjan viimeisen osan suomentamista kuin susi täysikuuta. Aivan turhaan. Suuressa katkeruudessa sarja jäi sitten kesken. Mutta aioin nyt lukea jossain kohtaa sarjan uudestaan, tällä kertaa loppuun asti. Hyllyssäni nimittäin odottaa sarjan viimeinen osa englanniksi.

James Dashner: Maze Runner (1/5)
Ensimmäinen kirja ei ollut täysi tyrmäys, mutta nautin silti kirjasta todella paljon. Kiinnostavaa on nähdä mihin vaaroihin ja koettelemuksiin nuoret joutuvat jatkossakin. Toivottavasti sarjan suomennoksen ei vain ole käynyt samoin kuin Karou-trilogialle.


Justin Somper: Vanpiraatit (2/3)
Tämä sarja kuuluu myös samaan kastiin Katrionan tarinan kanssa. Sarjan lukemisen kanssa kävi melko lailla hyvin pitkälti kuin Katrionankin, jota harmittelen aika ajoin. Ensimmäinen kirja on kuitenkin uusinta lukemisena yöpöydällä, joten ehkä saan sarja luettua vihdoin jossain hamassa tulevaisuudessa.

Erika Vik: Kaksoisaurngot (1/3)
Tutkaillessa listaa huomasin, että sille on eksynyt hyvin vähän suomalaisia sarjoja. Kaksoisauringot eivät kuitenkaan häviä kansainvälisillekaan sarjoille. Viihdyin ensimmäisen tiiliskiven parissa niin hyvin, että odotan jo innolla toisen osan lukemista. Ehkä sitten joskus... jahka lukupino pienenee...

Libba Brey: Gemma Doyle (1/3)
Siis jos jokin sarja on osoittautunut täydeksi positiiviseksi yllätykseksi niin se on Gemma Doyle -sarja. Kirjan tarina vetäisi mukaansa ja viktoriaaninen miljöö antoi kivan säväyksen juonelle. Tämänkin sarjan suomennos on kuitenkin valitettavasti jätetty ekaan osaan. Onneksi meillä on Adlibris, josta on helppo tilata vieraskielisiäkin kirjoja. Kaksi seuraavaa osaa nimittäin oodottavat jo kirjahyllyssä.

Maria V. Snyder: Yelena Zaltana (1/3)
Rehellisesti sanoen, en ole aivan täysin vielä lukenut sarjan ensimmäistä osaa loppuun, mutta ynnään sen kuitenkin listalle. Sarjan tarina tuntuu erittäin monisävyiselta ja mustalta, joka vetosi minuun alkujaankin. Ainakin ensimmäistä kirjaa lukiessa tunnet selvästi kuinka kuolema löyhyyttää sekä sinun että päähahmon niskakarvoja joka käänteessä. Pitää jatkaa kirjan lukemista jossain vaiheessa, sillä haluan saada tietää jatkosta lisää.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Henry Aho: Arvet - romaani kiusatuista


Lailan vanhemmat päättävät muuttaa Vaasasta Teuvalle ja Laila joutuu vaihtamaan koulua. Perheen äiti on japanilainen, ja Lailankin ulkonäkö on suomalaisessa pikkukylässä eksoottinen. Uudessa koulussa se riittää kiusaamisen aiheeksi. 

Useita lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittanut Henry Aho paneutuu uudessa kirjassaan monelle liiankin tuttuun aiheeseen, koulukiusaamiseen. Hän on kerännyt kirjaa varten todellisia kokemuksia yläasteen oppilailta, mutta niistä koottu tarina on fiktiivinen. Kirjassa seurataan useamman kouluvaikeuksista kärsivän nuoren ja heidän perheidensä elämää. Kouristava jännitys pitää lukijaa otteessaan: miten Jarkko selviää koulupäivästä, mitä Tomi taas keksii hänen kiusakseen, saako Laila lopetettua viiltelyn, eikö kukaan puutu tähän kaikkeen! Kirjan teemaksi ei lopulta nouse väkivalta ja itsensä vahingoittaminen, vaan vaihtoehtojen näkeminen ja kasvu. Monille jää tapahtumista lähtemättömät arvet, mutta heillekin ne merkitsevät uudistumista.

Arvet-romaani on rankka tarina, joka voisi olla totta. Tämä nuortenkirja kuuluu myös opettajainhuoneeseen ja vanhemmille.
_______________________________________________________________________

Tasainen postaustahti jatkuu vieläkin. Viimeinen tämän kuun tavoite kirja, Henry Ahon Arvet, osui sattumoisin silmiini kirjaston hyllyllä joskus kauan sitten viime vuoden puolella. Kirja melkein unohtui lukupinon syövereihin, josta sen sitten muistin onkia, kun huomasin sen eräpäivän lähestyvän. Meinasin myös aluksi palauttaa kirjan suoraan lukemattomana kirjastoon, jotta saisin aloittaa muita lukupinon kirjoja. Luin kuitenkin kertaalleen kirjan takakannen, joka oli karmeudessaan ja surullisuudessaan niin koskettava, että päätin kuitenkin saada kirjan luetuksi. Lopuksi luinkin kirjan vuorokaudessa.

Arvet - romaani kiusatuista kertoo nimensä mukaisesti kiusaamisesta ja kiusatuista. Aihe on itselleni hyvin henkilökohtainen, sillä jouduin koulukiusaamisen uhriksi sekä ala- että yläasteella. Tämän takia kiusaamisesta puhuminen, sen estäminen ja siihen puuttuminen ovat hyvin tärkeitä asioita sekä mulle, että varmaan monelle muullekin. Kirja tuli erityisesti iholle juuri sen takia, koska olen ollut itsekin kiusattu. Kirjassa kuvataan vielä kiusaamisen pahimpia muotoja eli tönimistä, väkivaltaa ja tavaroiden varastamista. Kirjassa ei kuitenkaan unohdeta painottaa sitä, että kiusaamisen muotoja on hyvin erilaisia.


"Melkein kuin joku odottaisi toukan kehittyvän perhoseksi vain siksi, että voisi repiä hitaasti sen siivet irti." (s. 7)


Kirjassa päästetään ääneen kolme kiusattua, jotka ovat kaikki erilaisia ja joita kiusataan eri asioista. Mulle oli myös pienoinen yllätys, että myös kiusaaja päästettiin ääneen välillä. Monen kertoja avulla kirja pysyy kiinnostavana ja tarina saa monia erilaisia näkökulmia sekä monitahoisuutta. Välillä kuitenkin tuntui, että liian monta asiaa on mahdutettu yksien kansien väliin.  Asiat myös tapahtuvat ehkä vähän turhankin johdonmukaisesti ja kirja hieman toistaa itseään.

Tarinan hahmot ovat kaikki mukavan erilaisia ja valitettavasti he ovat juuri erilaisuutensa takia kiusattuja. Laila on kaunis aasialaisia piirteitä omaava Vaasasta muuttanut uusi tyttö, Jarkko on herkkä runopoika ja Milla on hieman yksinkertainen ja naiivi uskovaisen perheen kasvatti. Kirja tuo kaikista parhaiten esiin nuorten ajatukset sekä näiden tunteet heitä ympäröiviä ihmisiä kohtaan. Nuorten ajatusten kautta päästään hyvin perille heidän perheestä, ystävistä ja taustoista. Ennen kaikkea kirjassa tulee hyvin esiin, se miten nuoret oikeasti ajattelevat. Eivät he tosissaankaan välttämättä ajattele tekojensa seuraamuksia, mutta mielestäni kirjassa sillä puolustellaan liikaa nuoria. Nuorten älykkyyttä tunnutaan hieman aliarvioivan, vaikka tosi juttu onkin etteivät nuoret ajattele samalla tavalla kuin aikuiset. Tämä näkyy varsinkin Tomin hahmossa, sekä kirjan lopetuksessa. Kouluarjen karuutta on tuotu myös hyvin esiin myös opettajien kautta, joiden näkökulmia päästään seuraamaan parin kappaleen ajan. Niin pelottavalta ja inhottavalta se tuntuukin, niin joidenkin opettajien asenne koulukiusaamista kohtaan on tosissaankin samanlainen kuin kirjassa on esitetty.


"Miten kaikki voikaan muuttua pienestä asiasta. Niin pienestä, että sitä ei tajua kun se tapahtuu, mutta se muuttaa kaiken peruuttamattomasti." (s. 258)


Kirjan lukemisen jälkeen jäi eittämättä paha mieli ja se pysäyttää todella miettimään kiusaamista ja sen seurauksia. Kirjan lopetus jätti vähän kylmäksi, sillä se tuntui vähän epäsuorasti puolustavan kiusaajia. Kiusaajan kohtalo oli myös toisaalta kaksipiippuinen juttu, sillä toisaalta hän sai ansionsa mukaan, mutta toisaalta taas hän ei varsinaisesti saanut oikeaa rangaistusta teoistaan. Tekojensa seuraustensa tajuaminen tuo oman taakan, mutta itse en ainakaan olisi valmis antamaan kiusaajilleni niin helposti anteeksi. Kiusaajan tausta antaa ymmärrystä teoille mutta ne eivät ole silti hyväksyttäviä. Toisaalta anteeksiantaminen on osa henkistä kasvamista. Tarina jättää kuitenkin arvet sekä lukijaan, että hahmoihin, jotka haalenevat mutteivat koskaan katoa. Kirja olisi hyvä luettavksi vaikka yläasteella äidinkielen tunnilla, sillä se antaa melko todellisen ja raa'an kuvan kiusaamisesta. Yleensäkin kirja olisi hyvä luoetteva sekä nuorille, että nuorille aikuisille, kuin myös aikuisille. Vaikka tarina on fiktiota sen sisältämiä asioita tapahtuu oikeastikin.

Arvosana: 🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 1. Kirjassa muutetaan
YA-lukuhaaste: Kirja käsittelee mielenterveyttä