Kirjahila

Poika: murha seitsemännellä luokalla
Hän sanoi nimekseen Aleia
Kauhun ja kauneuden valtakunta
Labyrintti
Itke minulle taivas
Pahispomo ja kissat
Kuninkaiden koitos
Prinsessa Sakura 1
Naondel
Hobitti eli sinne ja takaisin

perjantai 29. joulukuuta 2017

Uudelleen luettua-haasteen kooste


Koska vuosi lähenee loppuaan, niin tammikuussa alkanut Uudelleen luettua-lukuhaastekin tulee päätökseensä. Ihastuin tähän Niina T:n järjestämään haasteeseen aivan totaalisesti, sillä minulla on vaikka kuinka paljon kirjoja jotka pitäisi uudelleen lukea. Jo luettujen kirjojen uudelleen aloittaminen on kuitenkin haastavaa, sillä se tuntuu olevan pois uusilta, lukemattomilta kirjoilta. Haaste ei siis ole voinut olla itselleni parempi.

Tavoitteeni oli lukea mahdollisimman monta jo kertaalleen luettua kirjaa vuoden aikana. Aluksi minulla oli jopa lista, että mitkä kirjat aion lukea. Läheskään kaikkia kirjat, jotka olisin halunnut lukea eivät kuitenkaan päätyneet yöpöydälleni asti. Olisin halunnut lukea enemmänkin lempikirjojani, mutta ne unohtuvat muiden kirjojen tieltä. Aion kuitenkin lukea ne joskus lähitulevaisuudessa uudestaan (itseasiassa muutama niistä odottaa jo vuoroon yöpöydällä). Haasteeseen kuuluvia kirjoja luin kuitenkin hurjat seitsemän kappaletta, joten toisaalta voi olla kuin tyytyväinen. Alla on lista lukemistani kirjoista.

  • Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni
  • Maria Turtschaninoff: Anaché
  • J.K.Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
  • R.L.Stine:
    • Vihreän hirviön verta
    • Hullu tiedemies
    • Noiduttu kaappikello

Näihin kirjoihin oli todella mukava tarttua pitkästä aikaa, varsinkin kun osaa on tullut luettua viimeksi yläasteella. Muutenkin haaste elävöitti omaa lukemistani, sillä lukujumin saa selätettyä kirjoilla, joidenka jo tietää olevan valmiiksi hyviä. Kiitos vielä Niinalle haasteen emännöinnistä ja ihanasta haasteesta!

maanantai 25. joulukuuta 2017

Superlukumaraton 25.-31.12. - Päivittyvä


Nyt kun lahjat on avattu ja osa jouluruuista syöty, on hyvä aloittaa tämän vuoden viimeistä Superlukumaratonia. Hogwarts Libraryn Lotta ja Carry on Readingin Henna ovat jaksaneet järjestää koko loppuvuoden lukumaratoneja, ja nyt superlukumaratonit huipentuvat oikein.superisti, sillä viimeinen maratoni kestää koko viikon! Viikon aikana olisi siis tarkoitus lukea niin paljon kuin ehtii, haluaa ja jaksaa. Jos mielii vielä mukaan maratonille niin voit käydä ilmoittautumassa TÄÄLLÄ.

Itse olen tästä superista lukumaratoniviikosta todella innoissani, eikä se olisi voinut osua parempaankaan saumaan, sillä mulla on koko viikko lomaa. Lukuinto on myös huipussaan, ja on oikein hyvä fiilis aloittaa maratonia kun sormet jo syyhyävät päästä käsiksi kirjoihin. En kuitenkaan aio istua koko viikkoa katse kirjoissa kiinni, vaan tarkoitus olisi lukea niin paljon kuin jaksan omalla tahdilla. Lukemiseen tulee myös väistämättä taukoja, sillä näin joulupyhinä pitää käydä sukulaisissa ja mahdollisesti nähdä kavereitakin.

Olen kuitenkin valinnut lukumaratonille neljä kirjaa. Naondel on jatkoa Maresille, josta pidin niin paljo. Jatkan myös George R. R. Martinin Tulen ja Jään laulu- sarjaa sen toisella osalla. Eka osa oli todella kutkuttava, vaikka ajoittain pitkäveteinen. Hobitti eli sinne ja takaisin klassikkoon olisi myös tarkoitus tutusta nyt, kun sain vihdoin ja viimein Taru sormusten herrasta -saagan ensimmäisen kirjan luettua. Carita Forsgrenin esikoisteos Kolmen kuun kuningatar taas poikkeaa muista lukemisistani, sillä hyvin harvoin luen historiallisia romaaneja. Tämä on kuitenkin lojunut pöydällä odottamassa vuoroaan niin kauan, että otan sen mukaan maratonille.


Jemmasin lukumaratonille enemmän kirjoja kuin todennäköisesti ehdin tai jaksan lukea. Halusin kuitenkin ottaa mukaan mielenkiintoisia kirjoja ja parempi liian paljon kuin liian vähän.

Päivittelen tavalliseen tapaan tähän postaukseen maratonin edistymistä aina kun ehdin ja minulla on jotain kirjoitettavaa. Ei muuta kuin oikein hauskaa superlukumaratoniviikkoa kaikille!

Maanantai

17.15
Pääsen aloittamaan lukemista vasta näin päivällä, sillä aamu meni tohinassa ja aamupäivällä käyttiin muorin ja vaarin luona syömässä. Nyt on kuitenkin hyvä rojahtaa sohvalle ja aloitella lukimaratoni Hobitti eli sinne ja takaisin kirjalla.

17.53
Ajatus katkeilee ja mieli huutaa kovasti Game of Thronesia. Koska lukemuisesta eui näytä tulevan mitään, nii saa se jäädä siis vähän aikaa tauolle ja siirryn katsomaan GoT:tä.

19.07
Nyt on hyvä taas palata kirjan pariin kahden GoT:in jakson jälkee.  Aikaa kului parisen tuntia, mutta mieli tuntuu jo virkeämmältä. Lukeminen alkaa sujua jo nopeammin ja tarina alkaa kutkuttamaan. Katsotaan kuinka myöhälle jaksan lukea.

Tiistai

0.18
Nyt alkaa lukeminen riittää, sillä silmät alkavat olla turhan väsyksissä. Hobittia olen saanut luettua hieman yli puoleenväliin asti ja tiistain aikana olisi tarkoitus lukea loppuun. Nyt kuitenkin unta palloon ja aamulla taas jatkuu

10.11
Yöunet nukuttu. Nyt aamuteelle ja lukeminen saa jatkua pari tuntia.

12.35
Lukeminen jää nyt tauolle, sillä täytyy lähtee kauppaan hommaamaan kaverille joululahjaa. Viideltä lähden myös vihdoin ja viimein katsomaan uusimman Tuntemattoman. Loppu lukeminen jää siis illaksi.

22.52
Tuntematon sotilas tuli katsottua (eikä se pöljempi leffa olutkaan) ja syömässä käytyä. Kirjaan tarttuminen kuitenkin venyi myöhemmälle kuin olin aluksi suunnitellut, sillä saunassakin piti käydä virkistäytymässä. Katsotaan saanko luettua kirjan loppuun  vai jätänkö suosista osan huomiselle.

Keskiviikko

0.52
Hobitti saatu päätökseen. En aivan saanut luettua sitä tiistain puolella, mutta eipä tuolla väliä. Nyt on taas aikä käydä höyhensaarille ja jatkaa lukemista aamulla.

11.05
Aloittelen lukemaan Naondelia joskaan en varmaan ehdi lukea sitä kovin pitkälle.

Torstai

01.58
Jotenkin tää lukeminen meinaa jäädä joka kerta yömyöhälle. Tänään on pitänyt sellaista vilinää ja melskettä, että lukeminen on jäänyt vain ajatukseksi. Ehdin lukea Naondelia aamun ja päivän aika parikymmentä sivua, mutta pääsin kirjaan kunnolla käsiksi vasta yhdentoista aikoihin. Kirja on niin herkullista luettavaa, että se pitää lukea nautiskellen ja rauhallisesti. Yksi kolmas osa on nyt luettuna enkä malttaisi laskea kirjaa käsistä, mutta kai sitä on välillä nukuttava.

16.36
Ehdin hieman jatkaa Naondelia eteenpäin aamusta, mutta yhden aikoihin jouduin taad lopettamaan, sillä lähden ystäväni luokse suunnittelemaan tämän häitä. Sainme kuitenkin hommat tehtyä aiemmin kuin luulin ja pääsen nyt taas jatkamaan lukemista.

23.55
Naondel luettu. Aivan yhtä henkeäsalpaava kuin edeltäjänsäki, kirja kyllä piti otteessaan. Maratoni alkaa olla hyvässa vaiheessa, sillä olen saanut luettua jo kaksi kirjaa. Huomenna aloitan lukemaan Kuninkaiden koitosta, jolle annankin sitten enemmän aikaa enkä kiirehdit sen lukemisessa.

Lauantai

15.15
Perjantaina jäivät lukemiset sikseen, sillä oli pakko vetää hieman henkeä muutaman lukemisen täyteisen päivän jälkeen. Huomiseltakin taitaa uuden vuoden takia lukemiset jäädä vähälle, joten yritän tämän päivän aika päästä edes vähän eteenpäin Kuninkaiden koitosta. En kuitenkaan usko, että saan luettua tätä melkein 800 sivuista järkälettä loppuun asti.

Sunnuntai

11.30
Eiliseltä lukeminen jäi noin sataan sivuun ja tänään olisi tarkoitus jatkaa, ennen kun lähden viettämään uutta vuotta Vaasaan.

13.14
Lopetan omalta kohdaltani superlukumaratonin. En aivan saanut aloitettua kaikkia kirjoja, joita ajattelin, mutta pääsin kuitenkin sivutavoitteeseeni, joka oli 1000 sivua. Ja sain luettua Kuninkaiden koitoksen melkein puoleen väliin. Pidin tosi paljon maratonin konseptista, sillä stressiä lukemisesta ei ollut samalla lailla kuin päivän kestävissä maratoneissa. Kokemus oli kaikin puolin positiivinnen. Tällaisia saisi järjestää useammin. Jos joku innostuu järjestämään tällaisen maratonin toistekin niin olen ehdottomasti mukana.


Luettuja sivuja: 1011

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Suomi(ko)100 -lukuhaasteen koonti


Suomi(ko)100 -lukuhaaste ehti loppua ennen kuin edes huomasin, joten koontipostauksen kirjoittaminenkin venyi näin pitkälle. Jotenkin olin luullut, että minulla oli vielä hyvin aikaa kirjoitella tätä postausta, mutta eipäs ollutkaan, sillä Klassikkojen lumoissa -blogin Lukumato oli tehnyt haasteesta koonnin jo 6.12. Olen siis ollut mukana haasteessa, mutta nyt vain pääsi tapahtumaan tenkkapoo. Tässä nyt on kuitenkin koosteeni haasteesta.

Luin haastepiiriin kuuluvia kirjoja kolme kappaletta:

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja (juutalaiset + natsit)
Klassikkokirja, jonka lukemista olin pohtinut pitkän aikaa. En tavallisesti lue tämän tyypisiä kirjoja, sillä tavallisesti lukemani kirjat ovat fantasia-tyylisiä. Oli ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka olikin paikoitellen sydäntäraastavaa luettavaa. Kirjaan kannattaa tarttua vaikkei tavallisesti tämän kaltaisista kirjoista välittäisikään.

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens! (Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt)
Aivan ihana kirja! Kirjan päähahmo on aivan ihanan hellyttävä ja kirja käsittelee teemaansa todella hyvin. Aika perus teinidraamaa, mutta hyvin kirjoitettua sellaista.

Han Kang: Vegetaristi (totaalikieltäytyminen + veganismi)
Vegetaristia kehuttiin paljon ympäri kirjablogistanian, joten innostuin itsekin lukemaan kirjan. Valitettavasti kirja ei ollut omaan makuuni, enkä loppujen lopuksi siitä niin paljon välittänyt. Kivat teemat ja kiinnostava kirjoitustyyli, mutta itselleni jäi vain hieman hapan maku suuhun.

Kirjoja ei tullut luettua niin monta kuin aluksi olisin halunnut, mutta kolme kirjaakin on itselleni hyvä saavutus. Itse suomalaisten kirjoittamia kirjoja ei listalle eksynyt tällä kertaa. Haaste oli kuitenkin mukavan erilainen ja kirjoja sai katsastella erilaisemmista näkökulmista. Nautin tästä haasteesta suunnattomasti, vaikka en sen takia joutunut lukemisiani suunnittelemaan. Tällaiset lukuhaasteet ovat aina hauskoja. Kiitos vielä haasteen emänälle!


tiistai 19. joulukuuta 2017

Paheeni lukijana

Jokaisella kirjaintoilijalla on varmaan omat paheensa liittyen rakkaaseen harrastukseen, isompia tai pienempiä. Itseltänikin niitä löytyy enemmänkin kuin vain yksi. Ja koska mielenkiintoni ei jaksa riittää kirja-arvion kirjoittamiseen niin päätin tarttua vähän helpompaan asiaan, joka on kellunut luonnoksissa jonkin aikaa. Tässä olisi omia paheitani lukijana, jotka hieman varjostavat harrastustani! :D

Lainakirjojen vuori

Koska nykyään hyvin harvoin ostan kirjoja omakseni, niin lainaan kirjat yksikertaisesti kirjastosta. Valitettavasti lukuinnon ollessa huipussaan saatan rohdata kymmenen kirjaa yhdellä kertaa mukana kotiin. Ja koska käyn kirjastossa vähintään kerran viikossa niin tietenkin yhden palautetun kirjan tilalle lainaan kaksi tai kolme kirjaa lisää. Joskus mulla ei ole edes mitään palautettavaa ja silti käyn vain hakemassa uuden kirjan kirjavuoreni jatkoksi. Olen yrittänyt moneen kertaan toppuutella itseäni lainaamasta niin paljon kerralla tai jos kotona on jo valmiiksi hurja kirjapino, mutta tulokset ovat olleet aika heikot.


Ei koskaan valmis

Koska lainaan monta kirjaa yhtä aikaa kirjastosta, niin en usein saa luettua niitä kaikkia ennen kuin lainasaldot rupeavat paukkumaan ja sakot rupeavat näyttämään jo inhottavan korkeilta. Monta kertaa olen palauttanut kirjan kirjastoon sitä lukematta. Lukemattoman kirjan palauttaminen on katkera heti, sillä en haluaisi luopua kirjasta ennen kuin olen sen lukenut. Kirjat jäävät lukematta usein kolmesta syystä: 1. luettavia kirjoja on niin paljon, 2. minun ei vain ole tehnyt mieli lukea kyseistä teosta vielä ja 3. lukuintoni ehtii taantumaan pitkäksi aikaan ennen kuin ehdin ottaa kirjan käsittelyyn. 

Hyllyssä pölyttyvät kirjat

Jos joksus harvoin hairahdun  ostamaan itselleni kirjoja, niin ne päätyvät harmillisen usein kirjahyllyyn pölyttymään, joskus pidemmäksikin aikaa ennen kuin saan ne luettua. Ostokseni ovat usein kirjoja mitä ei kirjastoista löydy sekä eneglanninkielisiä kirjoja. Jotenkin omia kirjoja on hyvin vaikea ryhtyä lukemaan, kun taustalla ei ole kirjaston aikarajat varjostamassa koko ajan. Nytkin hyllyssä lojuu parikin kirjaa, joihin en ole ehtinyt vielä tarttua.

Kirjanmerkin unohtaminen

Olen oikeastaan vasta tänä vuonna oppinut käyttämään kirjanmerkkejä. Ja välillä se meinaa vieläkin unohtua. Tavallisesti lätkäisen vain kirjan väärin päin pöydälle lukemaani aukeamalle. Tietenkin tällöin joku saattaa siirtää tai tiputtaa sen, jolloin joudun taas etsimään oikeaa sivua. Plus mun kirjanmerkit on usein hukassa.


Kirjoja siellä täällä

Unohtelen kirjoja joka paikkaan. Usein. Mun jäljiltä kirjan voi löytää vessasta, sängyn alta, takan päältä, terassilta, nurmikolta; käytännössä mistä vain missä voi lukea. Tämä johtaakin sitten taas usein siihen, että en tiedä missä lukemani kirja on. Joskus joudun pengastamaan talon melkein ylösalaisin ennen kuin löydän etsimäni. Ja lähes aina helpoimmasta paikasta.

Ajantajun kadottaja

No kaikki tietävät tän tunteen. Uppoudut niin syvästi kirjan maailmaan mukaan, että kadotat täysin ajantajun ja ennen kuin huomaatkaan niin on päivä hujahtanut ohi. Siinä sivussa olet unohtanut tehdä kotityöt, koulutehtävät, syödä ja ulkoiluttaa koiraa. Ja jos satut lukemaan kirjaa illalla, niin uni saattaa jäädä melko vähälle, vaikka seuraavana aamuna pitäisi herätä aikaisin ja mennä kouluun tai töihin. Joo näin käy usein.

Kylläpäs oli kiva kirjoitella vähän erilaista tekstiä. Tallaisten tekstien tekeminen olisi jatkossakin ihan kivaa jahka olisi enemmän ideoita. Toivottavasti tykkäsitte! :) Onko sinulla samanlaisia paheita tai vielä joitain muitakin?


lauantai 2. joulukuuta 2017

Kahden kuukauden luetut ja hieman joulukuusta

Hip hei, nyt olisi sitten jo joulukuu! Vaikea taas kerran sitä on käsittää, että vuosi on kohta kulunut loppuun ja pian saamme viettää vuotta 2018. Marraskuu eteni omia ratojaan myöten ja vaikka nyt tuntuu siltä, että kuukausi on mennyt nopeaa niin taas toisaalta on kuin kuukauden aloittamisesta olisi kulunut pieni ikuisuus. Tajusin myös vasta viime viikolla etten ollut tehnyt marraskuussa ollenkaan lokakuun lukukoostetta, vaikka niitä on ollut nyt tapana tehdä. No, päätin että ymppään nyt marraskuun koosteeseen myös lokakuun luetut mukaan, sillä molemmat kuuakudet ovat olleet melko hiljaisia lukemisen suhteen.


Lokakuussa sain luettua neljä kirjaa, joista kolme olivat erittäin ohuita, noin 100 sivun mittaisia. Nämä kolme olivat R.L.Stinen kirjoittamaa Goosebumps-sarjaa; Vihreän hirviön verta, Hullu tiedemies sekä Noiduttu kaappikello. Valitsin nämä kirjat luettavaksi sen takia, koska lokakuussa oli Halloween ja Yöpöydän kirjat-blogin Niina T järjesti sen merkeissä Halloween-lukuhaasteen. Minulla oli myös samoihin aikoihin kova into lukea kirjoja, joita olin tykännyt lukea ala- ja yläasteella. Sekä Goosebumpsit, että Nightmare Roomit olivat tuolloin lempisarjojani, joita ahmin koko ajan. Nyt vähän vanhempana kirjat eivät olleet yhtä hengästyttäviä tai jännittäviä, sillä olen ehkä kasvanut kirjoista jo hieman yli. Päähahmot ovat kirjoissa pääsääntöisesti 12-14 vuotiaita, joten en enää koe sellaista yhteyttä näihin, mitä muistaisin kokeneeni ala-asteella. Vaadin nykyään kirjoiltani myös enemmän, joten tällaiset yksinkertaisemmat ja suoraviivaiset kauhutarinat eivät varmaan senkään takia enää nappaa. Kirjat olivat kuitenkin helppolukuisia ja ne luki läpi parissa kolmessa tunnissa.

Halloween-lukuhaasteen merkeissä luin myös Jennifer Donnellyn kirjoittaman kirjan Beuty and the Beast: Kirjaan kadonnut. Halusin osallistua lukuhaasteeseen vielä yhdellä kirjalla ja Kirjaan kadonnut seisoskeli mukavasti hyllyssä, joten tartuin siten siihen. En ole aiemmin lukenut kirjaa, joka olisi vähän kuin sivutarina tai syventävä tarina jollekin elokuvalle, vieläpä Disneyn elokuvalle. Kirja osoittautuikin mukavan positiiviseksi yllätykseksi ja ahminkin kirjan lyhyessä ajassa. Kirjoitteln kirjasta tarkempaa analyysiä sitten, kun saan vielä vähän lyhennettyä bloggausjonoani.


Sitten päästäänkin marraskuuhun. Marraskuu olikin vuoden hiljaisimpia kuukausia lukemisen suhteen, sillä luin silloin vain yhden ainoan kirjan. Ja sen yhden siksi, koska superlukumaratoni innosti tarttumaan johonkin kirjaan. Lukemiseksi valikoitui, mikäs muukaan kuin J.K.Rowlingin iki-ihanan Harry Potter-kirjasarjan avausosa, Harry Potter ja viisasten kivi. Vaikka kuinka usein luenkaan nämä kirjat, niin silti joka kerta, kun palaan kirjojen pariin tuntuu siltä kuin lukisi kirjoja ensimmäistä kertaa. Superlukumaratoni oli hyvä tekosyy taas aloittaa kirjojen lukemisen uudestaan. Viisasten kiven luki myös todella nopeaa, joten se soveltui hyvin lukemiseksi kiireiselle viikonlopulle. Kirja ei pettännyt tälläkään kertaa ja sen ansiosta sain jotain luettua lukumaratonilla.

Joulukuulle mulla ei taas ole sen ihmeellisempiä suunnitelmia. Goodreadsin lukuhaaste on enää yhtä kirjaa vaille, joten tuskin tulen mitään ihmeellisempää spurttia vetämään. Tosin joulun jälkeen on supermaratonin loppuhuipentuma, nimittäin lukumaratoni kestää kokonaisen viikon. Voisin jemmata kaiken lukuintoni sille viikolle ja lukea vain mahdollisimman paljon innon mukaan. Asiahan
selvennee sitten vasta loppu kuusta, mutta yhden varsinaisen tavoitteen annan itselleni joulukuuksi; luen ainakin yhden kirjan. Tämä ihan sen takia, jotta saan Goodreadsin lukuhaasteen suoritettua. En vielä tiedä minkä kirjan lukisin, ja taidan mennä aivan sen pohjalta että mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Toisaalta olisi ihan kiva varmaan lukea keskeneräisetkin kirjat loppuun, mutta mitä turhia.
Joulukuu on kuitenkin aina lämpimän odotuksen aikaa, joten en aio ottaa mistään ylimääräisesä stressiä. Toivottavasti teidänkin joulukuunne sujuu hyvin.

Ei muuta kuin hyvää Joulun odotusta kaikille!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Superlukumaratoni 26.11 (päätös)


Heissuli vei taas! Kolmas supermaratoni pääsi taas kerran ikävästi yllättämään, enkä rehellisesti sanottuna ole paljon siihen varautunut tai kehittellyt lukusuunnitelmia. Maratonipanokseni jää varmaan vähän alhaiseksi, sillä en ole meinannut löytää sopivaa hetkeä maratonin aloittamiselle. Tälle viikonlopulle ajoittuivat myös kaikki muut pakolliset hommat. Halusin kuitenkin olla mukana tällä maratonilla, joten kannan edes yhden korren kekoon. Olen varmaan viimeisempien joukossa aloittamassa maratonia, sillä tarkoitus olisi aloittaa tänään klo 22.00 ja jatkaa sitten koko maanantain. Puolet maanantaista menee tietenkin vielä harjoittelussa/töissä, joten lukuaikaa ei jää kamalasti. Olen kuitenkin valinnut uusintaluettavaksi Harry Potter ja viisasten kiven, jonka tiedän hujahtavan loppuun hetkessä. Mahdollisesti olisi ajan puitteissa myös tarkoitus jatkaa Myrkyn oppitunteja, jota en harmillisesti ole saanut jatkettua. Pääsuunnitelma on kuitenkin edetä rauhallisesti ja nauttia lukumaratonista. Päivitänkin tähän postaukseen maratonin etenemistä ja lopuksi tunnelmia maratonista.

Hyvää maratonihetkiä kaikille! ;D

Klo 22.48 Sain aloitettua lukumaratonin sunnuntaina kymmenen aikaan illalla, mutta lukeminen jäi vähäiseksi, sillä uni alkoi painaa silmiä. 40 minuuttia kulutin lukemiseen ja sain luettua Harry Potter ja viisasten kiveä 58 sivun verran. Tänään homma jatkuu töiden jälkeen.

Klo 15.45 Pääsin kämpälle joskus kolmen aikoihin, joten aloitin hieman lukemaan Potteria. Ruokaa täytyi kuitenkin ruveta laittamaan niin lukemiseen tauko. Ehdin kuitenkin lukea viitisenkymmentä sivua lisää.

Klo 16.56 Ruuan laittamisessa meni kauemmin kuin ensin ajattelin. Tiskasin kuitenkin tiskitkin pois alta niin voin käyttää koko loppu päivän lukemiseen. Antaudun Harry Potterin maailmaan nyt täysillä.

Klo 20.37 kolmisen tuntii lukemista takana ja nyt olis hyvä hetki pitää tauko. Potteri imaisi niin mukaansa, ettei sen ääreltä viitsi irroittautua. Nyt iltateet ja homma jatkuu vielä puolisentoista tuntia.

Lopetan lukumaratonin vähän vaille kymmenen, sillä silmiä alkaa lukeminen jo väsyttämään ja aikaa olisi muutenkin enää kymmenisen minuuttia. Sivuja kertyi 223, jotka olen lukennut Harry Potter ja viisasten kivestä. En ehtinyt lukemaan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta olen toisaalta tyytyväinen. Käytettävään aikaan nähden sain luettua yllättävän hyvin, sillä olen käyttänyt lukumaratonin ajasta vain noin kuutisen tuntia lukemiseen. Maratoni meni kuitenkin rauhallisissa merkeissä ja mulle jäi todella hyvä fiilis. Joulukuussa superlukumaratoni huipentuukin koko viikon kestävään maratoniin. Parempi varmaan yrittää asennoitua siihen hyvin etuajassa. Odotan sitä kuitenkin innolla. Seuraavaa erää odotellessa ;)

lauantai 11. marraskuuta 2017

Jay Asher: Kolmetoista syytä


Clay Jensen saa salaperäisen paketin, jonka sisältä paljastuu hänen luokkatoverinsa ja entisen ihastuksensa Hannah Bakerin äänittämiä kasetteja. Kaseteilla Hannah kertoo syyn siihen, miksi päätti elämänsä kaksi viikkoa aikaisemmin, ja mitkä 13 syytä johtivat tähän äärimmäiseen ja lopulliseen tekoon.

Vain kuuntelemalla nauhan Clay voi saada selville miksi hän itse on päätynyt Hannahin listalle.

_____________________________________________________________________

Vähän hävettää, että sain kirjoitettua tämän postauksen vasta nyt, sillä luin kyseessä olevan kirjan jo elokuussa. Olen yritellyt herätellä kirjoittamisintoani ja saada lyhennettyä postausjonoa melko heikoin tuloksin. No, mennään omalla tahdilla ja katsotaan mitä saan aikaiseksi. Koska kirjan lukemisesta on jonkin aikaa, niin muistikuvanikaan eivät ole parhaat mahdolliset. Kirjoittelen tätä postausta siis melko hataralla muistilla ja vielä hatarammilla muistiinpanoilla. Yritän parhaani mukaan kaivella mieleni sopukoista kaikki mileikuvani kirjasta.


"Sanoin itselleni, että mitään kovin pahaa ei voisi tapahtua. Testihän oli vitsi. Kukaan ei käyttäisi sitä hyväkseen. Rauhoitu, Hannah. Et altistu mihinkään."


En totta puhuakseni muista miten Kolmetoista syytä päätyi lukulistalleni. Hämärästi muistelisin, että olisin lukenut jonkun arviopostauksen siitä ja se olisi herättänyt mielenkiintoni. Lähdin lukemaan kirjaa kuitenkin melko varovaisesti ja yritin hillitä odotuksiani sitä kohtaan. Pistänkin tähän väliin huomatuksen, etten ole siis nähnyt saman nimistä tv-sarjaa. En siis toisaalta tiennyt mitä kirjalta odottaa, mutta tiesin minkälainen maine tv-sarjalla on ja ettei kirjakaan ole saanut kovin huonoa palautetta, niin nousivathan ne odotukset vähän niiden takia. Sen takia olinkin ehkä jopa hieman pettynyt kirjaan.


"Meillä oli vain se yksi ilta, ja kun se oli lopussa, tuntui että tunsin häntä vielä vähemmän kuin aikasemmin. Mutta nyt tiedän. Tiedän, mitä hän mietti sinä iltana. Nyt tiedän, mitä hän kävi läpi."


Ideana kirjan juoni on todella hyvä ja koukuttava ja itsehän tykkään tällaisista vakavan puoleisista kirjoista. Kirjassa ei kuitenkaan mielestäni saada kaikkea potentiaalia irti tarinan setupista, vaan kirja jäi vähän valjuksi. Odotin ehkä enemmänkin draamaa ja suurempia juonielementtejä sekä oikein todella suurta, ahdistavaa ja inhottavaa paljastusta. Suurin osa paljastuksista olivat arjen läheisiä. Älkää käsittäkö nyt väärin, sillä en tarkoita etteivätkä tarinan hahmojen tekemät asiat olisivat olleet kamalia tai inhottavia, mutta eniten minua jäi kaihertamaan etten kokenut minkäänlaista latausta tai tunteita kirjaa lukiessa. Niinkin surullinen tarina  kuin onkin kyseessä, niin kirjan tapahtumat vain jättivät kylmiksi ja koko keitos jäi laimeaksi.

Hahmotkin jäivät paperin ohuiksi. Kestään ei saanut oikeastaan kunnon käsitystä, sillä suurin osa hahmoista nähtiin vain luvun tai kahden ajan. Hahmot olivat myös melko tylsän oloisia eikä kukaan heistä oikein jäänyt kunnolla mieleen. Ainoastaan Hannah ja Clay olivat muistettavat hahmot. Clay jäi kuitenkin yksiulotteiseksi hahmoksi ja minulle oli jäänyt kuva, että hahmo olisi älyttömän harmaa. Hannah tuli tutuksi vain nauhoitusten avulla eikä konkreettista yhteyttä hahmoon saanut.


"Hengitykseni alkaa tasaantua. Jännitys lihaksissani alkaa laueta.
Sitten kuulen naksahduksen kuulokkeissa. Hiljaisen hengenvedon.
Avaan silmäni kirkkaaseen kuutamoon.
Ja Hannah sanoo sen lämpimästi.
Kiitos."


Ponneton ja tasapaksu juonenkuljetus ei myöskään  tee oikeutta tarinalle, vaan päinvastoin saa jopa kirjan tuntumaan kirjan välillä tylsältä ja laiskalta. Kirjan tarina olisi voinut toimia paljon paremmin, jos se olisi ollut paksumpi ja kaikille hahmoihin oltaisiin saatu enemmän sisältöä. Kirjan ainoaksi hyväksi puoleksi jäävät sen vahvat teemat. Kiusaaminen sen kaikissa olomuodoissa ei ole oikeutettua ja jokaisen tulisi tarkemmin miettiä, että miten omat puheet voivat vaikuttaa toiseen. Itsemurha on myös väkevä aihe, joka tekee kirjasta synkän mutta riipaisevan. Nuoren elämän loppuminen on aina yhtä kamalaa. Kirja ei siis mikään suuri ja maatamullistava ollut, mutta kyllähän vähän yli 200 sivuisen opuksen luki. En jäänyt katumaan kirjan lukemista, mutta en tosin jäänyt kaipaamaankaan sitä yhtään enempää. Ehkä joku muu on saanut kirjasta enemmän irti kuin mä, mutta mulle se on unohdettava teos.


Arvosana: 🌸🌸

Lukuhaasteista: Helmet-lukuhaaste: 42. Esikoisteos, 
Adventures in Down Under and Beyond: 30. Young adult tai New adult romaani, johon liittyy allasbileet

lauantai 21. lokakuuta 2017

Superlukumaratoni 22.10 (päivittyvä)

Syksyn toinen lukumaratoni tuli nopsaan ja sanottakoon etten ole yhtään ehtinyt suunnittelemaan maratonini etenemistä. Tavoitteeni on aloittaa tänään klo 19.00 aikoihin, mutta kirjoja en ole ehtinyt vielä päättämään. Onneksi tässä on vielä muutama tunti aikaa harkita lukupinon kirjoja :D.

Koetan tehdä tämän lukuhaasteen päivittämisen eri tavalla. Normaalisti olen tehnyt aloitus sekä lopetuspostauksen, mutta nyt aion kokeilla päivittää tähän postaukseen maratonini etenemisen. Kyseessä on oma kokeiluni, sillä kahden erillisen postauksen tekeminen on tuntunut turhalta. Katsotaan miten tämä etenee ja kuinka hyvin onnistun päivityksessä. Ei muuta kuin hyvää superlukumaratonia, olkoon lukuinto meille suotuisa! ;)

Lauantai:

20.17  Aloitan lukimaratonin Jennifer Donnellyn  kirjalla  Kirjaan kadonnut. Sopii omilta osin myös Halloween-teemaankin.

21.27 Lopetan lukemisen vähäksi aikaa, sillä rupeamme äidin kanssa kirimään Masterchef Australiaa kiinni. Lukeminenkin on ollut pätkittäistä, sillä muut asiat ovat keskeyttäneet lukemisen. Sivoja luettu 56.

Sunnuntai:

10.02 Lukeminen jatkuu. Hereillä olen ollut jo puolitoista tuntia, mutta ehdin nyt vasta tarttua kirjaan uudestaan.

13.33 Sain luettua Kirjaan kadonneen loppuun. Nyt on tauon paikka. Sivuja luettu 273.

15.17 Aloitan lukemaan R.L.Stinen Vihreän hirviön verta vasta nyt sillä päikkärit venähtivät vähän pitkäksi.

16.36 Vihreän hirviön verta  luettu loppuun. Nyt olisi hyvä paillkka syödä jotain ennen seuraavaan kirjaan tarttumista. Sivuja luettu 134.

16.54 En malttanut olla aloittamatta Libba Brayn  Kauhun ja kauneuden valtakuntaa.  Tätä on hyvä aloitella viimeisten suupalojen ohessa xD.

17.48 Päätän lukumaratonin, sillä täytyy lähteä ajamaan takaisin Mikkeliin. Sivuja tuli lisää 60.

Maratoni meni yllättävän hyvin ja sain todella paljon luettua. Rennolla meiningillä oli hyvä mennä.

Sivuja luettu yhteensä: 523

tiistai 17. lokakuuta 2017

Patrick Ness: Hirviön kutsu


Hirviö ilmestyy paikalle keskiyön jälkeen. Siitä tulee Conorin ystävä ja se kertoo Conorille kolme tarinaa - sillä tarinat ovat hurjinta mitä on! Mutta pystyykö hirviö parantamaan Conorin äidin?

Patrick Ness punoo riipaisevan ja jännittävän tarinan 13-vuotiaasta pojasta, joka saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu syöpään. Jim Kayn hienosti kuvittama teos on yhtä aikaa monikerroksinen satu, hurja seikkailu ja henkeäsalpaava romaani. Se antaa voimia jokaiselle, joka on kokenut läheisen sairastumisen tai menetyksen. Hirviön kutsu on mestariteos, joka puhuttelee monenikäisiä lukijoita ja jota lukee henkeään pidättäen: kuinka tarinassa käy?

_____________________________________________________________________

Törmäsin Hirviön kutsuun vahingossa, sillä sen nimi osui silmiini sattumalta kirjaston kirjavinkit-taululta. Joku oli kehunut kirjaa uskomattoman toden tuntuiseksi sekä erilaiseksi. Halusin siis luonnollisesti ottaa selvää kirjasta, joten se päätyi lainapinoon. Epäröin kuitenkin kauan aikaaa kirjan kanssa, sillä se on osaksi kuvitettu enkä enää nykyään lue kauheammin kuvitettuja kirjoja. Nappasin kirjan kuitenkin loppukesästä Lapin reissulle mukaan, jonka aikana suorastaan ahmin kirjan.


"Tarinat ovat villeintä mitä on, hirviö jyrisi. Tarinat vainoavat , purevat ja polttavat"


Kirjan tarinan on alunperin keksinyt Siobhan Dowd, joka ei kuitenkaan koskaan saanut kirjaa valmiiksi, sillä hän kuoli syöpään sitä ennen. Patrick Ness jatkoi hänen työtään yhdessä kuvittaja Jim Kayn kanssa, joka on tehnyt kirjan kuvat. Jotenkin on musertavaa lukea kirjaa, jota sen tarinan keksijä ei koskaan päässyt näkemään. Sen mitä olen myös Dowdista lukenut, niin olen ymmärtänyt hänen oleen arvostettu kirjailija. En siis ihmettele, että hänen saappaisiinsa astuminen tuntui vaikealta Nessille. Voin kuitenkin sanoa, ettei Ness ole ainakaan hallaa tehnyt tarinalle.

Kirjan päähenkilö on 13-vuotias Conor, jonka näkökulmasta tarinaa seurataan. Kirjaa on kiinnostavaa lukea, sillä tarina kerrotaan käytännössä Conorin ajatusten kautta. Tekstistä lukija huomaa pojan jokaisen mielenalan muutoksen ja tämän päänsisäiseen maailmaan oli erittäin helppo nähdä. Kirja on myös kirjoitettu vihjailevasti ja kiertoilmauksia käyttäen eikä mitään, varsinkaan vakavia asioita ilmaista suoraan. Jotkin asiat lukijan on tulkittava rivien välistä, mutta kirja ei kuitenkaan tee tulkitsemista liian vaikeaa. Tämä kerrontatyyli tekee tarinasta kiinnostavan ja jännittävän, eikä sen lukeminen käy pitkäveteiseksi. Tarinaa tasapainotellaan myös loistavasti todellisen maailman sekä tarinoiden välillä. Tarina on kirjoitettu niin nerokkaasti, että välillä oli vaikea hahmottaa mitkä asiat tapahtuivat oikeasti ja mitkä Conorin päässä. Kirjassa melkein mikä vaan tuntuu todelliselta, jolloin todellisuuden ja tarinan raja häälyy kutkuttavan epämiellyttävästi lukijan ympärillä. Pidin myös hirviön kertomista tarinoista ja niiden opetuksista.


"Conor katsoi maahan, sitten kuuhun, kaikkialle paitsi hirviön silmiin. Painajaisien tunnelma alkoi paisua hänessä, se muutti kaikki pimeydeksi, sai kaiken tuntumaan raskaalta ja mahdottomalta, aivan kuin häntä olisi käsketty nostamaan vuori paljain käsin ja kielletty lähtemästä mihinkään ennen kuin tehtävä oli suoritettu."


Kirjan teemat ovat erittäin raskaita, sillä se käsittelee niin lähimmäisen menettämistä, ahdistusta, kiusaamista kuin myös masennusta. Tarina ja kuten myös Conorin hahmo kiteytyvät näihin asioihin.  Tarina ei ole mikään hyvän mielen aiheuttaja, vaan se käy sivu sivulta painostavammaksi ja ahdistavammaksi. Välillä tarinan jännite kasvoi niin suureksi, että sen paineen tunsi koko kehossa. Jim Kayn upeat piirokset vielä vahvistavat tunnelmaa ja saavat lumoutumaan tarinaan vielä enemmän. Kirjan negatiivinen kerronta ja päähahmon epätoivo värittävät tarinaa ja tekevät siitä todella intensiivisen. Onkin uskomatonta, että vain vähän yli 200 sivuun on saatu sisällytettyä niin paljon sisältöä ja tapahtumia. Tosin itseäni jäi vähän häiritsemään kirjoittajan tapa jättää asioita ilmaan. Toisaalta tämä oli hienoa, sillä tapahtumille sai itse keksiä lopun, mutta taas toisaalta olisin halunut edes joihinkin asioihin kunnollisen lopun. Muille hahmoille ei myöskään oltu annettu tilaa ja nämä jäävätkin vain ontoiksi yhden hetken tapauksiksi. Tarina kerrotaan tosin Conorin silmien kautta, joten tarina keskittyy hänen itseensä jolloin sivuhahmot eivät omaa samanalaista tarkoitusta. Conorin itsensä henkinen kasvu oli todella huomattavaa ja


"Hirviö tuli heti keskiyön jälkeen. Niin kuin niillä on tapana"


En oikeastaan tiedä mikä tekee tästä kirjasta ja sen tarinasta niin upean. Onko se sen kantavat ja nykyäänkn koskettavat teemat, sen henkistä kasvua ja koko tunneskaalan kokeva päähahmo vaiko toivottomuus? Itse koen, että sen taika piilee siinä, että se saa ajattelemaan. Mulle ainakin kävi kirjan lukemisen jälkeen niin, että laskin kirjan syliini ja aloin tosissani miettimään asioita; elämääni, tulevaisuuttani, perhettäni, menettämistä ja sitä kuinka todellinen kirjan tarina on. Kirjassa tapahtuvia asioita tapahtuu tosi elämässä ja useammat yhdelle ihmisille, kuten kirjassa Conorille. Kaikilla ei ole ystäviä tai turvaa joiden luokse voisi hakeutua turvattomalla hetkellä. Mielestäni kirja myös opettaa sen, että asioista pitää pystyä ja saada puhua, myöskin niistä rankimmista ja pelottavimmista. Muuten se pieni klöntti sisällämme voi kasvaa niin isoksi, että sitä muotoutuu hirviö. Hirviön kutsu on kaikessa yksinkerrattomuudessaan todella yksinkertainen. Se puhuttelee varmasti monen ikäisiä ihmisiä, kaikkia hieman eri tavoin. 15 vuotias saattaa löytää siitä aivan erilaisia asioita kuin 30 vuotias. Siksi tämän kirjan tarina on niin koskettava ja puhutteleva. Olen kiitollinen Patrick Nessille, joka uskalsi ottaa tämän kirjan kirjoittaakseen.


Arvosana: 🌸🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet 2017: 22. Kuvitettu kirja
Adventures in Down Under and Beyond: 32. Kirja, jonka henkilöihin liittyy huomattavaa henkistä kasvua

torstai 12. lokakuuta 2017

Joanne Harris: Riimut


Mahtava seikkailu taianomaisessa riimujen maailmassa

Maddy Smithin maailmassa Järjestys pitää valtaa. Kaaoksen, taian, unen, vanhojen jumalten ja taruolentojen kerrotaan kadonneen maailmasta vuosisatoja sitten.

Mutta Maddy ja hänen ystävänsä Yksisilmä tietävät, että pieni pala taikaa on säilynyt - riimumerkki Maddyn käsivarressa on todiste vanhan taian elinvoimasta.

Kun uuden ja vanhan välille uhkaa syttyä sota, Yksisilmä lähettää Maddyn etsimään Kuiskaajaa, salaperäistä jumalten ajalta peräisin olevaa esinettä. Pystyykö Maddy löytämään omat voimansa ja selvittämään riimumerkin perimmäisen tarkoituksen? Onko riimujen taikuus tarpeeksi vahvaa nousemaan Järjestystä vastaan?

____________________________________________________________________

Jos joku ei jo tiennyt, niin rakastan skandinaavista mytologiaa. Se oli suurin syyni miksi rupesin lukemaan Joanne Harrisin kirjoittamaa fantasiakirjaa. Olin niin täpinöissäni tästä Riimuista, sillä tykkään tämän kaltaisista tarinoista todella paljon ja kirjan kaunis kansikuvakin houkutteli lukemaan. Valitettavasti kirja ei osoittautunut niin hyväksi kuin aluksi luulin. Itse koin etten päässyt tarinan enkä sen hahmojen sisälle aluksi ollenkaan, ja kirjan lukeminen takkuili todella pahasti. Kirja myös etenee hitaasti ja tuntui kuin puolet kirjasta käytettiin jonnin joutaviin asioihin, joita en ainakaan itse kokenut tarinan kannalta tärkeiksi. Kirja oli kuitenkin suhteellisen nopea lukuinen, mutta välillä tekstiä ja tarinaa oli vaikea seurata, sillä kerronta oli aina välillä melko poukkoilevaa ja epätasaista.


""Tietenkin sinun pitäisi" Yksisilmä sanoi hellästi. "Mutta älä ylläty jos tuli potkii takaisin""


Vasta kirjan puolenvälin jälkeen alkoi oikeasti tapahtua ja kirjan luki loppuun hujauksessa. Hahmojen kohtalot, juonenkäänteet ja kaiken ympärille kietoutuva mytologia olivat loppua kohden todellista herkkua. Syvällinen ja monimutkainen tarina ei ole kyseessä, sillä kirjan päätavoite on selvä koko ajan ja tarina on melko suoraviivainen. Muutamia kiinnostavia juonenkäänteitä mahtuu mukaan, mutta mitään suurta ja ihmeellistaä kirja ei tarjoa. Se tuntuukin olevan kirjoitettu ennemmin melko nuorelle yleisölle, korkeintaan yläasteikäisille. Kirjaa on helppoa lukea, vaikka välillä jotkin kohdat oli kirjoitettu monimuatkaisemmin kuin olisi ollut tarvis. Harmi vaan, että kirjan pitkäveteinen alku vesitti niin paljon mielenkiintoisesta tarinasta sekä hyvästä lähtöasetelemasta. Olisin varmasti nauttinut kirjan lopustakin paljon enemmä, jos alku ei olisi syönyt niin paljon intoa lukemisesta.


"Yksi asia, joka on nimetty, on kumottu"


 Sen verran sanon hahmoista, että ne olivat ihan kivoja mutta eivät kovin mieleenpainuvia. Maddykin jäi melko tavalliseksi hahmoksi, vaikkai pidin hänestä omalla tavallaan. Ei kirja varsinaisesti huonokaan ole, mutta se ei vain tuntuvan tarjoavan itselleni sitä mitä hain. Sillä on omat hyvät hetkensä, mutta päällimmäiseksi itselle jäi valju ja aika mitäänsanomaton lukukokemus. Vaikka pidin kirjan lopusta todella paljon, niin kirja tuntui silti jäävän vähän kesken. Olisin toivonut tarinalle vähän lisää sisältöä edes epilogin muodossa. Huonot hetket vain peittävät kirjan hyvät puolet alleen ja kirjan luettuani jäin vain miettimään kannattiko tämä loppujen lopuksi lukea. Mytologian ja taian ystäville kirja maistuu varmasti, mutta jos kaipaa jämäkkää ja tasaista kerrontaan niin ei Riimuihin kannata tarttua.

Arvosana: 🌸🌸

Lukuhaasteista:
Helmet 2017: 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Adventures in Down Under and Beyond: 29. Pieneen maalaiskaupunkiin/kylään sijoittuva kirja (osittain tai kokonaan)

maanantai 2. lokakuuta 2017

Syyskuun luetut ja lokakuun suunnitelmat

Heippa vaan kaikille. On vaikea uskoa, että sitä eletään jo lokakuuta. Tätä vuotta on enää jäljellä kolme kuukautta ja kohta joka paikassa valmistaudutaan joulun tuloon. Näin loppu vuodesta ainakin mä päädyn miettimään sitä kuinka nopeasti vuosi oikeasti on ohitse. Syyskuukin meni omalta osaltani tavalliseen tahtiin, eikä sen ihmeellisempiä tapahtunut. Koulussa teoria tunnit loppuivat omilta osin tältä vuodelta, joten loppu vuoden olenkin harjoittelussa. Harjoittelun ensimmäiset kaksi viikkoa olin kotipaikkakunnan keskussairaalassa, mutta loppu ajan olenkin melkein toisella puolen Suomea. Uudessa kämpässä olen nyt toista päivää ja taitaa edessäni ollakin pitkät kolme kuukautta. Asun nimittäin harjoittelupaikan soluasunnossa, joka on vähän kolkko. En kuitenkaan kolmen kuukauden tähden haluaisi alkaa rohnaamaan tänne kamoja aivan jumalattomasti. Kunhan tähän tottuu niin eiköhän kolme kuukautta meni ihan hyvin.

Syyskuussa luin ainoastaan kaksi kirjaa, mutta olen toisaalta saldoon tyytyväinen sillä luulin etten saa aikaiseksi lukea yhtään kirjaa. Lisäksi luin yhtä kirjaa eteenpäin ja olen aloittanut uutta.

Stephanie Garber: Caraval
Innostuin lukemaan Caravalin vihdoin ja viimein, kun kirja oli jo ehtinyt odottaa vuoroaan pöydällä hyvän tovin. Odotin kirjalta ehkä vähän enemmän, mutta en toisaalta kovin kuitenkaan joutunut pettymään.

Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus
Langennut enkeli-sarja ei ollut jaksanut kiinnostaa hyvään toviin, mutta nyt otin jatko-osan vihdoin luettavaksi. Hiljaisuus oli monessa suhteessa parempi osa kuin edeltäjänsä, mutta ei kirja enää jaksanut herätellä nälkääni. Katsotaan mitä viimeinen osa tuo tullessaan.

Näiden lisäksi luin muutamia sivuja eteenpäin Sormuksen ritareita. Kirja on sen verran hidasta luettavaa, etten sitä kovin paljon jaksa kerralla lukea. Aloittamani kirja onkin Myrkyn oppitunnit, jota sain aloiteltua Superlukumaratonin aikana.

Lokakuussa olisi taas vuorossa yksi lukuhaaste, sillä pääti osallistua Niina T:n luotsaamaan Halloween-lukuhaasteeseen. Tavoitteni eivät tosin ole korkealla, sillä kunhan saan luettua edes yhden aihepiiriin sopivan kirjan niin olen tyytyväinen. En taaskaan aseta sen kummempia tavoitteita, sillä se on tuntunut tuottavan enemmän tulosta kuin tiukkojen tavoitteiden asettaminen. Haluaisin kuitenkin saada luettua Harry Potter ja viisasten kivi uudestaan, lukuhaasteeseen vedoten. Myös Elina Pitkäkankaan Kuura olisi lukulistalla. Annan kuitenkin tämän haasteen mennä paljolti omalla painollaan enkä sen kummin aio siitä paineita ottaa.

Hyvää alkanutta lokakuuta kaikille! :D

maanantai 25. syyskuuta 2017

Superlukumaraton 24.9 kooste


Syksyn ensimmäinen superlukumaratoni on sitten ohitse. Se menikin yhdessä hujauksessa, vaikka oma panokseni ei olekaan yhtä superi kuin maratoni. Maratonia oli kuitenkin myös mukavaa viettää tällä tavoin, rauhallisessa ja leppoisessa tunnelmassa ilman kiirettä ja suorittamista. Olinkin tosin maratonin alussa jo päättänyt, etten ota maratonista turhia paineita vaan luen sen mukaan, kun itsestä tuntuu hyvältä. Sain asettamani heppoiset tavoitteetkin läpi heittämällä. Luin Becca Fitzpatrickin Hiljaisuus-kirjan loppuun ja sain myös aloitettua Maria V. Snyderin Myrkyn oppituntejakin. Lisäksi sain hieman luettua J.R.R. Tolkienin Sormuksen ritareita eteenpäin. Loppujen lopuksi sain enemmänkin aikaiseksi, kuin aluksi oli tarkoitus.

Aloitin maratonin siis jo lauantaina klo 10.44, mikä osoittautuikin loistovalinnaksi ja ehdin lukea Hiljaisuuden loppuun kuuden jälkeen ja aloitella Myrkyn oppitunteja noin parikymmentä sivua. Päivään kuului myös saunomista, elokuva sekä Lapin maisemien ihailua, joten päivä ei ollut pelkkää lukemistakaan. Tasapaino kuitenkin säilyi mukavasti, eikä lukeminen tuntunut raskaalta. Sunnuntai aamusta olinkin jo hyvissä ajoin hereillä ja luin Myrkyn oppitunteja vielä hieman eteenpäin, samoin kuin Sormuksen ritareitakin. Sunnuntaina päätinkin maratonin kello 10.35. Loppujen lopuksi olen kovin tyytyväinen maratonin saldoon ja siihen, että päätin ottaa tämän kerran rennosti. En ehtinyt myöskään tuhlata kaikkea energiaa yhdellä kertaa ja jaksan panostaa seuraaviinkin maratoneihin. Odottelen jo innoissani seuraavaa superlukumaronia. Katsotaan millä mielellä lähdetään seuraavaksi liikkeelle :).

Lukumaratonilla luettua:
Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus (139 s.)
Maria V. Snyder: Myrkyn oppitunnit (53 s.)
J.R.R Tolkien: Sormuksen ritarit (42 s.)

Yhteensä: 234 sivua!! JEEE!

Miten teidän superlukumaratoni meni?

lauantai 23. syyskuuta 2017

Superlukumaraton 24.9 suunnitelmat


Superlukumaratoni starttaa jo nyt ja itseni se ainakin pääsi vähän yllättämään. Olen tosin jo jonkin aikaa sitten päättänyt, että otan ainakin tämän ekan maratonin rennosti. Sponttaani ruskareissukin hieman sekoittaa pakkaa, joten en varmaan paljon ehdi lukea. Mutta luen sen mitä ehdin.

Aloitan lukumaratonin tänään kello 11.00. Aikeissa olisi lukea ainakin Becca Fitzpatrickin kirja Hiljaisuus loppuun, silläkirja on melko nopealukuinen ja olen sitä jo lukenut puoleenväliin. Mahdollisesti ajan puitteissa aloittaisin myös Maria V. Snyderin Myrkyn oppitunteja. Näillä lähden ensimmäiseen syksyn superlukumaratoniin mukaan. Hyvää maratonia kaikille, muistakaa nukkua ja syödä ;). Maratonille voi käydä vielä ilmoittautumassa Carry on reading tai Hogwarts Library blogeissa.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Anne Frank: Anne Frankin päiväkirja


Anne Frankin päiväkirja tunnettiin aiemmin hänen isänsä Otto Frankin toimittamana Nuoren tytön päiväkirjana. Tämä laitos on edellistä kattavampi: se sisältää noin neljänneksen enemmän Annen tekstiä ja myös 1990-lopulla esiin tullutta, aiemmin julkaisematonta aineistoa. "Jo viisikymmentä vuotta vanha Päiväkirja on yhä edelleen hämmästyttävää ja kiduttavaa luettavaa... Se kaikki on tallella tässä päiväkirjassa, todisteet hänen valtavasta elämänhalustaan."

____________________________________________________________________

Mulle iski kesällä kauhea historiainto ja halusin tarttua sellaiseen kirjaan, joka ei olisi historiankirja mutta vastaisi kuitenkin historiankaipuuseeni. Olen aina pitänyt historiasta, mutta varsinkin toinen maailmansota ja holokaustit ovat kiinnostaneet mieltäni. Ei siis ollut yllätys, että valitsin Anne Frankin päiväkirjan luettavaksi. Tähän oli tietenkin sekin syynä, että TV:stä tuli juuri hänestä kertovat dokumentti, jonka päädyin katsomaan. Päiväkirja on nykyään kulttimaineessa ja voisin varmasti sanoa, että suurin osa ihmisitä tuntee sen ympäri maailmaa. Harva kirja onkaan saanut näin paljon näkyvyyttä ja Annen tarina jaksaa vieläkin kiinnostaa ihmismieltä.

Kirjallahan ei siis ole juonta käytännössä ollenkaan, vaan se on selvästi ollut tytön päiväkirja, johon tämä on purkanut tunteitaan ja ajatuksiaan. Kirja alkaakin siitä, kun Anne on saanut kirjan ja päättyy viimeiseen kirjoitukseen ennen, kun natsit löysivät Frankin perheen ja toimittivat nämä keskitysleireille. Kirjaa lukiessa eteenpäin huomasin selvästi Annen kasvun lapsellisesta tytöstä aina nuoreksi aikuiseksi asti. Annen ajatusmaailmakin muuttuu selvästi tämän kasvaessa, mikä näkyy tämän päiväkirjamerkinnöissä varsinkin siinä, miten tämä ajattelee perheestään, muista piilopaikan olijoista, maailman menosta ja itsessään piilopaikassa olemisesta. Myös Annan seksuaalisuuden heräämistä tyttö käsittelee melko paljon päiväkirjassaan, kuten myös tunteitaan vastakkaiseen sukupuoleen.


"Vanhemmilla ihmisillä on mielipide kaikista asioista, eivätkä he enää epäröi elämässään. Meistä nuorista, meistä on kaksin verroin vaikeampaa pitää kiinni mielipiteistämme aikana, jolloin kaikki ihanteellisuus tuhotaan ja murskataan, jolloin ihmiset näyttävät rumimman puolensa, jolloin epäillään totuutta ja oikeutta ja Jumalaa."


Kirjaa oli musertavaa lukea, sillä tiesin koko ajan, miten Annelle ja muille piilopaikassa oleville tulee käymään. Vielä sydäntä särkevämmäksi kirjan lukemisesta tekee se, että Anne jaksaa toivoa elämästä sodan jälkeen ja hänellä on tavoitteet sekä unelmia joita haluaa toteuttaa sodan päätyttyä. Inhottavaa onkin ajatella, että Anne ei koskaan tule pääsemään toteuttamaan unelmiaan. Tämä tuntui ainakin itselleni erittäin kamalalta sekä ahdistavalta. Varsinkin se, että Anne tuntuu päiväkirjansa kautta oikealta ihmiseltä, tekee asiasta vielä vaikeampaa sulattaa.  Kyse kuitenkin oli vasta elämänsä aloittaneesta nuoresta tytöstä, joka on saanut erittäin epäedulliset kortit elääkseen. Maailman julmuus ja ihmisten itsekkyys korostuvat kirjassa kuin myös piilopaikassa elämisen vaikeudet.

Aluksi piilopaikassa eläminen sujuu melko mutkattomasti, mutta pikkuhiljaa neljän seinän sisällä eläminen alkaa vaikuttaa kaikkiin. Hermot ovat vähän väliä kireällä, itsekkyys nostaa päätään jne. Arkeen mahtuu kuitenkin parempia ja iloisempiakin hetkiä, sillä Anne löytää toverin van Pelsin pariskunnan pojasta Peteristä. Kirjaa lukiessa sai selvän käsityksen piilopaikan oloista sekä miten piileskijöiden arki kulki. Salaisen siiven päivärytmi olikin hyvin yksitoikkoinen järjestelmällinen, sillä päivät noudattivat melko lailla samaa rytmiä. Ajatuskin siitä, että itse joutuisin viettämään yli kaksi vuotta samojen seinien sisällä pääsemättä ulos ja eläessä koko ajan paljastumisen pelossa, tuntuu ahdistavalta ja inhottavalta ajatukselta.


"Suomi on tällä välin torjunut rauhantarjouksen, ja nyt neuvottelut ovat keskeytetty. Sitä he vielä varmasti saavat katua, senkin pölkkypäät!"


Päiväkirja kertoo ennen kaikkea Anne Frankista ja tämän omista tuntemuksista. Kirjassa ei siis päästä tutustumaan muiden hahmojen tuntemuksiin, vaan lukija on koko ajan Annen kertomien asioiden varassa. Anne kirjoittaa kuitenkin tunteistaan ja kokemistaan asioistaan niin suoraan, että en ainakaan itse epäillyt kertaakaan Annen kertomaa. Anne ei myöskään kirjoita itsestään täydellisenä, vaan ymmärtää kyllä omat huonot puolensa mutta e kuitenkaan halua muokata itseään tiettyyn muottiin toisten mieliksi. Annen kirjoituksista saa selvän käsityksen siitä, että niiden takana on ollut fiksu, energinen, rohkea ja sosiaalinen nuori nainen joka ei vain pääse toteuttamaan itseään muuten kuin päiväkirjan avulla.


"Kirjoittamisen avulla vapaudun kaikesta, suruni katoaa, rohkeuteni herää eloon! Mutta suuri kysymys on kirjoitanko koskaan mitään suurta, tuleeko minusta koskaan sanomalehtinainen tai kirjailija?
Minä toivon sitä, voi minä niin toivon sitä niin kovasti, sillä kirjoittamisen avulla voin ilmaista kaiken, ajatukseni, ihanteeni, fantasiani."


Kirjassa on paljon hyviä puolia, kuten sen todentuntuisuus, kirjoittajan kehitys ja kasvu, koskettavuus sekä se, että se saa ajattelemaan. Kirjassa on kuitenkin yksi merkittävä miinus: se on aika ajoin tylsä ja itseään toistava. Välillä tuntui, että Anne jankkaa päiväkirjaansa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Tietenkin kirja on alun alkean ollut päiväkirja jonka ei olisi pitänyt päätyä muiden käsiin, mutta ajoittainen hännän jahtaaminen tuntui välillä puuduttavalta. Anne on kuitenkin saanut kirjoitettua päiväkirjaansa arjen tapahtumista monipuolisesti, kun miettii millaisissa oloissa tämä on elänyt.

Yhteenvetona olen todella tyytyväinen, että päädyin lukemaan Päiväkirjan. Sillä on huonompia hetkiään, mutta parhaimmillaan se sai aikaan melko suuriakin tunne kuohuja. Myöskin se sai ajattelemaan maailman menoa, ihmisen julmuutta sekä lukijan omaa tilannetta. Itse ainakin aloin tietyllä tavalla arvostamaan omaa elämääni ja sitä, kuinka minulla on oikeasti varaa valita ja edetä elämässäni. Mielestäni jokaisen nuoren tulisi lukea tämä kirja, sillä se saattaisi aukaista nykynuorten silmiä, kuinka hyvässä asemassa ja maailmassa he elävät ja ettei kaikki ole aivan itsestäänselvää. Jokainen lukija löytää varmasti kirjasta jotain koskettavaa ja samaistuttavaa.

Arvosana: 🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Suomi(ko) 100: Juutalaisuus + natsit
Helmet 2017: 36. Elämäkerta tai muistelmateos
Adventures in Down Under and Beyond: 45. Kirja, joka on käännetty yli 10 kielelle

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Han Kang: Vegetaristi

33225097

Toistuvien painajaisten takia korealainen kotirouva Yeong-hye päättää lopettaa lihan syönnin. Tämä näennäisen pieni päätös vaikuttaa maanjäristyksen tavoin hänen avioliittoonsa ja ennen niin seesteiseen elämäänsä. Yeong-hyen aviomies, hänen lankonsa ja sisarensa yrittävät kaikki tavallaan käyttää valtaansa asioiden saattamiseksi takaisin raiteilleen, mutta Yeong-hyen ruumis ja mieli ovat jo saavuttamattomissa.

___________________________________________________________________

Vegetaristi oli alkuvuonna kirjabloggaajien keskuudessa kova puheenaihe. Suurin osa tuntuukin pitävän tästä synkkäsävyisestä tarinasta enemmän tai vähemmän. Ja sitten on niitä, jotka eivät pitäneet kirjasta lainkaan. Minä kuulun valitettavasti heihin. Koska Vegetaristi oli (ja on sitä tietyssä suhteessa varmaan edelleenkin) kovin puhutti, niin eksyin vääjäämättä itsekin sen pariin. Enkä varmaan tähän kirjaan olisikaan muuten tarttunutkaan. En nimittäin vahingossakaan eksy kovinkaan usein tämän tyyppisten teosten pariin, vaikka lukisinkin idästä tullutta kirjallisuutta enemmänkin.


"Haluan huutaa vielä kerran, vain yhden kerran. Haluan heittäytyä pikimustan ikkunan läpi. Ehkä möykky häviäisi sitten. Niin, se saattaisi tosiaan hävitä.
Kukaan ei voi auttaa minua. Kukaan ei voi pelastaa minua. Kukaan ei voi saada minua hengittämään."


Vegetaristi on erittäin synkkä ja masentava kirja. Sen tarina on erittäin tummasävyinen sekä brutaali. Han Kang käsitteleekin kirjassaan hyvin vakavia asioita kuten raiskaus, vapauden riisto, masennus sekä pettäminen. On aivan loistavaa, että kirjailija on uskaltanut käsitellä näin raskaita ja tabumaisia asioita, sillä mielestäni niitä ei vielä näin 2017 vuonnakaan käsitellä tarpeeksi. Ennen kaikkea tarinassa nousee esille naisen rooli, sekä oma vapaus valita. Päähahmo Yeong-hyen on aina nimittäin elänyt muiden mukaan, seesteisesti, ja minusta ainakin tuntuu, että nainen on unohtanut kokonaan miten eletään. Ennen kaikkea hän on vankina omassa kehossaan. Kirjan idea pohjustuukin siihen, että aina jopa hieman apaattinen ja hiljainen Yeong-hye päättää tehdä täyskäännöksen elämässään, sillä hän ryhtyy jatkuvien painajaisten takia vegaaniksi. Tällä taas on suuri vaikutus Yeong-Hyen läheisiin ja näidenkin elämät mullistuvat. Tarina rakentuu palapelin lailla, kun Yeong-hyen valintojen seurauksia seurataan kolmen eri hahmon kautta; Yeong-hyen miehen, langon sekä siskon kautta.


"Asunnossamme on koleaa kaikkina niinä öinä, lukemattomina öinä, joina herään ja kävelen paljain jaloin edestakaisin. Huoneisto on kylmä kuin jäähtymään päästetty riisi tai keitto. Mustan ikkunan takana ei näy mitään."


Mutta vaikka kuinka pidinkin tämän kirjan teemoista sekä ideasta, niin en siltikään lämmennyt sille. Tarina eikä sen hahmot herättäneet minussa minkäänlaisia tuntemuksia. En myöskään tuntunut pääsevän tarinan sisälle kunnolla ollenkaan. Kirjan tarinaa tuntui seuraavan, niin kuin Yöpöydän kirjat-blogin Niina olikin kirjoittanut, utuverhon läpi. Ehkä tämän takia en päässyt tarinan sisälle, vaikka olen omalla tahollani tutustunut jonkin verran Korean kulttuuriin. Vähän päälle 200 sivuisen teoksen sai onneksi luettua nopeasti läpi. Päällimmäisiksi tunteiksi minulle jäikin hämmennys ja ärsyynnys lukemisen jälkeen. Henkilöhahmot eivät tuntuneet myöskään kauhean puoleensavetäviltä vaan inhottavilta ja jopa luotaantyöntäviltä. Toisaalta hahmot edustavat hiomattomuudessaan ja itsekeskeisyydessään oikeitakin ihmisiä.  Pidin kuitenkin kirjan omintakeisesta outoudesta ja Han Kangin kirjoitustyylistä. Suomennoskin toimii kielikukkasineen todella hyvin.

Kirjan ydin on varmaan monikerroksinen ja monisäikeinen tarina, mutta tällä kertaa se ei itseeni iskenyt. Vegetaristi onkin kirja, jonka pariin et välttämättä haikaile uudestaan ja yksi lukukerta riittää. Se kuitenkin jää huonolla tai hyvällä tavalla väistämättä lukijan mieleen. Voisi melkein sanoa, että Han Kang oli päättänyt kirjoittaa omanlaisensa kirjan ja näyttää keskisormea koko maailmalle.

Arvosana: 🌸🌸


Lukuhaasteista:
Suomi(ko) 100  - Totaalikieltäytyminen + veganismi
Helmet 2017 - 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Adventures in Down Under and Beyond - 31. Blogiarvion perusteella valittu kirja

perjantai 1. syyskuuta 2017

Elokuun luetut ja syyskuun pläänit

Tuntuu siltä, että aloitan jokaisen kuukauden luetut -postauksen samalla tavalla, eli ihmettelemällä kuinka taas yksi kuukausi on vierähtänyt nopeasti ohi. Niin on kuitenkin helppo aloittaa kirjoittaminen, mutta jos tällä kertaa kuitenkin hyppäisin vain suoraan asiaan. Elokuu oli enemmän tai vähemmän hyvin toimelias kuukausi, sillä kesätyöt loppuivat, koulu alkoi, lukumaratoni tuli ja meni, ja nyt meikäläisen täytyykin valmistautua kolmen ja puolen kuukauden harjoittelujaksoon aivan toisella paikkakunnalla. Harjoittelu tuottaakin yhden ison murhekryynin, sillä tuona aikana on aivan ylipaljon tekemistä kaikkine tehtävineen ja tavoitteden laatimisineen. Vaikka tehtävät ja mahdollinen ajanpuute stressaakin, niin olen kuitenkin innoissani harjoittelusta. Pääsen toiseen sairaanhoitopiiriin harjoittelemaan ja oppimaan uutta, ja saan muutenkin tästä uuden elämyksen. Yritän säästää itselleni aikaa myös lukemiselle ja kirjoittamiselle, mutta teen sitä sitten sen mukaan mikä parhaalta tuntuu.


Heinäkuun postauksessa uumoilin, etten saa varmaan luettua kuin yhden kirjan elokuun aikana. Ihme kuitenkin tapahtui, sillä luin kuluneen kuukauden aikana kolme kirjaa! Tästä saan yksinomaan kiittää MarikaOksan luotsaamaa lukumaratonia, sillä se inspiroi lukemaan enemmän 24 tunnin aikana. Nyt kuitenkin huomaa, että maratonin jälkeen lukeminen ei aivan heti maistunut, sillä aloittamani Caraval on lojunut yöpöydällä koskemattomana siitä asti. Nyt alkaisi kuitenkin taas olla energiaa ja virtaa lukea, mutta saa vaan nähdä miten käy, kun kokeisiin pitäisi lukea. Heh hee, kivaa...

Elokuun luetut:

Patrick Ness: Hirviön kutsu
Tämän luin ollessani Saariselällä lomalla. Todella pysäyttävä ja puhutteleva teos, jonka löysin vasta nyt. Kiitoksia kirjastojen Suosittele kirjaa-taulut, että olette olemassa!

Jay Asher: Kolmetoista syytä
Valitsin kirjan lukumaratonille ja sain sen luettuakin kokonaisuudessaan maratonin aikana. Tarina on puhutteleva, mutta ei kuitenkaan tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Tästä tulee olemaan mukava kirjoittaa arviota.

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Väkiveriset, #1)
Kuten edellinenkin, niin tämäkin kirja päätyi lukupinoon maratonin aikana. Mukavaa ja helppoa luettavaa. Odotin kirjalta paljon, jonka takia tarina ehkä ei vetänyt niin hyvin mukaansa. Hyvistä puolistaan huolimatta.


Luetuista kirjoista on tulossa arviot jossain kohtaa, jahka saan kirittyä jonoa lyhyemmäksi. Syyskuusta en oikein osaa sanoa lukemisen suhteen mitään, koska koko loppuvuodelle tuntuu olevan tarpeeksi liikkuvia osia. Superlukumaratonille aion osallistua, mutta niiden välissä voi olla hyvinkin hiljaista. En myöskään halua asettaa itselleni tavoitteita, jotka voisivat lisätä stressin määrää. Olen kerran sen verran jäärä, että haluan aina pysyä sanojeni takana ja päästä tavoitteeseen. Teenkin siis niin kuin viime kuussakin, eli aion lukea ainakin yhden kirjan kuukauden aikana. Se tuntuu optiselta ja realistiselta tavoitteelta, ja ainahan on parempi jos tavoite tulee sitten ylitettyä. Jotenkin on myös paljon helpompi tarttua kirjaan, kun siihen ei sisälly mitään pakkoa. Tällaisissa merkeissä minä jatkan vuotta eteenpäin. Kommentoikaa ihmeessä omaa elokuutanne, mutta palataan viimeistään seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

P.C.& Kristin Cast: Piinattu (Yön talo, #4)



Ystävät ovat kääntäneet selkänsä Zoey Redbirdille, koska tämä on salannut heiltä asioita ja sählännyt poikien kanssa. Kaiken takana on pahantahtoinen voima, joka käyttää nuoria vampyyritulokkaita hyväkseen kuin tahdottomia marionetteja. Pimeys tuntuu sikiävän linnunhahmoisia paholaisia. Zoey tuntee itsensä avuttomammaksi kuin koskaan. Mutta Jumalatar Nyksin valittuna hänen täytyy nousta kohtaamaan vastustajansa. Näyt ovat kertoneet tulevaisuudesta täynnä tuhoa, sotaa ja kuolemaa, ja Zoey on ainoa, joka voi estää näkyjen toteutumisen.
______________________________________________________________


Jokin P.C ja Kristin Castin kirjasarjassa jaksaa kiehtoa, kun jaksoin edetä seuraavaan osaan Valitun tuoman pettymyksen jälkeen. En kuitenkaan kauhean innoissani lähtenyt lukemaan Piinattua, sillä pelkäsin sen olevan yhtä tönkkö kuin edeltäjänsäkin. Tällä kertaa en kuitenkaan joutunut pettymään, sillä Piinattu oli itseasiassa ihan hyvä kirja. Tarina tuntuu etenevän johonkin suuntaan vihdoin ja viimein ja kirja olikin melko vauhdikasta luettavaa. Kirjassa tapahtuu koko ajan jotain ja juoni muuttuu erittäin tapahtumarikaaksi verrattuna vaikka aiempiin osiin. Kirja kertoo paljon uusia ja mielenkiintoisia seikkoja sekä taustoja, jotka elävöittävät tarinan kulkua ja syventävät hieman sarjan maailmaa. Kirjan lopetus oli myös yllättävä ja mukavan tuore tuulahdus sarjaan, sillä kolmen osan jälkeen sarja alkoi pikku hiljaa maistumaan puulta.

Zoeykaan ei ole tässä osassa aivan järjetön tytön heitukka, vaan tuntuu kehittyvän paremmaksi hahmoksi tarinan aikana. Hän oppii myös monia asioita tarinan aikana, kuten kuuntelemaan muita sekä ottamaan vastuun teoistaan. Yön talo -sarjassa minua viehättää kirjojen helppolukuisuus sekä suhteellinen yksinkertaisuus. Piinatun sai luettua läpi nopeasti, eikä kirjoittajien kirjoittamistyylissäkään ole mitään vikaa. Kirja oli mukavan kevyttä luettavaa ja välillä on mukavan palata tällaisten "yksinkertaisten" tarinoiden pariin. Okei, vaadin kirjoiltani nykyään enemmän kuin viisi vuotta sitten ja monikerroksiset tarinat kutkuttavat makunystyröitäni enemmän, kuin suoraviivaiset teini-ikäisille suunnatut kirjat. Tämän tyyppisillä kirjoilla on kuitenkin aina paikka lukupöydälläni, sillä ne piristävät mieltä raskaiden kirjojen jälkeen.

Piinattu on kaikessa yksinkertaisuudessaan mukavan piristys sarjaan sekä oikein viihdyttävä teos. Kirja nosti sarjan tarinan seuraavalle tasolle ja tulevat tapahtumat voivat ollakin erittäin mielenkiintoisia. Jos kaipaa helppoa ja kevyttä lukemista, niin Yön talon kirjoihin kannattaa tarttua. Juonen yksikertaisuuskaan ei haittaa, jos tarinan mukaan uskaltaa heittäytyä. Odotan jo miten seuraava osa tulee täydentämään tarinaa ja pitääkö sarja rakentamansa maailman ja juonen kasassa loppuun asti.

Arvosana: 🌸🌸🌸

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Yhteenveto: elokuun lukumaratoni


Moikka taas! Niin vain meni elokuun lukumaratoni nopeasti ohi ja itselle ainakin jäi hyvät fiilikset ensimmäisestä lukumaratonistani. Sain tosi hyvin luettua ja olen tosi tyytyväinen itseeni, että sain näinkin paljon aikaiseksi. Olen nimittäin pitänyt itseäni aina hitaana lukijana. Lähtökohdat olivat muutenkin hyvät maratonin alussa, sillä olin todella innoissani siitä, ja lukujumin takia oli lukuintokin huipussaan. Sain maratonin aikana luettua kokonaan Jay Asherin Kolmetoista syytä sekä Sini Helmisen Kaarnan kätkössä. Lisäksi sain aloitettua Stephanie Garberin Caravalin. Yhteensä luin maratonin aikan siis 502 sivua!! Wohoo! Olen enemmänkin kuin tyytyväinen, sillä onnistuin pysymään suunnitelmassani ja sain kasaan kohtuullisen paljon sivuja.

Aloitin lukemisen tosiaan klo 20.26 perjantaina ja lopetin lauantaina 20.24. Perjantain sain luettua Kolmetoista syytä vähän yli puoleen väliin asti ja päätin sen lauantain noin puoliltapäivin. Kaarnan kätkössä sain luettua kuuteen tuntiin, jonka jälkeen pidin tauon. Tauko venyikin hieman, joten sain luettua Caravalia vain 30 sivua. Päätin kuitenkin hyödyntää jokaisen minuutin maratonista, niin sen takia aika meni näin tiukille. Mutta hei, tavoite tuli täyteen! Sen verran tiivistahtinen maratoni kuitenkin oli, että aion seuraavan maratonin ottaa vähän rennommin. Luetuista kirjoista teen erilliset postaukset jahka ehdin ja saan postausjonoa purettua. Mutta maratoni meni todella hyvin ja siihen oli mukava osallistua, kun muut osallistujat kannustivat. Odotan jo innolla seuraavaa maratonia, joka onkin jo ensi kuussa.

Maratonilla luetut:

Jay Asher: Kolmetoista syytä (s. 252)
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (s. 220)
Stephanie Garber: Caraval (s. 30)

Yhteensä: 502 sivua!!

perjantai 18. elokuuta 2017

Elokuun lukumaraton


Lukujumi jäi onneksi odotettua lyhyemmäksi ja olenkin oikein yllättynyt miten nopeasti pääsin taas lukemisen makuun. Hellitys tulikin hyvään saumaan, sillä osallistun blogistanian kesän 2017 kolmanteen lukumaratonpäivään, joka on lauantaina 19.8. Tällä kertaa maratonia luotsaa Oksan hyllyltä -blogin Marika Oksa. Kahteen edelliseen maratoniin en valitettavasti osallistunut lukujumin ja muiden kiireiden takia. Nyt sain kuitenkin raivattua tilaa kalenteriin, joten tämä tulee olemaan mun ensimmäinen lukumaratoni koskaan. Aloitusaika on perjantaina 18.8 klo 20.26 ja aloitankin Jay Asherin Kolmetoista syytä -kirjalla. Tarkoituksena olisi lukea vielä Kaarnan kätköissä sekä aloitella Caravalia. Katsotaan kuinka hyvin pysyn aikataulussa :).

maanantai 14. elokuuta 2017

Siri Pettersen: Mätä (Korpinkehät, #2)

28374392

Kuvittele joutuvasi pakenemaan aivan oudossa maailmassa.

Ilman identiteettiä. Ilman perhettä. Ilman rahaa.
Seuranasi vain synkkä, vahvistuva tieto siitä, kuka olet.

Hirka on joutunut kuolevaan maailmaan, kamppailuun saalistajiensa ja kuolleena syntyneiden kanssa. Maailmaan, jossa hän antaisi mitä vain nähdäkseen jälleen ystävänsä Rimen. Mutta eloonjäämisestä taisteleminen ei ole mitään sen rinnalla, mitä tapahtuu, kun Hirka ymmärtää kuka hän todellisuudessa on.

Tuhannen vuoden ajan mädän lähde on tahtonut päästä vapauteen. Sen vapauden vain Hirka pystyy tarjoamaan.

_______________________________________________________________

Odotin Korpinkehät-sarjan toisen osan lukemista todella paljon, sillä ensimmäinen osa oli aivan loistava. Mätä tosin ei yllä aivan edeltäjänsä tasolle. Hirka on nyt joutunut lähtemään Rimen luota ja Yminmaasta toiseen maailmaan, omiensa luo. Omaksi yllätykseksini tämä toinen maailma osoittautuikin meidän, ihmisten maailmaksi. En ensin tiennyt miten suhtautua tähän muutokseen, sillä ensimmäisen osan paras asia oli juuri Siri Pettersenin luoma maailma. Pelkäsinkin, että osittainen siirtyminen nykymaailmaan latistaisi tarinan hohtoa. Ja sitähän se hieman tekikin, sillä omaperäisen ja ihmeellisen Yminmaan jälkeen Englanti tuntuu perinteiseltä ja jopa tylsältä miljööltä. Kun alkupettymyksestä selviää ja tarina pääsee vauhtiin, kerronta imee kuitenkin jälleen kerran mukaansa. Tässä auttaa se, että Pettersenillä on loistavat kirjoitustaidot, joiden ansioista lukeminen ei muuttunut tylsäksi. Hän ei myöskään kirjoita ihmiskunnasta eikä meidän maailmastamme tavalliseen tapaan. Rivien välistä voi myös hyvin lukea kirjailijan kannanottoa ihmisten toimintaa maapalloa kohtaan ja kuinka me hitaasti tapamme oman maailmamme. 


”Perilliset? Ei enää ole mitään perillisiä. Kukaan ei enää tule perimään tuolia. Ei koskaan. Yksitoista valtakuntaa tulevat valitsemaan omat edustajansa, ja tämä sukujen Neuvosto tulee kuolemaan. Olen viimeinen perillinen, jonka maailma tulee näkemään."


Minua kuitenkin jäi edelleen harmittamaan miljöön vaihtuminen osittain Yorkiin, sillä "uusi" maailma on liian tuttu lukijalle, eikä Pettersenin paikallistuntemus pääse todellisuuden maailmassa lainkaan samalle tasolle kuin fantasiamaailmassa. Hyppely Euroopan kaupungista toiseen on ajoittain häiritsevää ja itselläni oli ainakin välillä vaikeuksia pysyä kärryillä hahmojen sen hetkisestä olinpaikasta. Toivonkin, että kolmas kirja esittelee vielä kolmannen, tällä kertaa kirjailijan mielikuvitukseen pohjautuvan maailman. Eikä mitään tavallisia Yorkin katuja.

Itse Mädän tarina on yhtä synkkä ja ahdistavan piinaava kuin Odininlapsenkin. Kirjaa lukiessa oikein tunsin kuinka ahdistunut ja yksinäinen Hirka on, ja kuinka paljon tämä joutuu kamppailemaan uudessa elinympäristössä, jossa ei tunne ketään ja jossa tavat ovat outoja. Kuolemanpelko ja kostonhimo ovatkin aina läsnä molempien henkilöhahmojen elämässä. Iloisia tai onnellisia hetkiä ei juuri tässäkään kirjassa ole. Paikoin olisinkin kaivannut jotain kevyempää tai jotain piristävämpää hetkeä tasapainottamaan tarinan synkkyyttä. Vaikka Pettersen tuokin tarinaan mukaan lisää sivuhahmoja on tarinan pääpaino silti Hirkassa ja Rimessä. Oman paikan löytäminen ja vierauden tunne ohjaa molempia henkilöhahmoja eteenpäin. Ilahduttavaa oli kuitenkin nähdä, etteivät henkilöhahmot anna koskaan periksi vaan jatkavat päättäväisesti eteenpäin kompastelusta ja vastustelusta huolimatta. Hirkan hahmo kehittyykin toisen osan aikana monta astetta, sillä tämä tajuaa uusia asioita itsestään sekä oppii uusia taitoja.


"Täällä ei poltettu ihmisiä. Heidät vain haudattiin ja jätettiin mätänemään. Se ei ollut oikein. Vain murhaajat tekivät sellaista. Täällä se ei vaivannut ketään. 
Hirka oli kysynyt, eikö täällä koskaan syötetty kuolleita korpeille, mutta sekin oli yksi monista asioista, joita hän ei enää kysyisi."


Mätä antaa moniin Odininlapsen jättämiin kysymyksiin kuitenkin vastauksia, ja varsinkin maailmassa vallitsevaa magiakäsitettä päästään avaamaan vähän enemmän. Joihinkin asioihin jätettiin vielä kuitenkin vastaamatta ja kysymyksiä riittää vielä kolmanteenkin osaan asti. Kirjan käänteet ovat ensimmäisen osan tapaan kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavia. Erityistä kiitosta tulee antaa myös siitä, miten fantasialle perinteiset hyvyyden ja pahuuden elementit on onnistuttu kietomaan toisiinsa samoissa henkilöhahmoissa: kaikilla on motiivinsa, kukaan tekee harvoin tyhjän päiten mitään, moni haluaa valtaa, mutta kukaan ei ole täysin tuhovimmainen tai päämäärättömän mustavalkoinen. Tämä tekee varsinkin Rimen hahmosta kiinnostavan. 

Vaikka Mätä nyt ei ollutkaan yhtä hätkähdyttävä lukukokemus kuin Odininlapsi, oli se silti kaiken ajan arvoinen. Se sisältää monia väliosan kauneusvirheitä, ja kirja on erittäin tapahtumarikas. Olemattomista hengähdystauoista huolimatta kirja on kutkuttava, eikä sitä tohdi laskea käsistään ennen viimeistä sivua. Saa nähdä mitä Pettersen on keksinyt kolmannessa osassa lukijoiden viihdykkeeksi. 


Arvosana: 🌸🌸🌸🌸

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesä- ja heinäkuun luetut sekä "NYT jumittaa!!"

Heinäkuu meni aivan lentäen ohi ja kesäkin on kohta ohitse. Heinäkuu oli myös blogin kirjoittamisen ja lukemisen puolesta melko hiljainen kuukausi. Sain luettua yhden ainoan kirjan, eikä nytkään ole oikein lukuintoa ollut. Lukujumi on selvästi tehnyt tuloaan, sillä kirjojen lukeminen ei ole järin maistunut. Aika on kulunut töissä, ulkoillen sään salliessa sekä animea katsoen. Mangaa tosin olen pitkästä aikaa kunnostautunut lukemaan ja tilasinki pari uutta pokkaria luettavaksi. Olen tosin odottanutkin koska se lukujumi taas tulee, sillä vuoden kuusi ensimmäistä kuukautta menivät niin kivuttomasti kirjojen kanssa. Yllätys tämä ei siis ole, mutta harmittaa silti hieman, sillä pöydälläni odottaa kasa mielenkiintoisia kirjoja. En kerran halua alkaa lukemaan mitään väen vängällä jos lukuintoa ei ole. Toivottavasti tämä helpottaa piakkoin ja pääsen taas kirjojen makuun.



Vaikka heinäkuulla luinkin vähän, niin kesäkuu oli kuitenkin paljon antoisampi. Unohdin kokonaan tehdä heinäkuun alussa postauksen luetuista kirjoista, mutta onneksi saan ympättyä ne tähän postaukseen. Ei jää tämäkään pelkäksi tyngäksi. Kesä- ja heinäkuussa luin kuitenkin seuraavat kirjat:

Kesäkuussa:
Siri Pettersen: Mätä (Korpinkehät, #2)
P.C.Cast & Kristin Cast: Piinattu (Yön talo, #4)
Han Kang: Vegetaristi
Anne Frank: Anne Frank
Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Heinäkuussa:
Joanne Harris: Riimut


Kuiten näette olen myös hyvin paljon jäljessä kirja-arvostelujen kanssa, sillä olen ainoastaan tehnyt Minä, Simon, Homo Sapiensista postauksen. Näistä kaikista on kuitenkin tulossa postaus jossain vaiheessa. Elokuulle en aseta mitään tavoitetta kirjojen lukemisessa, sillä koulu kuitenkin alkaa jo kahden viikon päästä ja kolme ensimmäistä viikkoa onkin yhtä häipäkkää ennen kolmen kuukauden harjoittelua. Haluaisin kuitenkin lukea elokuun aikana edes yhden kirjan, joten jos ehdin ja intoa löytyy niin aion ainakin sen yhden kirjan lukea tässä kuussa. Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Toivokaamme, että kesäisempää säätä vielä tulee ettei kesä jää näin kosteaksi. Toivon myös teille muille parempaa lukuintoa kuin itselläni nyt on. Tapaamisiin seuraavaan kertaan! ;)

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Becky Albertalli; Minä, Simon, Homo Sapiens!


"Onko kaikkien pakko tulla kaapista?
  
16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin.
  
Simonin on tehtävä hankalia valintoja. , onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville, kuka hän on."

_________________________________________________________________


Monessa kirjablogissa on kehuttu Becky Albertallin teosta: Minä, Simon, Homo Sapiens! Olin vähän skeptinen kirjan suhteen, kuten minulla on tapana olla suosittujen teosten kohdalla. Eikä minun ollut oikeastaan edes tarkoitus tarttua siihen vielä, mutta se sopi oivasta tällä viikolla vietettävään Prideviikkoon, jota luotsaa Yöpöydän kirjat-blogin Niina. Kirja kuitenkin yllätti minut totaalisesti ja olin jo kolmen sivun jälkeen koukussa. Minä, Simon, Homo Sapiens! on niitä harvoja teoksia, jotka tuntuvat jäävän kesken ja olisin vain toivonut, että lukemista olisi ollut enemmänkin jäljellä. Tätä kirjaa olisi jaksanut lukea pidempäänkin.


"Outo juttu sinänsä, koska en minä tosielämässä ole mikään päähahmo. Ennemminkin päähenkilön paras kaveri."



Kirjan päähenkilö Simon käy lukion toista vuotta ja on myös näytelmäkerhon jäsen. Simonilla on kuitenkin salaisuus ja iso murheenkryyni; hän on nimittäin homo. Tästä hän ei olekaan hiiskunut kellekään muulle kuin sähköpostitutulleen, Bluelle. Ensin pojista tulee toistensa uskottuja, mutta ystävyys syveneekin puolin ja toisin suuremmaksi kuin pelkäksi ystävyydeksi. Poikien suhteen muuttumista ja kehittymistä on hauska seurata. Lukija pysyy myös koko ajan kärryillä poikien viestittelyistä, sillä lähes joka toinen luku on pelkkiä poikien sähköpostiviestejä. Kirjan kiinnostavin valtti onkin se, että koska pojat eivät tunne toisiaan kuin salanimillä, saa lukija kuumeisesti tuumiskella Simonin kanssa kuka mahtaa todellisuudessa olla ihana ja herttainen Blue. Lukijaa ohjataankin välillä hauskasti ja yllättävästi harhaan, jolloin Bluen henkilöllisyyden paljastuminen jää loppuun asti. Kun viljellyt vinkit paljastettiin, ne olivat aivan selviä, mutta en itse ainakaan niitä lukiessani tajunnut. Blue ja Simon ovat taa todella herttainen pari, joidenka mukaan on helppo heittäytyä. 


"Tuntuu kuin olisimme zombieapokalypsin viimeiset henkiinjääneet: Ihmenainen ja homoankeuttaja. Ei paras yhdistelmä lajinsäilymisen kannalta."


En yleensä välitä kummoisesti huumorikirjallisuudesta, mutta Simon on vaan niin ihana ja Albertallin eloisa tyyli kirjoittaa tekevät kirjasta hauskan ja nopean luettavan. Kirjaa lukiessani tyrskähtelinkin vähän väliä Simonin letkautuksille ja jutuille. Melkein sanoisin, että kirja oli välillä ratkiriemukasta luettavaa. Simon onkin yksiä herttaisempia hahmoja, joita tiedän. Myös hänen eloisat perheenjäsenensä, luotettavat ystävänsä kuin myös näytelmäkerhon jäsenet tulevat lukijalle tutuiksi ja itse pidin oikeastaan kaikista tämän kirjan hahmoista. Olikin myös positiivista, että Simonin perhe tuntui niin tavalliselta, jossa vanhemmat hössöttävät ja sisarukset kokevat muutoksia. Teoksessa seurataan Simonin elämää muutaman kuukauden ajalta, jolloin ehditään kohdata sekä ylä- että alamäkiä. Simonin kamppailu kaapista tulemisen kanssa oli kirjoitettu realistisella tavalla ja kaikki tapahtumat tuntuvat aidoilta. Draamakin syntyy arjen asioista eikä se tunnu ylidramatisoidulta. Minä, Simon, Homo Sapiens! ei tarvitse mitään ylimääräisiä taikakeinoja, jotta se olisi kiinnostavaa luettavaa. Virkistävää oli myös, että tapahtumat eivät aina vaan pyöri Simonin ympärillä, sillä muillakin hahmoilla on oma elämänsä eikä Simon ole koko ajan keskipiste.


"Onhan hän yksi hiivatin pyllypyyhe koko jätkä, mutta hän on myös höhlä kiemurteleva honkkeli, jota on yllättävän vaikea vihata."


Kaiken kaikkiaan Minä, Simon, Homo Sapiens! oli ihana lukukokemus. Se pääsi ehdottomasti tämän vuoden viiden parhaimman luetun kirja joukkoon. Kirja pitää otteessaan, sen aikana naurat ja se voi nostattaa kyyneleet silmiin. Kirjan tarina on niin herttainen, mutta samaan aikaan surullinen. En muistakaan koska viimeksi minulla on ollut näin paljon perhosia vatsassa kirjaa lukiessani tai kuinka paljon halusin päähahmon onnistuvan. En voi kuin suositella kaikkien tarttuvan tähän kirjaan, sillä se aivan upea teos! Minä tosin aion pysyä Oreo-kekseistä kaukana, sillä sain varmaan niistä yliannostuksen Simonin takia :D.


Arvosana: 🌸🌸🌸🌸🌸


Lukuhaasteista yliviivaan seuraavat kohdat:
Prideviikko 26.6.-2.7.,
Suomi(ko) 100: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt
Helmet-lukuhaaste: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Adventures in Down Under and Beyond: 50. Kirja, joka rikkoi odotuksiasi tai yllätti sinut jollain muulla tavalla