Näytetään tekstit, joissa on tunniste Minä Simon Homo Sapiens!. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Minä Simon Homo Sapiens!. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. helmikuuta 2018

Friendship that Wonderful thing

Olen niitä ihmisiä, jotka ovat tosi huonoja juhlistamaan ystävänpäivää. Varsinkin nuorempana pidin sitä vain kaupallistettuna Amerikasta tulleena juhlana, jolla ei ole mitään tarkoitusperää Suomessa. Nyt kuitenkin vanhimmiten ystävistä on tullut vielä tärkeämpiä, kuin mitä he olivat joskus ala- tai yläasteella (vaikka olivat he tietenkin tärkeitä silloinkin). Ystävänpäivä on myös perinteisesti mielletty rakastavaisten juhlaksi. Ystävät itsessään jäävät sivullisiksi. Siksipä nostan nyt esille hyviä kirjoja, joissa ystävyys näkyy todella voimakkaasti. Rakastavaiset ja romantiikka hiiteen, sillä nyt puhutaan ystävyydestä!


💗 Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens!

Okei, rikoin heti oman ideani, sillä onhan Minä, Simon, Homo Sapiensissä pääasiassa kyse rakastumisesta ja ihastumisesta. Kirjassa kuitenkin Simonin ja Bluen suhde lähtee liikenteeseen juuri ystävyydestä ja rakastuminen tulee kuvioihin vasta myöhemmin. Poikien suhteen kehittyminen on oikeaa herkkua lukijalle ja se tuntuu realistisen luonnolliselta. Hahmot ovat myös ihania ja sympaattisia. Jos et ole vielä lukenut tätä kirjaa, niin nyt on hyvä aika tarttua siihen!

💗Patrick Ness: Hirviön kutsu

Kyseessä on nyt hieman erilaista ystävyyttä, nimittäin hirviön ja pojan välistä. Kyseessä on melko synkkä ja ahdistava teos, eikä näiden kahden uskoisi voivan olevan ystäviä. Kirjassa ei puhutakaan ystävyydestä sanallakaan, mutta lukija pystyy silti huomaamaan miten Connorin ja hirviön välille kehittyy side. Ehkä on väärin kutsua näiden kahden välistä yhteyttä ystävyydeksi, mutta pointtina on se miten hirviö vaikuttaa Connoriin ja miten tämä saa pojan ymmärtämään omia ajatuksiaan. Sillä ystävyydessähän on myös kyse siitä, että ikävämmätkin asiat pitää voida sanomaan, vaikka kyse olisikin vastapuolesta.


💗 J. K. Rowling: Harry Potterit

No niin kuka osasi jo arvata, että tämä kyllä löytyy tältä listalta? Harryn, Ronin ja Hermionen ystävyys on todella monitahoinen, sillä he kokevat sekä ala, että ylämäkiä. Ystävyys rakoilee, mutta korjaantuu taas entistä vahvempana. Kolmikko on kuitenkin toistensa tukena joka käänteessä ja uskovat toisiinsa tiukan paikan tullen. Heitä käy välillä jopa hieman kateeksi, sillä heidän ystävyytensä on niin vahvaa. On myös hienoa nähdä miten heidän ystävyytensä lähtee liikenteeseen aivan lähtöpisteestä ja kehittyy monitahoiseksi sekä kiinnostavaksi. 

💗 Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Engelsfors

Astetta synkempi ja raaempi teossarja, mutta ansaitsee silti paikkansa tällä listalla. Päähahmojen ystävyys ei ala kaikista parhaimmalla tavalla ja he joutuvat pakon edessä liittoutumaan keskenään. Eivätkä puoletkaan tytöistä ole kovin lämpimissä väleissä keskenään. Tyttöjen matka ystävyyteen on siis pitkä  ja kivinen, varsinkin kun kiusattu ei ehkä mielellään kaveeraa kiusaajansa kanssa. Tyttöjen välisten suhteiden kehittyminen nollasta lähtien on todella mielenkiintoista ja jännittävää seurattavaa. Tytöt oppivat kuitenkin tavalla taikka toisella välittämään toisistaan ja sammalla nämä itse kasvavat henkisesti ihmisinä. Ei ehkä kaunein mutta voimakkain kertomus ystävyydestä. Suosittelen jos tykkää vähän rankemmasta menosta.


💗 Maria Turtchaninoff: Maresi ja Naondel

Samaa sarjaa olevat kirjat, jossa voimakkaat naiset ovat pääosassa. Ne kuitenkin kertovat hyvin eri tavalla, erilaisesta ystävyydestä. Kummassakaan ei kuitenkaan ystävää jätetä ja ystäviä ollaan valmiita suojelemaan synkkään loppuunkin asti. 

+💗 Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist

Mun piti jättää maininnat viiteen kirjaan, mutta päätin lopuksi lisätä yhden manga-sarjan mukaan. Fullmetal Alchemist kertoo kahdesta veljestä, jotka etsivät viisasten kiveä. Sarjan kantavin teema on Edin ja Alin välinen veljessuhde ja kuinka nämä ovat toisilleen kaikki kaikessa isän kadottua ja äidin kuoltua. Pojat kokevat kolhuja kuten aidoissakin sisarussuhteissa, mutta heidän välinen siteensä on käsittämättömän vahva. Heidän suhteensa myös kehittyy sekä muuttuu sarjan myötä eikä se jää vain isoveli-suojelee-pkkuveljeä-tasolle. Molemmat ovat valmiita suojelemaan toista henkensä uhalla. Sarjassa myös muiden hahmojen välinen ystävyys veljeksiin sekä muiden hahmojen omat ystävyyssuhteet nousevat suureen osaan tarinan kannalta. Tylsäksi ja yksipuoliseksi sarja ei käy ja suosittelen kaikkia edes tutustumaan sarjaa.

Mitä kirjoja sinä suosittelisit ystävänpäivälukemiseksi?

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Becky Albertalli; Minä, Simon, Homo Sapiens!


"Onko kaikkien pakko tulla kaapista?
  
16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin.
  
Simonin on tehtävä hankalia valintoja. , onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville, kuka hän on."

_________________________________________________________________


Monessa kirjablogissa on kehuttu Becky Albertallin teosta: Minä, Simon, Homo Sapiens! Olin vähän skeptinen kirjan suhteen, kuten minulla on tapana olla suosittujen teosten kohdalla. Eikä minun ollut oikeastaan edes tarkoitus tarttua siihen vielä, mutta se sopi oivasta tällä viikolla vietettävään Prideviikkoon, jota luotsaa Yöpöydän kirjat-blogin Niina. Kirja kuitenkin yllätti minut totaalisesti ja olin jo kolmen sivun jälkeen koukussa. Minä, Simon, Homo Sapiens! on niitä harvoja teoksia, jotka tuntuvat jäävän kesken ja olisin vain toivonut, että lukemista olisi ollut enemmänkin jäljellä. Tätä kirjaa olisi jaksanut lukea pidempäänkin.


"Outo juttu sinänsä, koska en minä tosielämässä ole mikään päähahmo. Ennemminkin päähenkilön paras kaveri."



Kirjan päähenkilö Simon käy lukion toista vuotta ja on myös näytelmäkerhon jäsen. Simonilla on kuitenkin salaisuus ja iso murheenkryyni; hän on nimittäin homo. Tästä hän ei olekaan hiiskunut kellekään muulle kuin sähköpostitutulleen, Bluelle. Ensin pojista tulee toistensa uskottuja, mutta ystävyys syveneekin puolin ja toisin suuremmaksi kuin pelkäksi ystävyydeksi. Poikien suhteen muuttumista ja kehittymistä on hauska seurata. Lukija pysyy myös koko ajan kärryillä poikien viestittelyistä, sillä lähes joka toinen luku on pelkkiä poikien sähköpostiviestejä. Kirjan kiinnostavin valtti onkin se, että koska pojat eivät tunne toisiaan kuin salanimillä, saa lukija kuumeisesti tuumiskella Simonin kanssa kuka mahtaa todellisuudessa olla ihana ja herttainen Blue. Lukijaa ohjataankin välillä hauskasti ja yllättävästi harhaan, jolloin Bluen henkilöllisyyden paljastuminen jää loppuun asti. Kun viljellyt vinkit paljastettiin, ne olivat aivan selviä, mutta en itse ainakaan niitä lukiessani tajunnut. Blue ja Simon ovat taa todella herttainen pari, joidenka mukaan on helppo heittäytyä. 


"Tuntuu kuin olisimme zombieapokalypsin viimeiset henkiinjääneet: Ihmenainen ja homoankeuttaja. Ei paras yhdistelmä lajinsäilymisen kannalta."


En yleensä välitä kummoisesti huumorikirjallisuudesta, mutta Simon on vaan niin ihana ja Albertallin eloisa tyyli kirjoittaa tekevät kirjasta hauskan ja nopean luettavan. Kirjaa lukiessani tyrskähtelinkin vähän väliä Simonin letkautuksille ja jutuille. Melkein sanoisin, että kirja oli välillä ratkiriemukasta luettavaa. Simon onkin yksiä herttaisempia hahmoja, joita tiedän. Myös hänen eloisat perheenjäsenensä, luotettavat ystävänsä kuin myös näytelmäkerhon jäsenet tulevat lukijalle tutuiksi ja itse pidin oikeastaan kaikista tämän kirjan hahmoista. Olikin myös positiivista, että Simonin perhe tuntui niin tavalliselta, jossa vanhemmat hössöttävät ja sisarukset kokevat muutoksia. Teoksessa seurataan Simonin elämää muutaman kuukauden ajalta, jolloin ehditään kohdata sekä ylä- että alamäkiä. Simonin kamppailu kaapista tulemisen kanssa oli kirjoitettu realistisella tavalla ja kaikki tapahtumat tuntuvat aidoilta. Draamakin syntyy arjen asioista eikä se tunnu ylidramatisoidulta. Minä, Simon, Homo Sapiens! ei tarvitse mitään ylimääräisiä taikakeinoja, jotta se olisi kiinnostavaa luettavaa. Virkistävää oli myös, että tapahtumat eivät aina vaan pyöri Simonin ympärillä, sillä muillakin hahmoilla on oma elämänsä eikä Simon ole koko ajan keskipiste.


"Onhan hän yksi hiivatin pyllypyyhe koko jätkä, mutta hän on myös höhlä kiemurteleva honkkeli, jota on yllättävän vaikea vihata."


Kaiken kaikkiaan Minä, Simon, Homo Sapiens! oli ihana lukukokemus. Se pääsi ehdottomasti tämän vuoden viiden parhaimman luetun kirja joukkoon. Kirja pitää otteessaan, sen aikana naurat ja se voi nostattaa kyyneleet silmiin. Kirjan tarina on niin herttainen, mutta samaan aikaan surullinen. En muistakaan koska viimeksi minulla on ollut näin paljon perhosia vatsassa kirjaa lukiessani tai kuinka paljon halusin päähahmon onnistuvan. En voi kuin suositella kaikkien tarttuvan tähän kirjaan, sillä se aivan upea teos! Minä tosin aion pysyä Oreo-kekseistä kaukana, sillä sain varmaan niistä yliannostuksen Simonin takia :D.


Arvosana: 🌸🌸🌸🌸🌸


Lukuhaasteista yliviivaan seuraavat kohdat:
Prideviikko 26.6.-2.7.,
Suomi(ko) 100: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt
Helmet-lukuhaaste: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Adventures in Down Under and Beyond: 50. Kirja, joka rikkoi odotuksiasi tai yllätti sinut jollain muulla tavalla