Friendship that Wonderful thing

Olen niitä ihmisiä, jotka ovat tosi huonoja juhlistamaan ystävänpäivää. Varsinkin nuorempana pidin sitä vain kaupallistettuna Amerikasta tulleena juhlana, jolla ei ole mitään tarkoitusperää Suomessa. Nyt kuitenkin vanhimmiten ystävistä on tullut vielä tärkeämpiä, kuin mitä he olivat joskus ala- tai yläasteella (vaikka olivat he tietenkin tärkeitä silloinkin). Ystävänpäivä on myös perinteisesti mielletty rakastavaisten juhlaksi. Ystävät itsessään jäävät sivullisiksi. Siksipä nostan nyt esille hyviä kirjoja, joissa ystävyys näkyy todella voimakkaasti. Rakastavaiset ja romantiikka hiiteen, sillä nyt puhutaan ystävyydestä!

💗 Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens!

Okei, rikoin heti oman ideani, sillä onhan Minä, Simon, Homo Sapiensissä pääasiassa kyse rakastumisesta ja ihastumisesta. Kirjassa kuitenkin Simonin ja Bluen suhde lähtee liikenteeseen juuri ystävyydestä ja rakastuminen tulee kuvioihin vasta myöhemmin. Poikien suhteen kehittyminen on oikeaa herkkua lukijalle ja se tuntuu realistisen luonnolliselta. Hahmot ovat myös ihania ja sympaattisia. Jos et ole vielä lukenut tätä kirjaa, niin nyt on hyvä aika tarttua siihen!

💗Patrick Ness: Hirviön kutsu

Kyseessä on nyt hieman erilaista ystävyyttä, nimittäin hirviön ja pojan välistä. Kyseessä on melko synkkä ja ahdistava teos, eikä näiden kahden uskoisi voivan olevan ystäviä. Kirjassa ei puhutakaan ystävyydestä sanallakaan, mutta lukija pystyy silti huomaamaan miten Connorin ja hirviön välille kehittyy side. Ehkä on väärin kutsua näiden kahden välistä yhteyttä ystävyydeksi, mutta pointtina on se miten hirviö vaikuttaa Connoriin ja miten tämä saa pojan ymmärtämään omia ajatuksiaan. Sillä ystävyydessähän on myös kyse siitä, että ikävämmätkin asiat pitää voida sanomaan, vaikka kyse olisikin vastapuolesta.

💗 J. K. Rowling: Harry Potterit

No niin kuka osasi jo arvata, että tämä kyllä löytyy tältä listalta? Harryn, Ronin ja Hermionen ystävyys on todella monitahoinen, sillä he kokevat sekä ala, että ylämäkiä. Ystävyys rakoilee, mutta korjaantuu taas entistä vahvempana. Kolmikko on kuitenkin toistensa tukena joka käänteessä ja uskovat toisiinsa tiukan paikan tullen. Heitä käy välillä jopa hieman kateeksi, sillä heidän ystävyytensä on niin vahvaa. On myös hienoa nähdä miten heidän ystävyytensä lähtee liikenteeseen aivan lähtöpisteestä ja kehittyy monitahoiseksi sekä kiinnostavaksi. 

💗 Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Engelsfors

Astetta synkempi ja raaempi teossarja, mutta ansaitsee silti paikkansa tällä listalla. Päähahmojen ystävyys ei ala kaikista parhaimmalla tavalla ja he joutuvat pakon edessä liittoutumaan keskenään. Eivätkä puoletkaan tytöistä ole kovin lämpimissä väleissä keskenään. Tyttöjen matka ystävyyteen on siis pitkä  ja kivinen, varsinkin kun kiusattu ei ehkä mielellään kaveeraa kiusaajansa kanssa. Tyttöjen välisten suhteiden kehittyminen nollasta lähtien on todella mielenkiintoista ja jännittävää seurattavaa. Tytöt oppivat kuitenkin tavalla taikka toisella välittämään toisistaan ja sammalla nämä itse kasvavat henkisesti ihmisinä. Ei ehkä kaunein mutta voimakkain kertomus ystävyydestä. Suosittelen jos tykkää vähän rankemmasta menosta.

💗 Maria Turtchaninoff: Maresi ja Naondel

Samaa sarjaa olevat kirjat, jossa voimakkaat naiset ovat pääosassa. Ne kuitenkin kertovat hyvin eri tavalla, erilaisesta ystävyydestä. Kummassakaan ei kuitenkaan ystävää jätetä ja ystäviä ollaan valmiita suojelemaan synkkään loppuunkin asti. 

+💗 Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist

Mun piti jättää maininnat viiteen kirjaan, mutta päätin lopuksi lisätä yhden manga-sarjan mukaan. Fullmetal Alchemist kertoo kahdesta veljestä, jotka etsivät viisasten kiveä. Sarjan kantavin teema on Edin ja Alin välinen veljessuhde ja kuinka nämä ovat toisilleen kaikki kaikessa isän kadottua ja äidin kuoltua. Pojat kokevat kolhuja kuten aidoissakin sisarussuhteissa, mutta heidän välinen siteensä on käsittämättömän vahva. Heidän suhteensa myös kehittyy sekä muuttuu sarjan myötä eikä se jää vain isoveli-suojelee-pkkuveljeä-tasolle. Molemmat ovat valmiita suojelemaan toista henkensä uhalla. Sarjassa myös muiden hahmojen välinen ystävyys veljeksiin sekä muiden hahmojen omat ystävyyssuhteet nousevat suureen osaan tarinan kannalta. Tylsäksi ja yksipuoliseksi sarja ei käy ja suosittelen kaikkia edes tutustumaan sarjaa.

Mitä kirjoja sinä suosittelisit ystävänpäivälukemiseksi?

Uudelleen luettua-haasteen kooste

Koska vuosi lähenee loppuaan, niin tammikuussa alkanut Uudelleen luettua-lukuhaastekin tulee päätökseensä. Ihastuin tähän Niina T:n järjestämään haasteeseen aivan totaalisesti, sillä minulla on vaikka kuinka paljon kirjoja jotka pitäisi uudelleen lukea. Jo luettujen kirjojen uudelleen aloittaminen on kuitenkin haastavaa, sillä se tuntuu olevan pois uusilta, lukemattomilta kirjoilta. Haaste ei siis ole voinut olla itselleni parempi.

Tavoitteeni oli lukea mahdollisimman monta jo kertaalleen luettua kirjaa vuoden aikana. Aluksi minulla oli jopa lista, että mitkä kirjat aion lukea. Läheskään kaikkia kirjat, jotka olisin halunnut lukea eivät kuitenkaan päätyneet yöpöydälleni asti. Olisin halunnut lukea enemmänkin lempikirjojani, mutta ne unohtuvat muiden kirjojen tieltä. Aion kuitenkin lukea ne joskus lähitulevaisuudessa uudestaan (itseasiassa muutama niistä odottaa jo vuoroon yöpöydällä). Haasteeseen kuuluvia kirjoja luin kuitenkin hurjat seitsemän kappaletta, joten toisaalta voi olla kuin tyytyväinen. Alla on lista lukemistani kirjoista.

• Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni
• Maria Turtschaninoff: Anaché
• J.K.Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
• R.L.Stine:
• Vihreän hirviön verta
• Hullu tiedemies
• Noiduttu kaappikello

Näihin kirjoihin oli todella mukava tarttua pitkästä aikaa, varsinkin kun osaa on tullut luettua viimeksi yläasteella. Muutenkin haaste elävöitti omaa lukemistani, sillä lukujumin saa selätettyä kirjoilla, joidenka jo tietää olevan valmiiksi hyviä. Kiitos vielä Niinalle haasteen emännöinnistä ja ihanasta haasteesta!

Kahden kuukauden luetut ja hieman joulukuusta

Hip hei, nyt olisi sitten jo joulukuu! Vaikea taas kerran sitä on käsittää, että vuosi on kohta kulunut loppuun ja pian saamme viettää vuotta 2018. Marraskuu eteni omia ratojaan myöten ja vaikka nyt tuntuu siltä, että kuukausi on mennyt nopeaa niin taas toisaalta on kuin kuukauden aloittamisesta olisi kulunut pieni ikuisuus. Tajusin myös vasta viime viikolla etten ollut tehnyt marraskuussa ollenkaan lokakuun lukukoostetta, vaikka niitä on ollut nyt tapana tehdä. No, päätin että ymppään nyt marraskuun koosteeseen myös lokakuun luetut mukaan, sillä molemmat kuuakudet ovat olleet melko hiljaisia lukemisen suhteen.

Lokakuussa sain luettua neljä kirjaa, joista kolme olivat erittäin ohuita, noin 100 sivun mittaisia. Nämä kolme olivat R.L.Stinen kirjoittamaa Goosebumps-sarjaa; Vihreän hirviön verta, Hullu tiedemies sekä Noiduttu kaappikello. Valitsin nämä kirjat luettavaksi sen takia, koska lokakuussa oli Halloween ja Yöpöydän kirjat-blogin Niina T järjesti sen merkeissä Halloween-lukuhaasteen. Minulla oli myös samoihin aikoihin kova into lukea kirjoja, joita olin tykännyt lukea ala- ja yläasteella. Sekä Goosebumpsit, että Nightmare Roomit olivat tuolloin lempisarjojani, joita ahmin koko ajan. Nyt vähän vanhempana kirjat eivät olleet yhtä hengästyttäviä tai jännittäviä, sillä olen ehkä kasvanut kirjoista jo hieman yli. Päähahmot ovat kirjoissa pääsääntöisesti 12-14 vuotiaita, joten en enää koe sellaista yhteyttä näihin, mitä muistaisin kokeneeni ala-asteella. Vaadin nykyään kirjoiltani myös enemmän, joten tällaiset yksinkertaisemmat ja suoraviivaiset kauhutarinat eivät varmaan senkään takia enää nappaa. Kirjat olivat kuitenkin helppolukuisia ja ne luki läpi parissa kolmessa tunnissa.

Halloween-lukuhaasteen merkeissä luin myös Jennifer Donnellyn kirjoittaman kirjan Beuty and the Beast: Kirjaan kadonnut. Halusin osallistua lukuhaasteeseen vielä yhdellä kirjalla ja Kirjaan kadonnut seisoskeli mukavasti hyllyssä, joten tartuin siten siihen. En ole aiemmin lukenut kirjaa, joka olisi vähän kuin sivutarina tai syventävä tarina jollekin elokuvalle, vieläpä Disneyn elokuvalle. Kirja osoittautuikin mukavan positiiviseksi yllätykseksi ja ahminkin kirjan lyhyessä ajassa. Kirjoitteln kirjasta tarkempaa analyysiä sitten, kun saan vielä vähän lyhennettyä bloggausjonoani.

Sitten päästäänkin marraskuuhun. Marraskuu olikin vuoden hiljaisimpia kuukausia lukemisen suhteen, sillä luin silloin vain yhden ainoan kirjan. Ja sen yhden siksi, koska superlukumaratoni innosti tarttumaan johonkin kirjaan. Lukemiseksi valikoitui, mikäs muukaan kuin J.K.Rowlingin iki-ihanan Harry Potter-kirjasarjan avausosa, Harry Potter ja viisasten kivi. Vaikka kuinka usein luenkaan nämä kirjat, niin silti joka kerta, kun palaan kirjojen pariin tuntuu siltä kuin lukisi kirjoja ensimmäistä kertaa. Superlukumaratoni oli hyvä tekosyy taas aloittaa kirjojen lukemisen uudestaan. Viisasten kiven luki myös todella nopeaa, joten se soveltui hyvin lukemiseksi kiireiselle viikonlopulle. Kirja ei pettännyt tälläkään kertaa ja sen ansiosta sain jotain luettua lukumaratonilla.

Joulukuulle mulla ei taas ole sen ihmeellisempiä suunnitelmia. Goodreadsin lukuhaaste on enää yhtä kirjaa vaille, joten tuskin tulen mitään ihmeellisempää spurttia vetämään. Tosin joulun jälkeen on supermaratonin loppuhuipentuma, nimittäin lukumaratoni kestää kokonaisen viikon. Voisin jemmata kaiken lukuintoni sille viikolle ja lukea vain mahdollisimman paljon innon mukaan. Asiahan
selvennee sitten vasta loppu kuusta, mutta yhden varsinaisen tavoitteen annan itselleni joulukuuksi; luen ainakin yhden kirjan. Tämä ihan sen takia, jotta saan Goodreadsin lukuhaasteen suoritettua. En vielä tiedä minkä kirjan lukisin, ja taidan mennä aivan sen pohjalta että mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Toisaalta olisi ihan kiva varmaan lukea keskeneräisetkin kirjat loppuun, mutta mitä turhia.
Joulukuu on kuitenkin aina lämpimän odotuksen aikaa, joten en aio ottaa mistään ylimääräisesä stressiä. Toivottavasti teidänkin joulukuunne sujuu hyvin.

Ei muuta kuin hyvää Joulun odotusta kaikille!

Superlukumaratoni 26.11 (päätös)

Heissuli vei taas! Kolmas supermaratoni pääsi taas kerran ikävästi yllättämään, enkä rehellisesti sanottuna ole paljon siihen varautunut tai kehittellyt lukusuunnitelmia. Maratonipanokseni jää varmaan vähän alhaiseksi, sillä en ole meinannut löytää sopivaa hetkeä maratonin aloittamiselle. Tälle viikonlopulle ajoittuivat myös kaikki muut pakolliset hommat. Halusin kuitenkin olla mukana tällä maratonilla, joten kannan edes yhden korren kekoon. Olen varmaan viimeisempien joukossa aloittamassa maratonia, sillä tarkoitus olisi aloittaa tänään klo 22.00 ja jatkaa sitten koko maanantain. Puolet maanantaista menee tietenkin vielä harjoittelussa/töissä, joten lukuaikaa ei jää kamalasti. Olen kuitenkin valinnut uusintaluettavaksi Harry Potter ja viisasten kiven, jonka tiedän hujahtavan loppuun hetkessä. Mahdollisesti olisi ajan puitteissa myös tarkoitus jatkaa Myrkyn oppitunteja, jota en harmillisesti ole saanut jatkettua. Pääsuunnitelma on kuitenkin edetä rauhallisesti ja nauttia lukumaratonista. Päivitänkin tähän postaukseen maratonin etenemistä ja lopuksi tunnelmia maratonista.

Hyvää maratonihetkiä kaikille! ;D

Klo 22.48 Sain aloitettua lukumaratonin sunnuntaina kymmenen aikaan illalla, mutta lukeminen jäi vähäiseksi, sillä uni alkoi painaa silmiä. 40 minuuttia kulutin lukemiseen ja sain luettua Harry Potter ja viisasten kiveä 58 sivun verran. Tänään homma jatkuu töiden jälkeen.

Klo 15.45 Pääsin kämpälle joskus kolmen aikoihin, joten aloitin hieman lukemaan Potteria. Ruokaa täytyi kuitenkin ruveta laittamaan niin lukemiseen tauko. Ehdin kuitenkin lukea viitisenkymmentä sivua lisää.

Klo 16.56 Ruuan laittamisessa meni kauemmin kuin ensin ajattelin. Tiskasin kuitenkin tiskitkin pois alta niin voin käyttää koko loppu päivän lukemiseen. Antaudun Harry Potterin maailmaan nyt täysillä.

Klo 20.37 kolmisen tuntii lukemista takana ja nyt olis hyvä hetki pitää tauko. Potteri imaisi niin mukaansa, ettei sen ääreltä viitsi irroittautua. Nyt iltateet ja homma jatkuu vielä puolisentoista tuntia.

Lopetan lukumaratonin vähän vaille kymmenen, sillä silmiä alkaa lukeminen jo väsyttämään ja aikaa olisi muutenkin enää kymmenisen minuuttia. Sivuja kertyi 223, jotka olen lukennut Harry Potter ja viisasten kivestä. En ehtinyt lukemaan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta olen toisaalta tyytyväinen. Käytettävään aikaan nähden sain luettua yllättävän hyvin, sillä olen käyttänyt lukumaratonin ajasta vain noin kuutisen tuntia lukemiseen. Maratoni meni kuitenkin rauhallisissa merkeissä ja mulle jäi todella hyvä fiilis. Joulukuussa superlukumaratoni huipentuukin koko viikon kestävään maratoniin. Parempi varmaan yrittää asennoitua siihen hyvin etuajassa. Odotan sitä kuitenkin innolla. Seuraavaa erää odotellessa ;)

Lukuviikko 2017 kirjavinkit

Lukuviikko haastaa tänä vuonna kaikki kirjanystävät suosittelemaan omia lempikirjojaan. Anna lahjaksi lukuseikkailu suosittelemalla omaa suosikkikirjaasi.

Luin Lukuviikosta Niina T:n blogista tässä pari päivää sitten ja aikaa vielä kerran on, niin astunpa sitten mukaan tähän. Ja mikä olisikaan mukavampaa kuin suositella omia lempikirjoja muille. Tässä ovat minun tämänhetkiset suosikkikirjani.

1. Mats Strandberg, Sara B. Elfgren: Engelsfors -trilogia

Engelsfors -trilogia on todella raaka ja melkeinpä brutaali sarja, sillä siinä harvoin tapahtuu mitään hyvää ja päähahmot joutuvat koko ajan tekemään vaikeita päätöksiä ja kokemaan kauheauksia. Suora ja kaunistelematon kerronta kuitenkin nostaa sarjan keskivertoa paremmaksi nuorten aikuisten sarjaksi. Sarjan hahmot ovat erilaisia ja jokainen lukija löytää varmasti oman samaistumiskohteensa. Kaikki hahmot kasvavat tarinan aikana ja sarjan yllätyksellisiä juonenkäänteitä täynnä. Pidin varsinkin siitä, että sarjassa jokainen päähahmo saa suun vuoron ja heidän päänsisäiseen maailmaansa nähdään. Hahmoista tulee lukijalle tosi tärkeitä, kun heidän elämäntyyliinsä ja elämään päästään kunnolla sisään. Jokainen kirja on kerronnaltaan synkkä ja raskasta luettavaa ja yhden osan luettua seuraavaan osaan tuskin tulee tartuttua aivan heti perään. Sarja ei siis tosiaankaan sovi aivan kaikille, mutta siihen tarttuneet saavat hienon uuden lukukokemuksen.

2. Maria Turtschaninoff: Anaché

Anaché tuli luettua jo useampi vuosi sitten ja siihen pitäisi tarttua lähiaikoina uudestaan. Teos on jotain sellaista mitä ei ole koskaan aikaisemmin lukenut. Se on uniikki jokaiselta kantilta ja se tarjoilee todella lennokkaan seikkailun. Maria Turtschaninoffin päähahmot ovat aina voimakkaita naishahmoja, jotka löytävät paikkansa maailmassa ponnistelemalla ja itseensä uskomalla. Tarina on todella kutkuttava ja koko teoksen tekisi mieli ahmia yhdeltä istumalta. Anaché sopii vähän vanhemmallekin yleisölle mutta miksei myöskin nuorisollekin, sillä siitä löytyy niin paljon elementtejä ja kerronnallisi niksejä. Mikään pyyteettömän kaunis ja puhdas teos ei ole kyseessä, sillä se on anteeksi pyytelemätön ja jopa raaka kuvaus elämän julmuudesta, erilaisuuden kohtaamisesta sekä rajojen rikkomisesta.

3. J.K.Rowling: Harry Potter -sarja

Harry Potterit ovat ainakin minulle ikuisia kestosuosikkeja, joiden pariin voi palata aina uudestaan. Koska yksi kirja kattaa yhden lukuvuoden Tylypahkassa, niin lukija näkee hahmojen kasvavan pienistä lapsista aikuisiksi noidiksi ja velhoiksi asti. Ja jos sarja jotain tekee niin se ruokkii lukijansa mielikuvitusta monella tavalla aina mielenkiintoista taioista erilaisiin hahmoihin. Vaikka ensimmäiset Potterit on kirjoitettu 90-luvulla ovat ne kestäneet aikaa ja ovat edelleen ajankohtaisia teoksia. Uusimpaan Potteriin en ole vielä päässyt käsiksi, mutta uskon että se ei ole tuottamaan pettymystä. 

4. Laini Taylor: Karou-trilogia

Eksyin tämän sarjan pariin vahingossa, kun löysin sen sattumoisin kirjaston uutuushyllystä. Kirjassa seurataan Karou-nimistä tyttöä, joka asuu outojen ja mystisten "hirviöiden" luona. Kirjasarjasta ei yllättäviä käänteitä puutu ja Laini Taylor ja luonut mitä mielenkiintoisemman maailman ja hahmomallit. Hahmojen suhteet sekä luurankojen vetäminen ulos kaapeista ovat suuressa osassa sarjaa. Ja yllätys yllätys, tämäkin sarja on täynnä taistelua, kuolemia ja synkkyyttä. Pitäsiköhän tässä olla huolissaan? Olen edelleen katkera ettei sarjan viimeistä osaa suomennettu ja joudun jostain kaivamaan esiin alkuperäiskielisen opuksen. Tätä sarjaa ei voi jättää kesken!

5. Siri Pettersen: Odininlapsi

Odininlapsi on yksiä tuoreempia tuttavuuksia ja tämä kirja yllätti minut kunnolla. Pettersenin monipuolinen kerronta tekee lukukokemuksesta monitahoisen ja laajan. Tarina ei ole myöskään yksiselitteinen ja sitä käsitellään peräti kolmen hahmon näkökulmasta. Vaikka olen lukenut vasta ensimmäisen osan Korpinkehät-sarjasta niin olen jo nyt koukussa sen hahmoihin ja miljööseen. Molemmat päähahmot ovat kiinnostavia eivätkä mitään täysiä copy-paste-hahmoja. Varsinkin Hirka on aivan ihana hahmo. Odotan innolla, että pääsen käsiksi jatko-osiin. Jos skandinaavisesta mytologiasta ammennettu tarina kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti tutustua tähän.

6. George R.R. Martin: Tulen ja jään laulu -sarja

Jos olet katsonut Game of Thronesit niin tiedät kuinka hyvä sarja se on. Kirjat, joihin sarja perustuu, ovat aivan yhtä hyviä ellei jopa parempia kuin näytelty versio. Martinin kerronta on monitahoista fantasiaa eikä se paisu liian isoihin mittoihin lohikäärmeineen ja hurjasusineen. Kaikella on sarjassa paikkansa ja kaikella tapahtuvalla on merkitys. Ennen kaikkea tarina on yllättävä ja vetovoimainen. Tosin minua hieman harmittaa, että luin jotkin kirjat vasta TV-sarjan jälkeen, sillä oli vähän harmillista tietää lähes kaikki tapahtumat ennakolta. Martinin kerronta on kuitenkin ensiluokkaista, joka paikkaa hieman ennalta-arvattavuutta. Kirjassa hahmoihin pääsee myös paremmin sisälle ja näistä tulee inhimillisempiä ja ymmärrettävämpiä. Jos kuitenkin harkitset kumpaan tutustut ensin niin valitse ensin kirjat ja sitten TV-sarja.

7. Maria Turtschaninoff: Arra

Turtschaninoffilta on pakko suositella toistakin teosta; Arraa. Vaikka teos ei ole yhtä kantaaottava kuin Anaché, mutta se on myös yhtä vetovoimainen ja vahva teos kuin seuraajansakin. Vaikka Arra on 2/3 osaa pienempi kuin Anaché se sisältää silti hämmästyttävän paljon tapahtumia, hahmoja ja muuta sisältöä. Teoksessa käytetään myös huomattavasti enemmän kielikuvia, joka elävöittää kerrontaa hurjasti. Teosta on oikeastaan vaikea kuvailla, sillä jotta siitä saa mitään irti se pitää kokea ja lukea itse.

EXTRA: Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Vaikka itse en ole mitä vannoutunein dekkarien kuluttaja, niin yläasteella luetuksi tullut Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut on jäänyt positiivisessa mielessä muistiin. Teos on nauttii nykyään kulttiteoksen paisteesta ja vaikka se on kirjoitettu 1939, niin on se kestänyt aikaa hyvin. Kirjan tarinan asetelma on kiinnostava ja onnistuu kirja jopa olemaan jännittäväkin. Jännityspotenssi säilyy läpi sarjan ja loppuratkaisu on yllättävä. Vaikka kaikki tapahtumat eivät ole kirkkaasti mielessä, niin voin suositella kirjaa varauksetta kaikille jotka pitävät dekkareista, murhien ratkomisesta ja lukijoiden pitämisestä jännityksessä. Uudelleen lukeminen on itsenikin kohdalla vain ajan kysymys.