Kirjahila

Poika: murha seitsemännellä luokalla
Hän sanoi nimekseen Aleia
Kauhun ja kauneuden valtakunta
Labyrintti
Itke minulle taivas
Pahispomo ja kissat
Kuninkaiden koitos
Prinsessa Sakura 1
Naondel
Hobitti eli sinne ja takaisin

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Superlukumaratoni 26.11 (päätös)


Heissuli vei taas! Kolmas supermaratoni pääsi taas kerran ikävästi yllättämään, enkä rehellisesti sanottuna ole paljon siihen varautunut tai kehittellyt lukusuunnitelmia. Maratonipanokseni jää varmaan vähän alhaiseksi, sillä en ole meinannut löytää sopivaa hetkeä maratonin aloittamiselle. Tälle viikonlopulle ajoittuivat myös kaikki muut pakolliset hommat. Halusin kuitenkin olla mukana tällä maratonilla, joten kannan edes yhden korren kekoon. Olen varmaan viimeisempien joukossa aloittamassa maratonia, sillä tarkoitus olisi aloittaa tänään klo 22.00 ja jatkaa sitten koko maanantain. Puolet maanantaista menee tietenkin vielä harjoittelussa/töissä, joten lukuaikaa ei jää kamalasti. Olen kuitenkin valinnut uusintaluettavaksi Harry Potter ja viisasten kiven, jonka tiedän hujahtavan loppuun hetkessä. Mahdollisesti olisi ajan puitteissa myös tarkoitus jatkaa Myrkyn oppitunteja, jota en harmillisesti ole saanut jatkettua. Pääsuunnitelma on kuitenkin edetä rauhallisesti ja nauttia lukumaratonista. Päivitänkin tähän postaukseen maratonin etenemistä ja lopuksi tunnelmia maratonista.

Hyvää maratonihetkiä kaikille! ;D

Klo 22.48 Sain aloitettua lukumaratonin sunnuntaina kymmenen aikaan illalla, mutta lukeminen jäi vähäiseksi, sillä uni alkoi painaa silmiä. 40 minuuttia kulutin lukemiseen ja sain luettua Harry Potter ja viisasten kiveä 58 sivun verran. Tänään homma jatkuu töiden jälkeen.

Klo 15.45 Pääsin kämpälle joskus kolmen aikoihin, joten aloitin hieman lukemaan Potteria. Ruokaa täytyi kuitenkin ruveta laittamaan niin lukemiseen tauko. Ehdin kuitenkin lukea viitisenkymmentä sivua lisää.

Klo 16.56 Ruuan laittamisessa meni kauemmin kuin ensin ajattelin. Tiskasin kuitenkin tiskitkin pois alta niin voin käyttää koko loppu päivän lukemiseen. Antaudun Harry Potterin maailmaan nyt täysillä.

Klo 20.37 kolmisen tuntii lukemista takana ja nyt olis hyvä hetki pitää tauko. Potteri imaisi niin mukaansa, ettei sen ääreltä viitsi irroittautua. Nyt iltateet ja homma jatkuu vielä puolisentoista tuntia.

Lopetan lukumaratonin vähän vaille kymmenen, sillä silmiä alkaa lukeminen jo väsyttämään ja aikaa olisi muutenkin enää kymmenisen minuuttia. Sivuja kertyi 223, jotka olen lukennut Harry Potter ja viisasten kivestä. En ehtinyt lukemaan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta olen toisaalta tyytyväinen. Käytettävään aikaan nähden sain luettua yllättävän hyvin, sillä olen käyttänyt lukumaratonin ajasta vain noin kuutisen tuntia lukemiseen. Maratoni meni kuitenkin rauhallisissa merkeissä ja mulle jäi todella hyvä fiilis. Joulukuussa superlukumaratoni huipentuukin koko viikon kestävään maratoniin. Parempi varmaan yrittää asennoitua siihen hyvin etuajassa. Odotan sitä kuitenkin innolla. Seuraavaa erää odotellessa ;)

lauantai 11. marraskuuta 2017

Jay Asher: Kolmetoista syytä


Clay Jensen saa salaperäisen paketin, jonka sisältä paljastuu hänen luokkatoverinsa ja entisen ihastuksensa Hannah Bakerin äänittämiä kasetteja. Kaseteilla Hannah kertoo syyn siihen, miksi päätti elämänsä kaksi viikkoa aikaisemmin, ja mitkä 13 syytä johtivat tähän äärimmäiseen ja lopulliseen tekoon.

Vain kuuntelemalla nauhan Clay voi saada selville miksi hän itse on päätynyt Hannahin listalle.

_____________________________________________________________________

Vähän hävettää, että sain kirjoitettua tämän postauksen vasta nyt, sillä luin kyseessä olevan kirjan jo elokuussa. Olen yritellyt herätellä kirjoittamisintoani ja saada lyhennettyä postausjonoa melko heikoin tuloksin. No, mennään omalla tahdilla ja katsotaan mitä saan aikaiseksi. Koska kirjan lukemisesta on jonkin aikaa, niin muistikuvanikaan eivät ole parhaat mahdolliset. Kirjoittelen tätä postausta siis melko hataralla muistilla ja vielä hatarammilla muistiinpanoilla. Yritän parhaani mukaan kaivella mieleni sopukoista kaikki mileikuvani kirjasta.


"Sanoin itselleni, että mitään kovin pahaa ei voisi tapahtua. Testihän oli vitsi. Kukaan ei käyttäisi sitä hyväkseen. Rauhoitu, Hannah. Et altistu mihinkään."


En totta puhuakseni muista miten Kolmetoista syytä päätyi lukulistalleni. Hämärästi muistelisin, että olisin lukenut jonkun arviopostauksen siitä ja se olisi herättänyt mielenkiintoni. Lähdin lukemaan kirjaa kuitenkin melko varovaisesti ja yritin hillitä odotuksiani sitä kohtaan. Pistänkin tähän väliin huomatuksen, etten ole siis nähnyt saman nimistä tv-sarjaa. En siis toisaalta tiennyt mitä kirjalta odottaa, mutta tiesin minkälainen maine tv-sarjalla on ja ettei kirjakaan ole saanut kovin huonoa palautetta, niin nousivathan ne odotukset vähän niiden takia. Sen takia olinkin ehkä jopa hieman pettynyt kirjaan.


"Meillä oli vain se yksi ilta, ja kun se oli lopussa, tuntui että tunsin häntä vielä vähemmän kuin aikasemmin. Mutta nyt tiedän. Tiedän, mitä hän mietti sinä iltana. Nyt tiedän, mitä hän kävi läpi."


Ideana kirjan juoni on todella hyvä ja koukuttava ja itsehän tykkään tällaisista vakavan puoleisista kirjoista. Kirjassa ei kuitenkaan mielestäni saada kaikkea potentiaalia irti tarinan setupista, vaan kirja jäi vähän valjuksi. Odotin ehkä enemmänkin draamaa ja suurempia juonielementtejä sekä oikein todella suurta, ahdistavaa ja inhottavaa paljastusta. Suurin osa paljastuksista olivat arjen läheisiä. Älkää käsittäkö nyt väärin, sillä en tarkoita etteivätkä tarinan hahmojen tekemät asiat olisivat olleet kamalia tai inhottavia, mutta eniten minua jäi kaihertamaan etten kokenut minkäänlaista latausta tai tunteita kirjaa lukiessa. Niinkin surullinen tarina  kuin onkin kyseessä, niin kirjan tapahtumat vain jättivät kylmiksi ja koko keitos jäi laimeaksi.

Hahmotkin jäivät paperin ohuiksi. Kestään ei saanut oikeastaan kunnon käsitystä, sillä suurin osa hahmoista nähtiin vain luvun tai kahden ajan. Hahmot olivat myös melko tylsän oloisia eikä kukaan heistä oikein jäänyt kunnolla mieleen. Ainoastaan Hannah ja Clay olivat muistettavat hahmot. Clay jäi kuitenkin yksiulotteiseksi hahmoksi ja minulle oli jäänyt kuva, että hahmo olisi älyttömän harmaa. Hannah tuli tutuksi vain nauhoitusten avulla eikä konkreettista yhteyttä hahmoon saanut.


"Hengitykseni alkaa tasaantua. Jännitys lihaksissani alkaa laueta.
Sitten kuulen naksahduksen kuulokkeissa. Hiljaisen hengenvedon.
Avaan silmäni kirkkaaseen kuutamoon.
Ja Hannah sanoo sen lämpimästi.
Kiitos."


Ponneton ja tasapaksu juonenkuljetus ei myöskään  tee oikeutta tarinalle, vaan päinvastoin saa jopa kirjan tuntumaan kirjan välillä tylsältä ja laiskalta. Kirjan tarina olisi voinut toimia paljon paremmin, jos se olisi ollut paksumpi ja kaikille hahmoihin oltaisiin saatu enemmän sisältöä. Kirjan ainoaksi hyväksi puoleksi jäävät sen vahvat teemat. Kiusaaminen sen kaikissa olomuodoissa ei ole oikeutettua ja jokaisen tulisi tarkemmin miettiä, että miten omat puheet voivat vaikuttaa toiseen. Itsemurha on myös väkevä aihe, joka tekee kirjasta synkän mutta riipaisevan. Nuoren elämän loppuminen on aina yhtä kamalaa. Kirja ei siis mikään suuri ja maatamullistava ollut, mutta kyllähän vähän yli 200 sivuisen opuksen luki. En jäänyt katumaan kirjan lukemista, mutta en tosin jäänyt kaipaamaankaan sitä yhtään enempää. Ehkä joku muu on saanut kirjasta enemmän irti kuin mä, mutta mulle se on unohdettava teos.


Arvosana: 🌸🌸

Lukuhaasteista: Helmet-lukuhaaste: 42. Esikoisteos, 
Adventures in Down Under and Beyond: 30. Young adult tai New adult romaani, johon liittyy allasbileet