Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas

Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu. Suositun tubettajan riipaisevia runoja ja mietteitä.

Miltä tuntuu, kun on elettävä pelkällä murheella ja kaaoksella? Kun alakulo valtaa mielen niin että hajoaminen on jo lähellä. Lukija pääsee kirjoittajan ihon alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa hiljakseen pisaroida valoa.
Nämä runot ja mietteet on kirjoitettu sydänverellä.

Videoblogissaan Mansikkka on kertonut avoimesti masennuksestaan ja ahdistushäiriöstään. Hän haluaa valaa kohtalotovereihinsa itsetuntoa ja rohkaista heitä pyytämään apua. Jokainen meistä on arvokas.

________________________________________________________________

En ole mikään suuri runojen tai runouden ystävä, vaikka yläasteella tykkäsin kirjoitella omia pätkiä vihkon tai kirjan nurkkaan. En ole siis aiemmin lukenut minkään tyylisiä runokirjoja, joten Itke minulle taivas saa kunnian olla ensikosketukseni runouden maailmaan. 

Nappasin kirjan mukaan kotikuntani kirjaston palautuskärrystä, sillä surumielinen kansi veti puoleensa ja olin muutenkin aikonut lukea kirjan jossain vaiheessa. Kirja siis lähti mukaan. Luinkin kirjan vajaassa puolessa tunnissa samana päivänä. Kirjoittaja Maiju Voutilainen tai omalla kohdallani Mansikkana paremmin tunnettu, on youtuben tämän hetken seuratuimpia suomitubettajia. Maijun tubettajan ura vähän auttoi kirjan tarttumisen kanssa, sillä olen itsekin häntä seuraillut parisen vuotta ja vähän tutun ihmisen kirjaan oli jotenkin helpompi tarttua. Itke minulle taivas onkin Maijun esikoisteos.

"se tunne

kun on vähän hukassa

mut se on ihan ok"

Maiju käsittelee runojensa avulla masennustaan ja ahdistuneisuuttaan, mikä tuntuu runoissa. Hän itse kirjoittaa halunneensa päästää ihmiset runojensa kautta ihonsa alle, missä osa runoista onnistuukin. Suurimmassa osassa runoista näkyy ja tuntuus selvästi Maijun ahdistus ja kamppailu masennusta sekä itseinhoa vastaan. Välillä vihan, epätoivon ja ahdistuksen mustan pilven välistä pääsee paistamaan toivoa ja valoa, joka ei aivan tunnu saavuttavan lukijaa. 

Kaikista koviten minuun iskivät kaikista lyhimmät ja pelkistetyimmät katkelmat, joista parin luin oikein äidille ääneen. Lauseiden sanoma oli jotenkin niin koskettava, että halusin jakaa sen toisillekin korville. Pakko on myös myöntää, että tunnistan osassa runoista oman itseni, vaikka en ole koskaan masentunut ollutkaan. Tunnistan kuitenkin joitakin Maijun kuvailemista tunteista ja hetkistä, joita itsekin aloin miettimään omassa päässäni. Miksi teen näin, miksi tunnen näin?

"kuuntele kun haluan kertoa sinulle sanomatta

olemassaolollani

miten tärkeä olet pelkästään

olemassaolollasi."

Itke minulle taivas on täynnä hyviä runoja, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole tasalaatuisia. Osa oli hyvinkin keskivertoisia, osa taas sellaisia jotka olisin voinut itsekin kirjoittaa. Muhun kuitenkin runot iskivät, eikä runojen epätasaisuus häirinnyt. Olisi hienoa, jos vaikka äidinkielentunneilla luettaisiin tämä kirja. Se on lyhyt, mutta se sisältää niin paljon tunnetta ja asiaa tärkeästä asiasta, että se olisi varmasti hyvä lukuhetki yläasteikäisille. Kirjan avulla on helppo päästä runouteen käsiksi ja toivottavasti se on jatkossakin monen nuoren ensikosketus runouteen.

Arvosana: 🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista: 
Helmet-lukuhaaste: 2. Kotimainen runokirja

Jay Asher: Kolmetoista syytä

Clay Jensen saa salaperäisen paketin, jonka sisältä paljastuu hänen luokkatoverinsa ja entisen ihastuksensa Hannah Bakerin äänittämiä kasetteja. Kaseteilla Hannah kertoo syyn siihen, miksi päätti elämänsä kaksi viikkoa aikaisemmin, ja mitkä 13 syytä johtivat tähän äärimmäiseen ja lopulliseen tekoon.

Vain kuuntelemalla nauhan Clay voi saada selville miksi hän itse on päätynyt Hannahin listalle.

_____________________________________________________________________

Vähän hävettää, että sain kirjoitettua tämän postauksen vasta nyt, sillä luin kyseessä olevan kirjan jo elokuussa. Olen yritellyt herätellä kirjoittamisintoani ja saada lyhennettyä postausjonoa melko heikoin tuloksin. No, mennään omalla tahdilla ja katsotaan mitä saan aikaiseksi. Koska kirjan lukemisesta on jonkin aikaa, niin muistikuvanikaan eivät ole parhaat mahdolliset. Kirjoittelen tätä postausta siis melko hataralla muistilla ja vielä hatarammilla muistiinpanoilla. Yritän parhaani mukaan kaivella mieleni sopukoista kaikki mileikuvani kirjasta.

"Sanoin itselleni, että mitään kovin pahaa ei voisi tapahtua. Testihän oli vitsi. Kukaan ei käyttäisi sitä hyväkseen. Rauhoitu, Hannah. Et altistu mihinkään."

En totta puhuakseni muista miten Kolmetoista syytä päätyi lukulistalleni. Hämärästi muistelisin, että olisin lukenut jonkun arviopostauksen siitä ja se olisi herättänyt mielenkiintoni. Lähdin lukemaan kirjaa kuitenkin melko varovaisesti ja yritin hillitä odotuksiani sitä kohtaan. Pistänkin tähän väliin huomatuksen, etten ole siis nähnyt saman nimistä tv-sarjaa. En siis toisaalta tiennyt mitä kirjalta odottaa, mutta tiesin minkälainen maine tv-sarjalla on ja ettei kirjakaan ole saanut kovin huonoa palautetta, niin nousivathan ne odotukset vähän niiden takia. Sen takia olinkin ehkä jopa hieman pettynyt kirjaan.

"Meillä oli vain se yksi ilta, ja kun se oli lopussa, tuntui että tunsin häntä vielä vähemmän kuin aikasemmin. Mutta nyt tiedän. Tiedän, mitä hän mietti sinä iltana. Nyt tiedän, mitä hän kävi läpi."

Ideana kirjan juoni on todella hyvä ja koukuttava ja itsehän tykkään tällaisista vakavan puoleisista kirjoista. Kirjassa ei kuitenkaan mielestäni saada kaikkea potentiaalia irti tarinan setupista, vaan kirja jäi vähän valjuksi. Odotin ehkä enemmänkin draamaa ja suurempia juonielementtejä sekä oikein todella suurta, ahdistavaa ja inhottavaa paljastusta. Suurin osa paljastuksista olivat arjen läheisiä. Älkää käsittäkö nyt väärin, sillä en tarkoita etteivätkä tarinan hahmojen tekemät asiat olisivat olleet kamalia tai inhottavia, mutta eniten minua jäi kaihertamaan etten kokenut minkäänlaista latausta tai tunteita kirjaa lukiessa. Niinkin surullinen tarina  kuin onkin kyseessä, niin kirjan tapahtumat vain jättivät kylmiksi ja koko keitos jäi laimeaksi.

Hahmotkin jäivät paperin ohuiksi. Kestään ei saanut oikeastaan kunnon käsitystä, sillä suurin osa hahmoista nähtiin vain luvun tai kahden ajan. Hahmot olivat myös melko tylsän oloisia eikä kukaan heistä oikein jäänyt kunnolla mieleen. Ainoastaan Hannah ja Clay olivat muistettavat hahmot. Clay jäi kuitenkin yksiulotteiseksi hahmoksi ja minulle oli jäänyt kuva, että hahmo olisi älyttömän harmaa. Hannah tuli tutuksi vain nauhoitusten avulla eikä konkreettista yhteyttä hahmoon saanut.

"Hengitykseni alkaa tasaantua. Jännitys lihaksissani alkaa laueta.

Sitten kuulen naksahduksen kuulokkeissa. Hiljaisen hengenvedon.

Avaan silmäni kirkkaaseen kuutamoon.

Ja Hannah sanoo sen lämpimästi.

Kiitos."

Ponneton ja tasapaksu juonenkuljetus ei myöskään  tee oikeutta tarinalle, vaan päinvastoin saa jopa kirjan tuntumaan kirjan välillä tylsältä ja laiskalta. Kirjan tarina olisi voinut toimia paljon paremmin, jos se olisi ollut paksumpi ja kaikille hahmoihin oltaisiin saatu enemmän sisältöä. Kirjan ainoaksi hyväksi puoleksi jäävät sen vahvat teemat. Kiusaaminen sen kaikissa olomuodoissa ei ole oikeutettua ja jokaisen tulisi tarkemmin miettiä, että miten omat puheet voivat vaikuttaa toiseen. Itsemurha on myös väkevä aihe, joka tekee kirjasta synkän mutta riipaisevan. Nuoren elämän loppuminen on aina yhtä kamalaa. Kirja ei siis mikään suuri ja maatamullistava ollut, mutta kyllähän vähän yli 200 sivuisen opuksen luki. En jäänyt katumaan kirjan lukemista, mutta en tosin jäänyt kaipaamaankaan sitä yhtään enempää. Ehkä joku muu on saanut kirjasta enemmän irti kuin mä, mutta mulle se on unohdettava teos.

Arvosana: 🌸🌸

Lukuhaasteista: Helmet-lukuhaaste: 42. Esikoisteos, 

Adventures in Down Under and Beyond: 30. Young adult tai New adult romaani, johon liittyy allasbileet

P.C.& Kristin Cast: Piinattu (Yön talo, #4)

Ystävät ovat kääntäneet selkänsä Zoey Redbirdille, koska tämä on salannut heiltä asioita ja sählännyt poikien kanssa. Kaiken takana on pahantahtoinen voima, joka käyttää nuoria vampyyritulokkaita hyväkseen kuin tahdottomia marionetteja. Pimeys tuntuu sikiävän linnunhahmoisia paholaisia. Zoey tuntee itsensä avuttomammaksi kuin koskaan. Mutta Jumalatar Nyksin valittuna hänen täytyy nousta kohtaamaan vastustajansa. Näyt ovat kertoneet tulevaisuudesta täynnä tuhoa, sotaa ja kuolemaa, ja Zoey on ainoa, joka voi estää näkyjen toteutumisen.

______________________________________________________________

Jokin P.C ja Kristin Castin kirjasarjassa jaksaa kiehtoa, kun jaksoin edetä seuraavaan osaan Valitun tuoman pettymyksen jälkeen. En kuitenkaan kauhean innoissani lähtenyt lukemaan Piinattua, sillä pelkäsin sen olevan yhtä tönkkö kuin edeltäjänsäkin. Tällä kertaa en kuitenkaan joutunut pettymään, sillä Piinattu oli itseasiassa ihan hyvä kirja. Tarina tuntuu etenevän johonkin suuntaan vihdoin ja viimein ja kirja olikin melko vauhdikasta luettavaa. Kirjassa tapahtuu koko ajan jotain ja juoni muuttuu erittäin tapahtumarikaaksi verrattuna vaikka aiempiin osiin. Kirja kertoo paljon uusia ja mielenkiintoisia seikkoja sekä taustoja, jotka elävöittävät tarinan kulkua ja syventävät hieman sarjan maailmaa. Kirjan lopetus oli myös yllättävä ja mukavan tuore tuulahdus sarjaan, sillä kolmen osan jälkeen sarja alkoi pikku hiljaa maistumaan puulta.

Zoeykaan ei ole tässä osassa aivan järjetön tytön heitukka, vaan tuntuu kehittyvän paremmaksi hahmoksi tarinan aikana. Hän oppii myös monia asioita tarinan aikana, kuten kuuntelemaan muita sekä ottamaan vastuun teoistaan. Yön talo -sarjassa minua viehättää kirjojen helppolukuisuus sekä suhteellinen yksinkertaisuus. Piinatun sai luettua läpi nopeasti, eikä kirjoittajien kirjoittamistyylissäkään ole mitään vikaa. Kirja oli mukavan kevyttä luettavaa ja välillä on mukavan palata tällaisten "yksinkertaisten" tarinoiden pariin. Okei, vaadin kirjoiltani nykyään enemmän kuin viisi vuotta sitten ja monikerroksiset tarinat kutkuttavat makunystyröitäni enemmän, kuin suoraviivaiset teini-ikäisille suunnatut kirjat. Tämän tyyppisillä kirjoilla on kuitenkin aina paikka lukupöydälläni, sillä ne piristävät mieltä raskaiden kirjojen jälkeen.

Piinattu on kaikessa yksinkertaisuudessaan mukavan piristys sarjaan sekä oikein viihdyttävä teos. Kirja nosti sarjan tarinan seuraavalle tasolle ja tulevat tapahtumat voivat ollakin erittäin mielenkiintoisia. Jos kaipaa helppoa ja kevyttä lukemista, niin Yön talon kirjoihin kannattaa tarttua. Juonen yksikertaisuuskaan ei haittaa, jos tarinan mukaan uskaltaa heittäytyä. Odotan jo miten seuraava osa tulee täydentämään tarinaa ja pitääkö sarja rakentamansa maailman ja juonen kasassa loppuun asti.

Arvosana: 🌸🌸🌸

P.C & Kristin Cast: Valittu (Yön talo #3)

"Nyt koetellaan vampyyritulokas Zoey Redbirdin luonteenlujuutta"

"Zoeyn paras ystävä Stevie Rae on muuttunut irvokkaaksi zombiksi, ja hänet täytyy pelastaa luisumasta lopullisesti pimeyden voimien valtaan.

Zoey ei tiedä, mitä tehdä. Salaisuutta ei voi kertoa muille Yön talon asukkaille. Juuri nyt etuoikeutettu asema jumalatar Nyksin valittuna tuntuu taakalta. Yksinäisimmällä hetkellä Zoey vaistoaa voivansa luottaa ihmiseen, johon viimeksi olisi kuvitellut."

___________________________________________________________________

Valittu on selvästi kahta edeltäjäänsä heikompi teos ja odotin tältä osalta vähän enemmän. Kirjassa on selvää väliosan makua, eikä siinä tunnu olevan sitä samaa kiinniottopintaa mitä Merkityssä ja Petetyssä oli. Kirjalla ei tunnu olevan selvää alkua, keskikohtaa tai edes kunnon lopetusta. Tarina soutaa ja huopaa edes takaisin samoja ongelmia vatvoen, eikä tunnu pääsevän oikein mihinkään. Kirjassa alkoi tapahtua kunnolla oikeastaan vasta kahden tai kolmen viimeisen luvun aikana, mikä on mielestäni pikkaisen liian myöhään. Suurimpaan ongelmaankin keksitään ratkaisu tuosta noin vain, koska Zoey yhtäkkiä "tiesi" mitä hänen täytyy tehdä. Kaikki aikaisemmin kirjassa käyty miettiminen ja tutkiminen tuntui tämän takia lopulta turhalta toiminnalta. Kirja olisi voinut olla hyvä, mutta se kaikki potentiaali hukkui Zoeyn jäätävän tuuliviiriasenteen alle.

Zoey onkin yksi neiti turhautuneisuuden aikaansaaja, sillä hänen hyppiminen ja kyvyttömyys päätöksentekoon kolmen miehen välillä on todella puuduttavaa ja raivostuttavaa luettavaa. Kaiken kukkuraksi Zoey on niin naiivi, että ei usko muiden varoituksia. Välillä olisi tehnyt mieli antaa tytölle kunnon litsarit, kun tämä toimii niin typerästi. Zoeyn käytös on järjetöntä ettei häntä kohtaan voi tuntea sympatiaa. Jopa Afrodite tuntuu kiinnostavammalta ja paremmalta päähahmolta kuin Zoey. En tiedä saavatko jotkut tällaisista tarinoista joitain kiksejä, mutta meikäläistä itse Zoey ja paikallaan polkeva tarina panivat enemmänkin ketuttamaan.

Jaksan kuitenkin pitää yllä toivoa seuraavien osien suhteen, joten enköhän lue nyt ainakin vielä seuraavan osan. Onneksi sarjan voi jättää aina kesken.

Arvosana: 🌸🌸1/2