P.C.& Kristin Cast: Piinattu (Yön talo, #4)

Ystävät ovat kääntäneet selkänsä Zoey Redbirdille, koska tämä on salannut heiltä asioita ja sählännyt poikien kanssa. Kaiken takana on pahantahtoinen voima, joka käyttää nuoria vampyyritulokkaita hyväkseen kuin tahdottomia marionetteja. Pimeys tuntuu sikiävän linnunhahmoisia paholaisia. Zoey tuntee itsensä avuttomammaksi kuin koskaan. Mutta Jumalatar Nyksin valittuna hänen täytyy nousta kohtaamaan vastustajansa. Näyt ovat kertoneet tulevaisuudesta täynnä tuhoa, sotaa ja kuolemaa, ja Zoey on ainoa, joka voi estää näkyjen toteutumisen.

______________________________________________________________

Jokin P.C ja Kristin Castin kirjasarjassa jaksaa kiehtoa, kun jaksoin edetä seuraavaan osaan Valitun tuoman pettymyksen jälkeen. En kuitenkaan kauhean innoissani lähtenyt lukemaan Piinattua, sillä pelkäsin sen olevan yhtä tönkkö kuin edeltäjänsäkin. Tällä kertaa en kuitenkaan joutunut pettymään, sillä Piinattu oli itseasiassa ihan hyvä kirja. Tarina tuntuu etenevän johonkin suuntaan vihdoin ja viimein ja kirja olikin melko vauhdikasta luettavaa. Kirjassa tapahtuu koko ajan jotain ja juoni muuttuu erittäin tapahtumarikaaksi verrattuna vaikka aiempiin osiin. Kirja kertoo paljon uusia ja mielenkiintoisia seikkoja sekä taustoja, jotka elävöittävät tarinan kulkua ja syventävät hieman sarjan maailmaa. Kirjan lopetus oli myös yllättävä ja mukavan tuore tuulahdus sarjaan, sillä kolmen osan jälkeen sarja alkoi pikku hiljaa maistumaan puulta.

Zoeykaan ei ole tässä osassa aivan järjetön tytön heitukka, vaan tuntuu kehittyvän paremmaksi hahmoksi tarinan aikana. Hän oppii myös monia asioita tarinan aikana, kuten kuuntelemaan muita sekä ottamaan vastuun teoistaan. Yön talo -sarjassa minua viehättää kirjojen helppolukuisuus sekä suhteellinen yksinkertaisuus. Piinatun sai luettua läpi nopeasti, eikä kirjoittajien kirjoittamistyylissäkään ole mitään vikaa. Kirja oli mukavan kevyttä luettavaa ja välillä on mukavan palata tällaisten "yksinkertaisten" tarinoiden pariin. Okei, vaadin kirjoiltani nykyään enemmän kuin viisi vuotta sitten ja monikerroksiset tarinat kutkuttavat makunystyröitäni enemmän, kuin suoraviivaiset teini-ikäisille suunnatut kirjat. Tämän tyyppisillä kirjoilla on kuitenkin aina paikka lukupöydälläni, sillä ne piristävät mieltä raskaiden kirjojen jälkeen.

Piinattu on kaikessa yksinkertaisuudessaan mukavan piristys sarjaan sekä oikein viihdyttävä teos. Kirja nosti sarjan tarinan seuraavalle tasolle ja tulevat tapahtumat voivat ollakin erittäin mielenkiintoisia. Jos kaipaa helppoa ja kevyttä lukemista, niin Yön talon kirjoihin kannattaa tarttua. Juonen yksikertaisuuskaan ei haittaa, jos tarinan mukaan uskaltaa heittäytyä. Odotan jo miten seuraava osa tulee täydentämään tarinaa ja pitääkö sarja rakentamansa maailman ja juonen kasassa loppuun asti.

Arvosana: 🌸🌸🌸

Kesä- ja heinäkuun luetut sekä "NYT jumittaa!!"

Heinäkuu meni aivan lentäen ohi ja kesäkin on kohta ohitse. Heinäkuu oli myös blogin kirjoittamisen ja lukemisen puolesta melko hiljainen kuukausi. Sain luettua yhden ainoan kirjan, eikä nytkään ole oikein lukuintoa ollut. Lukujumi on selvästi tehnyt tuloaan, sillä kirjojen lukeminen ei ole järin maistunut. Aika on kulunut töissä, ulkoillen sään salliessa sekä animea katsoen. Mangaa tosin olen pitkästä aikaa kunnostautunut lukemaan ja tilasinki pari uutta pokkaria luettavaksi. Olen tosin odottanutkin koska se lukujumi taas tulee, sillä vuoden kuusi ensimmäistä kuukautta menivät niin kivuttomasti kirjojen kanssa. Yllätys tämä ei siis ole, mutta harmittaa silti hieman, sillä pöydälläni odottaa kasa mielenkiintoisia kirjoja. En kerran halua alkaa lukemaan mitään väen vängällä jos lukuintoa ei ole. Toivottavasti tämä helpottaa piakkoin ja pääsen taas kirjojen makuun.

Vaikka heinäkuulla luinkin vähän, niin kesäkuu oli kuitenkin paljon antoisampi. Unohdin kokonaan tehdä heinäkuun alussa postauksen luetuista kirjoista, mutta onneksi saan ympättyä ne tähän postaukseen. Ei jää tämäkään pelkäksi tyngäksi. Kesä- ja heinäkuussa luin kuitenkin seuraavat kirjat:

Kesäkuussa:
Siri Pettersen: Mätä (Korpinkehät, #2)
P.C.Cast & Kristin Cast: Piinattu (Yön talo, #4)
Han Kang: Vegetaristi
Anne Frank: Anne Frank
Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Heinäkuussa:
Joanne Harris: Riimut

Kuiten näette olen myös hyvin paljon jäljessä kirja-arvostelujen kanssa, sillä olen ainoastaan tehnyt Minä, Simon, Homo Sapiensista postauksen. Näistä kaikista on kuitenkin tulossa postaus jossain vaiheessa. Elokuulle en aseta mitään tavoitetta kirjojen lukemisessa, sillä koulu kuitenkin alkaa jo kahden viikon päästä ja kolme ensimmäistä viikkoa onkin yhtä häipäkkää ennen kolmen kuukauden harjoittelua. Haluaisin kuitenkin lukea elokuun aikana edes yhden kirjan, joten jos ehdin ja intoa löytyy niin aion ainakin sen yhden kirjan lukea tässä kuussa. Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Toivokaamme, että kesäisempää säätä vielä tulee ettei kesä jää näin kosteaksi. Toivon myös teille muille parempaa lukuintoa kuin itselläni nyt on. Tapaamisiin seuraavaan kertaan! ;)

Toukokuun luetut ja kesän lämmön odottelua

Juupa juu, toukokuu sitten ehti mennä jo. Hämmentävää miten nopeasti kuukausi (taas) hujahti ohi. Toukokuun päättyminen kuitenkin merkitsee monta asiaa taas tälle vuotta, sillä koulu loppui tältä lukukaudelta ja kesätyöt alkoivat. Ja koska nyt ollaan jo kesäkuussa tarkoittaa se myös, että vuosi 2017 on puolessa välisää. Puoli vuotta! Vuoden alusta tuntuu olevan niin lyhyt aika, mutta onhan kuudessa kuukaudessa toisaalta ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Tosin vaikka nyt eletään kesäkuun puolta ja juhannukseen on enää vajaa kolme viikkoa aikaa, ei tunnu kyllä yhtään kesältä ainakaan sään puolesta. Täällä Etelä-Pohjanmaalla lehtiäkin ilmestyi puihin tavattoman myöhään ja ilmat ovat olleet todella koleita. Yhdessä vaiheessa oli pari hassua lämmintä kesäpäivää, mutta nyt on sää taas ollut kuin suoraan alku syksystä. Muutamat viime päivät ovat olleet myös niin tuulisia, ettei ulos ole tohtinut mennä auringonpaisteesta huolimatta. Ja olisihan se sää voinut lämmin olla jos ei olisi tuullut. Ihana Suomen suvi! Mutta toivotaan nyt, että sää tästä paranesi, jotta tässä päästäisiin heittämään talviturkit päältä. Hyvää säätä on ainakin luvattu, mutta kannattaako Forecan säätä uskoa. Uskossa on hyvä elää :D.

Mutta se säästä valittamisesta ja siirrytään hieman mukavampiin asioihin; nimittäin kirjoihin joita luin toukokuussa. Olen edelleen erittäin iloinen, sekä postiivisesti yllättynyt, että lukuintoni on pysynyt edelleen päällä. Laantumisenkaan merkkejä ei myöskää ole tällä hetkellä näkyvissä, joten toivon että kesäkuukin menee yhtä kivuttomasti lukemisen suhteen. Mutta toukokuussa luin yhteensä neljä kirjaa. Yhden kirjan siis enemmän kuin huhtikuussa. Olen erittäin tyytyväinen itseeni, sillä en muistakaan koska viimeksi olen lukenut näin monta kirjaa kuukaudessa. Hyvä minä! Luetut kirjat ovat seuraavat:

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni
Luin kirja toisen kerran, sillä muistelin sen olevan koskettava sekä raaka tarina teini-iästä sekä syömishäiriöstä. Kirja olikin yhtä pysäyttävä kuin ensimmäiselläkin lukukerralla, ja hehkutan edelleen Linnea Parkkosen taitoja kirjoittaa koskettavaa sekä realistista tekstiä.

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
Tämä oli upea kirja kaikin puolin. Raaka, puhutteleva ja koskettava tarina veti minut heti mukaansa ja ihmettelenkin miksen aiemmin osannut tarttua kirjaan. Pidin Katnissistä kaikista eniten tässä osassa ja kirja toi erittäin hyvin esille miten rikkinäinen ja masentunut hahmo tämä on. Myös muut hahmot olivat kiinnostavia. Kirja osasi pitää otteessaan ja se tarjosi monia jännittäviä hetkiä.

Maria Turtchaninoff: Anaché
En voi sanoin kuvailla kuinka rakastan tätä kirjaa. Tästä on postaus tulossa, joten en tässä kerro enempää mielipiteitäni kirjasta. Sen verran sanon, että Anachéen kannattaisia jokaisen lukea.

Theo Lawrence: Hehkuva ruumis
Ei ehkä yltänyt odotuksiini asti, mutta oli ihan kelpo lukemista. Bloggaus tulossa myöhemmin.

Toukokuussa luin siis kaksi kirjasarjaa loppuun sekä luin uudestaan kaksi kirjaa. Saldo on aika hyvä, ja voin hieman nyt tehdä tilaa lisää uusille sarjoille. Minkähän sarjan sitä seuraavaksi aloittaisi?
Kesäkuulla minulla on tavoitteena lukea ainakin neljä kirjaa, sillä jotenkin puhkun intoa lukea. Seuraavat kirjat olisivat seuraavaksi lukulistalla:

Siri Pettersen: Mätä (Korpinkehät, #2)
P.C.Cast & Kristin Cast: Piinattu (Yön talo, #4)
Han Kang: Vegetaristi
Anne Frank: Anne Frank
Mahdollisesti myös Robin Cook: Narkoosi

Aika erityyppisiä kirjoja olen suunnitellut lukea kesäkuussa, sillä joukossa on vain (gröhöm) kaksi fantasiakirjaa, yksi elämänkerta, yksi dekkari sekä pienoisromaani. Odotan innolla, että voin tarttua näihin kirjoihin. Mitä sinä luit toukokuussa? Montako kirjaa sait päätökseen?

P.C & Kristin Cast: Valittu (Yön talo #3)

"Nyt koetellaan vampyyritulokas Zoey Redbirdin luonteenlujuutta"

"Zoeyn paras ystävä Stevie Rae on muuttunut irvokkaaksi zombiksi, ja hänet täytyy pelastaa luisumasta lopullisesti pimeyden voimien valtaan.

Zoey ei tiedä, mitä tehdä. Salaisuutta ei voi kertoa muille Yön talon asukkaille. Juuri nyt etuoikeutettu asema jumalatar Nyksin valittuna tuntuu taakalta. Yksinäisimmällä hetkellä Zoey vaistoaa voivansa luottaa ihmiseen, johon viimeksi olisi kuvitellut."

___________________________________________________________________

Valittu on selvästi kahta edeltäjäänsä heikompi teos ja odotin tältä osalta vähän enemmän. Kirjassa on selvää väliosan makua, eikä siinä tunnu olevan sitä samaa kiinniottopintaa mitä Merkityssä ja Petetyssä oli. Kirjalla ei tunnu olevan selvää alkua, keskikohtaa tai edes kunnon lopetusta. Tarina soutaa ja huopaa edes takaisin samoja ongelmia vatvoen, eikä tunnu pääsevän oikein mihinkään. Kirjassa alkoi tapahtua kunnolla oikeastaan vasta kahden tai kolmen viimeisen luvun aikana, mikä on mielestäni pikkaisen liian myöhään. Suurimpaan ongelmaankin keksitään ratkaisu tuosta noin vain, koska Zoey yhtäkkiä "tiesi" mitä hänen täytyy tehdä. Kaikki aikaisemmin kirjassa käyty miettiminen ja tutkiminen tuntui tämän takia lopulta turhalta toiminnalta. Kirja olisi voinut olla hyvä, mutta se kaikki potentiaali hukkui Zoeyn jäätävän tuuliviiriasenteen alle.

Zoey onkin yksi neiti turhautuneisuuden aikaansaaja, sillä hänen hyppiminen ja kyvyttömyys päätöksentekoon kolmen miehen välillä on todella puuduttavaa ja raivostuttavaa luettavaa. Kaiken kukkuraksi Zoey on niin naiivi, että ei usko muiden varoituksia. Välillä olisi tehnyt mieli antaa tytölle kunnon litsarit, kun tämä toimii niin typerästi. Zoeyn käytös on järjetöntä ettei häntä kohtaan voi tuntea sympatiaa. Jopa Afrodite tuntuu kiinnostavammalta ja paremmalta päähahmolta kuin Zoey. En tiedä saavatko jotkut tällaisista tarinoista joitain kiksejä, mutta meikäläistä itse Zoey ja paikallaan polkeva tarina panivat enemmänkin ketuttamaan.

Jaksan kuitenkin pitää yllä toivoa seuraavien osien suhteen, joten enköhän lue nyt ainakin vielä seuraavan osan. Onneksi sarjan voi jättää aina kesken.

Arvosana: 🌸🌸1/2