Kirjahila

Poika: murha seitsemännellä luokalla
Hän sanoi nimekseen Aleia
Kauhun ja kauneuden valtakunta
Labyrintti
Itke minulle taivas
Pahispomo ja kissat
Kuninkaiden koitos
Prinsessa Sakura 1
Naondel
Hobitti eli sinne ja takaisin

maanantai 25. syyskuuta 2017

Superlukumaraton 24.9 kooste


Syksyn ensimmäinen superlukumaratoni on sitten ohitse. Se menikin yhdessä hujauksessa, vaikka oma panokseni ei olekaan yhtä superi kuin maratoni. Maratonia oli kuitenkin myös mukavaa viettää tällä tavoin, rauhallisessa ja leppoisessa tunnelmassa ilman kiirettä ja suorittamista. Olinkin tosin maratonin alussa jo päättänyt, etten ota maratonista turhia paineita vaan luen sen mukaan, kun itsestä tuntuu hyvältä. Sain asettamani heppoiset tavoitteetkin läpi heittämällä. Luin Becca Fitzpatrickin Hiljaisuus-kirjan loppuun ja sain myös aloitettua Maria V. Snyderin Myrkyn oppituntejakin. Lisäksi sain hieman luettua J.R.R. Tolkienin Sormuksen ritareita eteenpäin. Loppujen lopuksi sain enemmänkin aikaiseksi, kuin aluksi oli tarkoitus.

Aloitin maratonin siis jo lauantaina klo 10.44, mikä osoittautuikin loistovalinnaksi ja ehdin lukea Hiljaisuuden loppuun kuuden jälkeen ja aloitella Myrkyn oppitunteja noin parikymmentä sivua. Päivään kuului myös saunomista, elokuva sekä Lapin maisemien ihailua, joten päivä ei ollut pelkkää lukemistakaan. Tasapaino kuitenkin säilyi mukavasti, eikä lukeminen tuntunut raskaalta. Sunnuntai aamusta olinkin jo hyvissä ajoin hereillä ja luin Myrkyn oppitunteja vielä hieman eteenpäin, samoin kuin Sormuksen ritareitakin. Sunnuntaina päätinkin maratonin kello 10.35. Loppujen lopuksi olen kovin tyytyväinen maratonin saldoon ja siihen, että päätin ottaa tämän kerran rennosti. En ehtinyt myöskään tuhlata kaikkea energiaa yhdellä kertaa ja jaksan panostaa seuraaviinkin maratoneihin. Odottelen jo innoissani seuraavaa superlukumaronia. Katsotaan millä mielellä lähdetään seuraavaksi liikkeelle :).

Lukumaratonilla luettua:
Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus (139 s.)
Maria V. Snyder: Myrkyn oppitunnit (53 s.)
J.R.R Tolkien: Sormuksen ritarit (42 s.)

Yhteensä: 234 sivua!! JEEE!

Miten teidän superlukumaratoni meni?

lauantai 23. syyskuuta 2017

Superlukumaraton 24.9 suunnitelmat


Superlukumaratoni starttaa jo nyt ja itseni se ainakin pääsi vähän yllättämään. Olen tosin jo jonkin aikaa sitten päättänyt, että otan ainakin tämän ekan maratonin rennosti. Sponttaani ruskareissukin hieman sekoittaa pakkaa, joten en varmaan paljon ehdi lukea. Mutta luen sen mitä ehdin.

Aloitan lukumaratonin tänään kello 11.00. Aikeissa olisi lukea ainakin Becca Fitzpatrickin kirja Hiljaisuus loppuun, silläkirja on melko nopealukuinen ja olen sitä jo lukenut puoleenväliin. Mahdollisesti ajan puitteissa aloittaisin myös Maria V. Snyderin Myrkyn oppitunteja. Näillä lähden ensimmäiseen syksyn superlukumaratoniin mukaan. Hyvää maratonia kaikille, muistakaa nukkua ja syödä ;). Maratonille voi käydä vielä ilmoittautumassa Carry on reading tai Hogwarts Library blogeissa.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Anne Frank: Anne Frankin päiväkirja


Anne Frankin päiväkirja tunnettiin aiemmin hänen isänsä Otto Frankin toimittamana Nuoren tytön päiväkirjana. Tämä laitos on edellistä kattavampi: se sisältää noin neljänneksen enemmän Annen tekstiä ja myös 1990-lopulla esiin tullutta, aiemmin julkaisematonta aineistoa. "Jo viisikymmentä vuotta vanha Päiväkirja on yhä edelleen hämmästyttävää ja kiduttavaa luettavaa... Se kaikki on tallella tässä päiväkirjassa, todisteet hänen valtavasta elämänhalustaan."

____________________________________________________________________

Mulle iski kesällä kauhea historiainto ja halusin tarttua sellaiseen kirjaan, joka ei olisi historiankirja mutta vastaisi kuitenkin historiankaipuuseeni. Olen aina pitänyt historiasta, mutta varsinkin toinen maailmansota ja holokaustit ovat kiinnostaneet mieltäni. Ei siis ollut yllätys, että valitsin Anne Frankin päiväkirjan luettavaksi. Tähän oli tietenkin sekin syynä, että TV:stä tuli juuri hänestä kertovat dokumentti, jonka päädyin katsomaan. Päiväkirja on nykyään kulttimaineessa ja voisin varmasti sanoa, että suurin osa ihmisitä tuntee sen ympäri maailmaa. Harva kirja onkaan saanut näin paljon näkyvyyttä ja Annen tarina jaksaa vieläkin kiinnostaa ihmismieltä.

Kirjallahan ei siis ole juonta käytännössä ollenkaan, vaan se on selvästi ollut tytön päiväkirja, johon tämä on purkanut tunteitaan ja ajatuksiaan. Kirja alkaakin siitä, kun Anne on saanut kirjan ja päättyy viimeiseen kirjoitukseen ennen, kun natsit löysivät Frankin perheen ja toimittivat nämä keskitysleireille. Kirjaa lukiessa eteenpäin huomasin selvästi Annen kasvun lapsellisesta tytöstä aina nuoreksi aikuiseksi asti. Annen ajatusmaailmakin muuttuu selvästi tämän kasvaessa, mikä näkyy tämän päiväkirjamerkinnöissä varsinkin siinä, miten tämä ajattelee perheestään, muista piilopaikan olijoista, maailman menosta ja itsessään piilopaikassa olemisesta. Myös Annan seksuaalisuuden heräämistä tyttö käsittelee melko paljon päiväkirjassaan, kuten myös tunteitaan vastakkaiseen sukupuoleen.


"Vanhemmilla ihmisillä on mielipide kaikista asioista, eivätkä he enää epäröi elämässään. Meistä nuorista, meistä on kaksin verroin vaikeampaa pitää kiinni mielipiteistämme aikana, jolloin kaikki ihanteellisuus tuhotaan ja murskataan, jolloin ihmiset näyttävät rumimman puolensa, jolloin epäillään totuutta ja oikeutta ja Jumalaa."


Kirjaa oli musertavaa lukea, sillä tiesin koko ajan, miten Annelle ja muille piilopaikassa oleville tulee käymään. Vielä sydäntä särkevämmäksi kirjan lukemisesta tekee se, että Anne jaksaa toivoa elämästä sodan jälkeen ja hänellä on tavoitteet sekä unelmia joita haluaa toteuttaa sodan päätyttyä. Inhottavaa onkin ajatella, että Anne ei koskaan tule pääsemään toteuttamaan unelmiaan. Tämä tuntui ainakin itselleni erittäin kamalalta sekä ahdistavalta. Varsinkin se, että Anne tuntuu päiväkirjansa kautta oikealta ihmiseltä, tekee asiasta vielä vaikeampaa sulattaa.  Kyse kuitenkin oli vasta elämänsä aloittaneesta nuoresta tytöstä, joka on saanut erittäin epäedulliset kortit elääkseen. Maailman julmuus ja ihmisten itsekkyys korostuvat kirjassa kuin myös piilopaikassa elämisen vaikeudet.

Aluksi piilopaikassa eläminen sujuu melko mutkattomasti, mutta pikkuhiljaa neljän seinän sisällä eläminen alkaa vaikuttaa kaikkiin. Hermot ovat vähän väliä kireällä, itsekkyys nostaa päätään jne. Arkeen mahtuu kuitenkin parempia ja iloisempiakin hetkiä, sillä Anne löytää toverin van Pelsin pariskunnan pojasta Peteristä. Kirjaa lukiessa sai selvän käsityksen piilopaikan oloista sekä miten piileskijöiden arki kulki. Salaisen siiven päivärytmi olikin hyvin yksitoikkoinen järjestelmällinen, sillä päivät noudattivat melko lailla samaa rytmiä. Ajatuskin siitä, että itse joutuisin viettämään yli kaksi vuotta samojen seinien sisällä pääsemättä ulos ja eläessä koko ajan paljastumisen pelossa, tuntuu ahdistavalta ja inhottavalta ajatukselta.


"Suomi on tällä välin torjunut rauhantarjouksen, ja nyt neuvottelut ovat keskeytetty. Sitä he vielä varmasti saavat katua, senkin pölkkypäät!"


Päiväkirja kertoo ennen kaikkea Anne Frankista ja tämän omista tuntemuksista. Kirjassa ei siis päästä tutustumaan muiden hahmojen tuntemuksiin, vaan lukija on koko ajan Annen kertomien asioiden varassa. Anne kirjoittaa kuitenkin tunteistaan ja kokemistaan asioistaan niin suoraan, että en ainakaan itse epäillyt kertaakaan Annen kertomaa. Anne ei myöskään kirjoita itsestään täydellisenä, vaan ymmärtää kyllä omat huonot puolensa mutta e kuitenkaan halua muokata itseään tiettyyn muottiin toisten mieliksi. Annen kirjoituksista saa selvän käsityksen siitä, että niiden takana on ollut fiksu, energinen, rohkea ja sosiaalinen nuori nainen joka ei vain pääse toteuttamaan itseään muuten kuin päiväkirjan avulla.


"Kirjoittamisen avulla vapaudun kaikesta, suruni katoaa, rohkeuteni herää eloon! Mutta suuri kysymys on kirjoitanko koskaan mitään suurta, tuleeko minusta koskaan sanomalehtinainen tai kirjailija?
Minä toivon sitä, voi minä niin toivon sitä niin kovasti, sillä kirjoittamisen avulla voin ilmaista kaiken, ajatukseni, ihanteeni, fantasiani."


Kirjassa on paljon hyviä puolia, kuten sen todentuntuisuus, kirjoittajan kehitys ja kasvu, koskettavuus sekä se, että se saa ajattelemaan. Kirjassa on kuitenkin yksi merkittävä miinus: se on aika ajoin tylsä ja itseään toistava. Välillä tuntui, että Anne jankkaa päiväkirjaansa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Tietenkin kirja on alun alkean ollut päiväkirja jonka ei olisi pitänyt päätyä muiden käsiin, mutta ajoittainen hännän jahtaaminen tuntui välillä puuduttavalta. Anne on kuitenkin saanut kirjoitettua päiväkirjaansa arjen tapahtumista monipuolisesti, kun miettii millaisissa oloissa tämä on elänyt.

Yhteenvetona olen todella tyytyväinen, että päädyin lukemaan Päiväkirjan. Sillä on huonompia hetkiään, mutta parhaimmillaan se sai aikaan melko suuriakin tunne kuohuja. Myöskin se sai ajattelemaan maailman menoa, ihmisen julmuutta sekä lukijan omaa tilannetta. Itse ainakin aloin tietyllä tavalla arvostamaan omaa elämääni ja sitä, kuinka minulla on oikeasti varaa valita ja edetä elämässäni. Mielestäni jokaisen nuoren tulisi lukea tämä kirja, sillä se saattaisi aukaista nykynuorten silmiä, kuinka hyvässä asemassa ja maailmassa he elävät ja ettei kaikki ole aivan itsestäänselvää. Jokainen lukija löytää varmasti kirjasta jotain koskettavaa ja samaistuttavaa.

Arvosana: 🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Suomi(ko) 100: Juutalaisuus + natsit
Helmet 2017: 36. Elämäkerta tai muistelmateos
Adventures in Down Under and Beyond: 45. Kirja, joka on käännetty yli 10 kielelle

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Han Kang: Vegetaristi

33225097

Toistuvien painajaisten takia korealainen kotirouva Yeong-hye päättää lopettaa lihan syönnin. Tämä näennäisen pieni päätös vaikuttaa maanjäristyksen tavoin hänen avioliittoonsa ja ennen niin seesteiseen elämäänsä. Yeong-hyen aviomies, hänen lankonsa ja sisarensa yrittävät kaikki tavallaan käyttää valtaansa asioiden saattamiseksi takaisin raiteilleen, mutta Yeong-hyen ruumis ja mieli ovat jo saavuttamattomissa.

___________________________________________________________________

Vegetaristi oli alkuvuonna kirjabloggaajien keskuudessa kova puheenaihe. Suurin osa tuntuukin pitävän tästä synkkäsävyisestä tarinasta enemmän tai vähemmän. Ja sitten on niitä, jotka eivät pitäneet kirjasta lainkaan. Minä kuulun valitettavasti heihin. Koska Vegetaristi oli (ja on sitä tietyssä suhteessa varmaan edelleenkin) kovin puhutti, niin eksyin vääjäämättä itsekin sen pariin. Enkä varmaan tähän kirjaan olisikaan muuten tarttunutkaan. En nimittäin vahingossakaan eksy kovinkaan usein tämän tyyppisten teosten pariin, vaikka lukisinkin idästä tullutta kirjallisuutta enemmänkin.


"Haluan huutaa vielä kerran, vain yhden kerran. Haluan heittäytyä pikimustan ikkunan läpi. Ehkä möykky häviäisi sitten. Niin, se saattaisi tosiaan hävitä.
Kukaan ei voi auttaa minua. Kukaan ei voi pelastaa minua. Kukaan ei voi saada minua hengittämään."


Vegetaristi on erittäin synkkä ja masentava kirja. Sen tarina on erittäin tummasävyinen sekä brutaali. Han Kang käsitteleekin kirjassaan hyvin vakavia asioita kuten raiskaus, vapauden riisto, masennus sekä pettäminen. On aivan loistavaa, että kirjailija on uskaltanut käsitellä näin raskaita ja tabumaisia asioita, sillä mielestäni niitä ei vielä näin 2017 vuonnakaan käsitellä tarpeeksi. Ennen kaikkea tarinassa nousee esille naisen rooli, sekä oma vapaus valita. Päähahmo Yeong-hyen on aina nimittäin elänyt muiden mukaan, seesteisesti, ja minusta ainakin tuntuu, että nainen on unohtanut kokonaan miten eletään. Ennen kaikkea hän on vankina omassa kehossaan. Kirjan idea pohjustuukin siihen, että aina jopa hieman apaattinen ja hiljainen Yeong-hye päättää tehdä täyskäännöksen elämässään, sillä hän ryhtyy jatkuvien painajaisten takia vegaaniksi. Tällä taas on suuri vaikutus Yeong-Hyen läheisiin ja näidenkin elämät mullistuvat. Tarina rakentuu palapelin lailla, kun Yeong-hyen valintojen seurauksia seurataan kolmen eri hahmon kautta; Yeong-hyen miehen, langon sekä siskon kautta.


"Asunnossamme on koleaa kaikkina niinä öinä, lukemattomina öinä, joina herään ja kävelen paljain jaloin edestakaisin. Huoneisto on kylmä kuin jäähtymään päästetty riisi tai keitto. Mustan ikkunan takana ei näy mitään."


Mutta vaikka kuinka pidinkin tämän kirjan teemoista sekä ideasta, niin en siltikään lämmennyt sille. Tarina eikä sen hahmot herättäneet minussa minkäänlaisia tuntemuksia. En myöskään tuntunut pääsevän tarinan sisälle kunnolla ollenkaan. Kirjan tarinaa tuntui seuraavan, niin kuin Yöpöydän kirjat-blogin Niina olikin kirjoittanut, utuverhon läpi. Ehkä tämän takia en päässyt tarinan sisälle, vaikka olen omalla tahollani tutustunut jonkin verran Korean kulttuuriin. Vähän päälle 200 sivuisen teoksen sai onneksi luettua nopeasti läpi. Päällimmäisiksi tunteiksi minulle jäikin hämmennys ja ärsyynnys lukemisen jälkeen. Henkilöhahmot eivät tuntuneet myöskään kauhean puoleensavetäviltä vaan inhottavilta ja jopa luotaantyöntäviltä. Toisaalta hahmot edustavat hiomattomuudessaan ja itsekeskeisyydessään oikeitakin ihmisiä.  Pidin kuitenkin kirjan omintakeisesta outoudesta ja Han Kangin kirjoitustyylistä. Suomennoskin toimii kielikukkasineen todella hyvin.

Kirjan ydin on varmaan monikerroksinen ja monisäikeinen tarina, mutta tällä kertaa se ei itseeni iskenyt. Vegetaristi onkin kirja, jonka pariin et välttämättä haikaile uudestaan ja yksi lukukerta riittää. Se kuitenkin jää huonolla tai hyvällä tavalla väistämättä lukijan mieleen. Voisi melkein sanoa, että Han Kang oli päättänyt kirjoittaa omanlaisensa kirjan ja näyttää keskisormea koko maailmalle.

Arvosana: 🌸🌸


Lukuhaasteista:
Suomi(ko) 100  - Totaalikieltäytyminen + veganismi
Helmet 2017 - 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Adventures in Down Under and Beyond - 31. Blogiarvion perusteella valittu kirja

perjantai 1. syyskuuta 2017

Elokuun luetut ja syyskuun pläänit

Tuntuu siltä, että aloitan jokaisen kuukauden luetut -postauksen samalla tavalla, eli ihmettelemällä kuinka taas yksi kuukausi on vierähtänyt nopeasti ohi. Niin on kuitenkin helppo aloittaa kirjoittaminen, mutta jos tällä kertaa kuitenkin hyppäisin vain suoraan asiaan. Elokuu oli enemmän tai vähemmän hyvin toimelias kuukausi, sillä kesätyöt loppuivat, koulu alkoi, lukumaratoni tuli ja meni, ja nyt meikäläisen täytyykin valmistautua kolmen ja puolen kuukauden harjoittelujaksoon aivan toisella paikkakunnalla. Harjoittelu tuottaakin yhden ison murhekryynin, sillä tuona aikana on aivan ylipaljon tekemistä kaikkine tehtävineen ja tavoitteden laatimisineen. Vaikka tehtävät ja mahdollinen ajanpuute stressaakin, niin olen kuitenkin innoissani harjoittelusta. Pääsen toiseen sairaanhoitopiiriin harjoittelemaan ja oppimaan uutta, ja saan muutenkin tästä uuden elämyksen. Yritän säästää itselleni aikaa myös lukemiselle ja kirjoittamiselle, mutta teen sitä sitten sen mukaan mikä parhaalta tuntuu.


Heinäkuun postauksessa uumoilin, etten saa varmaan luettua kuin yhden kirjan elokuun aikana. Ihme kuitenkin tapahtui, sillä luin kuluneen kuukauden aikana kolme kirjaa! Tästä saan yksinomaan kiittää MarikaOksan luotsaamaa lukumaratonia, sillä se inspiroi lukemaan enemmän 24 tunnin aikana. Nyt kuitenkin huomaa, että maratonin jälkeen lukeminen ei aivan heti maistunut, sillä aloittamani Caraval on lojunut yöpöydällä koskemattomana siitä asti. Nyt alkaisi kuitenkin taas olla energiaa ja virtaa lukea, mutta saa vaan nähdä miten käy, kun kokeisiin pitäisi lukea. Heh hee, kivaa...

Elokuun luetut:

Patrick Ness: Hirviön kutsu
Tämän luin ollessani Saariselällä lomalla. Todella pysäyttävä ja puhutteleva teos, jonka löysin vasta nyt. Kiitoksia kirjastojen Suosittele kirjaa-taulut, että olette olemassa!

Jay Asher: Kolmetoista syytä
Valitsin kirjan lukumaratonille ja sain sen luettuakin kokonaisuudessaan maratonin aikana. Tarina on puhutteleva, mutta ei kuitenkaan tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Tästä tulee olemaan mukava kirjoittaa arviota.

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Väkiveriset, #1)
Kuten edellinenkin, niin tämäkin kirja päätyi lukupinoon maratonin aikana. Mukavaa ja helppoa luettavaa. Odotin kirjalta paljon, jonka takia tarina ehkä ei vetänyt niin hyvin mukaansa. Hyvistä puolistaan huolimatta.


Luetuista kirjoista on tulossa arviot jossain kohtaa, jahka saan kirittyä jonoa lyhyemmäksi. Syyskuusta en oikein osaa sanoa lukemisen suhteen mitään, koska koko loppuvuodelle tuntuu olevan tarpeeksi liikkuvia osia. Superlukumaratonille aion osallistua, mutta niiden välissä voi olla hyvinkin hiljaista. En myöskään halua asettaa itselleni tavoitteita, jotka voisivat lisätä stressin määrää. Olen kerran sen verran jäärä, että haluan aina pysyä sanojeni takana ja päästä tavoitteeseen. Teenkin siis niin kuin viime kuussakin, eli aion lukea ainakin yhden kirjan kuukauden aikana. Se tuntuu optiselta ja realistiselta tavoitteelta, ja ainahan on parempi jos tavoite tulee sitten ylitettyä. Jotenkin on myös paljon helpompi tarttua kirjaan, kun siihen ei sisälly mitään pakkoa. Tällaisissa merkeissä minä jatkan vuotta eteenpäin. Kommentoikaa ihmeessä omaa elokuutanne, mutta palataan viimeistään seuraavassa postauksessa.