Kirjahila

Poika: murha seitsemännellä luokalla
Hän sanoi nimekseen Aleia
Kauhun ja kauneuden valtakunta
Labyrintti
Itke minulle taivas
Pahispomo ja kissat
Kuninkaiden koitos
Prinsessa Sakura 1
Naondel
Hobitti eli sinne ja takaisin

lauantai 11. marraskuuta 2017

Jay Asher: Kolmetoista syytä


Clay Jensen saa salaperäisen paketin, jonka sisältä paljastuu hänen luokkatoverinsa ja entisen ihastuksensa Hannah Bakerin äänittämiä kasetteja. Kaseteilla Hannah kertoo syyn siihen, miksi päätti elämänsä kaksi viikkoa aikaisemmin, ja mitkä 13 syytä johtivat tähän äärimmäiseen ja lopulliseen tekoon.

Vain kuuntelemalla nauhan Clay voi saada selville miksi hän itse on päätynyt Hannahin listalle.

_____________________________________________________________________

Vähän hävettää, että sain kirjoitettua tämän postauksen vasta nyt, sillä luin kyseessä olevan kirjan jo elokuussa. Olen yritellyt herätellä kirjoittamisintoani ja saada lyhennettyä postausjonoa melko heikoin tuloksin. No, mennään omalla tahdilla ja katsotaan mitä saan aikaiseksi. Koska kirjan lukemisesta on jonkin aikaa, niin muistikuvanikaan eivät ole parhaat mahdolliset. Kirjoittelen tätä postausta siis melko hataralla muistilla ja vielä hatarammilla muistiinpanoilla. Yritän parhaani mukaan kaivella mieleni sopukoista kaikki mileikuvani kirjasta.


"Sanoin itselleni, että mitään kovin pahaa ei voisi tapahtua. Testihän oli vitsi. Kukaan ei käyttäisi sitä hyväkseen. Rauhoitu, Hannah. Et altistu mihinkään."


En totta puhuakseni muista miten Kolmetoista syytä päätyi lukulistalleni. Hämärästi muistelisin, että olisin lukenut jonkun arviopostauksen siitä ja se olisi herättänyt mielenkiintoni. Lähdin lukemaan kirjaa kuitenkin melko varovaisesti ja yritin hillitä odotuksiani sitä kohtaan. Pistänkin tähän väliin huomatuksen, etten ole siis nähnyt saman nimistä tv-sarjaa. En siis toisaalta tiennyt mitä kirjalta odottaa, mutta tiesin minkälainen maine tv-sarjalla on ja ettei kirjakaan ole saanut kovin huonoa palautetta, niin nousivathan ne odotukset vähän niiden takia. Sen takia olinkin ehkä jopa hieman pettynyt kirjaan.


"Meillä oli vain se yksi ilta, ja kun se oli lopussa, tuntui että tunsin häntä vielä vähemmän kuin aikasemmin. Mutta nyt tiedän. Tiedän, mitä hän mietti sinä iltana. Nyt tiedän, mitä hän kävi läpi."


Ideana kirjan juoni on todella hyvä ja koukuttava ja itsehän tykkään tällaisista vakavan puoleisista kirjoista. Kirjassa ei kuitenkaan mielestäni saada kaikkea potentiaalia irti tarinan setupista, vaan kirja jäi vähän valjuksi. Odotin ehkä enemmänkin draamaa ja suurempia juonielementtejä sekä oikein todella suurta, ahdistavaa ja inhottavaa paljastusta. Suurin osa paljastuksista olivat arjen läheisiä. Älkää käsittäkö nyt väärin, sillä en tarkoita etteivätkä tarinan hahmojen tekemät asiat olisivat olleet kamalia tai inhottavia, mutta eniten minua jäi kaihertamaan etten kokenut minkäänlaista latausta tai tunteita kirjaa lukiessa. Niinkin surullinen tarina  kuin onkin kyseessä, niin kirjan tapahtumat vain jättivät kylmiksi ja koko keitos jäi laimeaksi.

Hahmotkin jäivät paperin ohuiksi. Kestään ei saanut oikeastaan kunnon käsitystä, sillä suurin osa hahmoista nähtiin vain luvun tai kahden ajan. Hahmot olivat myös melko tylsän oloisia eikä kukaan heistä oikein jäänyt kunnolla mieleen. Ainoastaan Hannah ja Clay olivat muistettavat hahmot. Clay jäi kuitenkin yksiulotteiseksi hahmoksi ja minulle oli jäänyt kuva, että hahmo olisi älyttömän harmaa. Hannah tuli tutuksi vain nauhoitusten avulla eikä konkreettista yhteyttä hahmoon saanut.


"Hengitykseni alkaa tasaantua. Jännitys lihaksissani alkaa laueta.
Sitten kuulen naksahduksen kuulokkeissa. Hiljaisen hengenvedon.
Avaan silmäni kirkkaaseen kuutamoon.
Ja Hannah sanoo sen lämpimästi.
Kiitos."


Ponneton ja tasapaksu juonenkuljetus ei myöskään  tee oikeutta tarinalle, vaan päinvastoin saa jopa kirjan tuntumaan kirjan välillä tylsältä ja laiskalta. Kirjan tarina olisi voinut toimia paljon paremmin, jos se olisi ollut paksumpi ja kaikille hahmoihin oltaisiin saatu enemmän sisältöä. Kirjan ainoaksi hyväksi puoleksi jäävät sen vahvat teemat. Kiusaaminen sen kaikissa olomuodoissa ei ole oikeutettua ja jokaisen tulisi tarkemmin miettiä, että miten omat puheet voivat vaikuttaa toiseen. Itsemurha on myös väkevä aihe, joka tekee kirjasta synkän mutta riipaisevan. Nuoren elämän loppuminen on aina yhtä kamalaa. Kirja ei siis mikään suuri ja maatamullistava ollut, mutta kyllähän vähän yli 200 sivuisen opuksen luki. En jäänyt katumaan kirjan lukemista, mutta en tosin jäänyt kaipaamaankaan sitä yhtään enempää. Ehkä joku muu on saanut kirjasta enemmän irti kuin mä, mutta mulle se on unohdettava teos.


Arvosana: 🌸🌸

Lukuhaasteista: Helmet-lukuhaaste: 42. Esikoisteos, 
Adventures in Down Under and Beyond: 30. Young adult tai New adult romaani, johon liittyy allasbileet

4 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli hyvä nuorten kirja. Psykologinen jännitys pysyi hyvin koko kirjan ajan. Voin suositella kirjaa nuorile lukijoille. Kiusaamiskirjat ja itsemurhat eivät unohdu, vaikka ne tulisivat esille kirjoista.
    Asher on kirjoittanut runsaasti nuorten kirjoja ja vain tämä on suomennettu, harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että itse pidit kirjasta. Itselleni se jäi vähän valjuksi, mutta tykkäsin juuri kuitenkin kirjan synkistä teemoista. Ehkä odotin kirjalta liikoja, jonka takia se ei iskenyt niin hyvin. Ehkä uudelleen lukeminen antaisi kirjalle enemmän arvoa.

      Poista
  2. Moi Hanna-chan! Ajattelin tulla tänne sulta kysymään yhdestä kirjasta, että oletko lukenut sen ja miten sen tulkitsit jos olet. :)

    Luin meinaan juuri pari päivää sitten siskoni vinkkaaman kirjan Ensilumi (Johan Bargum). Kirja on lyhyt lastenkirja, mutta sen merkitys jäi epäselväksi niin minulle kuin siskollenikin - tai oliko mitään merkitystä ylipäänsä. Netistä ei juuri löydy postauksia eikä edes kriitikoiden tekstejä kirjasta (yritin etsiä jotain vastausta hämmennykselleni). Kirjassa tapahtuu paljon asioita, jotka voidaan ehkä tulkita symbolisina tai sitten ihan perus seikkailun osasina, mutta emme ole siskoni kanssa osanneet punoa mitään meidän mieltämme tyydyttävää ratkaisua kirjasta.

    Ensilumi alkaa kertomuksella kuumeisena nukahtavasta Danielista. Sen jälkeen matkataan pienelle ulkosaariston saarelle, pikkuisen kaukokansan pariin, jossa nuo pienen saaren harvat asukkaat odottavat peloissaan ensilunta.

    Suosittelen kirjaa ylipäätään, vaikka se ei aivan auennut (tai ehkä etsin siitä jotain, mitä siinä ei lainkaan ollut). Ainakin kirja oli kaunis, jäi mieleen ja sai ajatuksia liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moron moro!
      Mukavaa, että tulit puhumaan tästä kirjasta. En ole muistaakseni kyseistä kirjaa lukenut, mutta kuvailusi perusteella se vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Laitanpa sen lukulistalle. Kiitos tästä! :)

      Poista