Näytetään tekstit, joissa on tunniste Henry Aho. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Henry Aho. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Maaliskuun luetut ja huhtikuun lukupinkka

Maaliskuu meni kovassa tohinassa, sillä olen ollut lähes kaikki irtoavat vapaapäivät töissä ja kolme haastavaa tenttiä ovat vieneet ylimääräisen ajan myös illoista. Yllättävää kyllä sain kuitenkin luettua enemmän kirjoja kuin tavallisesti. Kirjoja kertyi nimittäin huimat viisi kappaletta. Pääsin myös puolivakavissani heittämään kuukauden tavoitteeseeni, sillä sain luettua ne kolme kirjaa jotka oli tarkoituskin. Mukaan on myös mahtunut pari itselleni epätavallista kirjaa, sekä tietenkin oman lempigenreni edustajia.

Ai, että rakastuin tähän kirjaan! Mielenkiintoiset hahmot, jännä juoni ja salamyhkäinen pahis. Okei, kirja ei ehkä ollut täydellinen, enkä itsekään meinannut aluksi päästä tarinan sisälle. Mutta sen laukkaavaan kirjoitustyyliin tottui nopeasti ja tarina lähti kunnolla käyntiin. Odotan innolla toiseen osaan tarttumista.

Dekkareita en kovinkaan usein lue ja pääsääntöisesti pyrin pysymään niistä kaukana. Jostakin kumman syystä nappasin kuitenkin tämän nuorille tarkoitetun kirjan kirjastosta. Kirja ei ollut vertahyytävä tai edes jännittävä, mutta oli kuitenkin ihan kelpo lukukokemus. Tosin kirja ei jää kovin pitkäksi aikaa mieleeni.

Kirja oli raskas lukukokemus, joka jäi kaihertamaan mieltäni pitkäksi aikaa. Oli kiva seurata jopa kiusaajan ajatuksia. Kirja kuvaa myös hyvin nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se laskee kuitenkin mielestäni liikaa painoarvoa sille. Kirjoittaja ei osannut mielestäni kunnolla päättää tarinaa, enkä oikeastaan ymmärtänyt joitakin päähahmojen tekemiä ratkaisuja.

Justin Somper: Kirottujen laiva
Päädyin vihdoin ja viimein uudestaan tämän kirjan pariin. Kirja ei iskenyt ehkä yhtä kovaa, kuin silloin amis-aikoina, mutta erittäin viihdyttävää luettavaa tämä silti oli. Hieman epäolennaisuuksia ja outoja ratkaisuja kirjassa oli, mutta tarina veti mukaansa. Teen tästä arvion jahka ehdin.

Rick Riordan: Salamvaras
Missähän Tartaroksen piemeydessä olen ollut, kun tartuin tähän kirjaan vasta nyt. Rakastan sarjan tematiikkaa sekä kreikkalaista mytologiaa. Tästä on mukava lähteä kirjoittamaan postausta.

Tällaisen lukupuuskan jälkeen lukuintoni on vaan yltynyt. Koen siis aiheelliseksi asettaa itselleni pitkästä aikaan lukutavoitteen. Kunnollisen. Neljä kirjaa tuntuu oikein hyvältä määrältä tälle kuulle, joten kuunetelen vaistoani ja asetan sen tavoitteeksi. Luettaviksi kirjoiksi asetan seuraavat kirjat:

Siri Pettersen: Mahti
Iitu Ahonen: Hervannan kolmiossa
Kristin & P.C.Cast: Vainottu
Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Näistä kahdella kolkuttaa eräpäivät ovilla, joten ne pitää saada luettua mahdollisimman pian. Lisäksi mulla on vähästä kiinni Maria V. Snyderin Myrkyn oppitunnit. Sitä on kuitenkin jäljellä enää pari lukua, niin en viitsi laskea sitä tavoitteeseeni mukaan xD. Mutta siinäpä maaliskuun luetut ja huhtikuun suunnitelmat oikein nätissä purkissa. Toivottavasti huhtikuu on aivan yhtä antoisa kuin maaliskuukin. Toivotaan myös, että kesä pääsisi kunnolla käyntiin. 

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Henry Aho: Arvet - romaani kiusatuista


Lailan vanhemmat päättävät muuttaa Vaasasta Teuvalle ja Laila joutuu vaihtamaan koulua. Perheen äiti on japanilainen, ja Lailankin ulkonäkö on suomalaisessa pikkukylässä eksoottinen. Uudessa koulussa se riittää kiusaamisen aiheeksi. 

Useita lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittanut Henry Aho paneutuu uudessa kirjassaan monelle liiankin tuttuun aiheeseen, koulukiusaamiseen. Hän on kerännyt kirjaa varten todellisia kokemuksia yläasteen oppilailta, mutta niistä koottu tarina on fiktiivinen. Kirjassa seurataan useamman kouluvaikeuksista kärsivän nuoren ja heidän perheidensä elämää. Kouristava jännitys pitää lukijaa otteessaan: miten Jarkko selviää koulupäivästä, mitä Tomi taas keksii hänen kiusakseen, saako Laila lopetettua viiltelyn, eikö kukaan puutu tähän kaikkeen! Kirjan teemaksi ei lopulta nouse väkivalta ja itsensä vahingoittaminen, vaan vaihtoehtojen näkeminen ja kasvu. Monille jää tapahtumista lähtemättömät arvet, mutta heillekin ne merkitsevät uudistumista.

Arvet-romaani on rankka tarina, joka voisi olla totta. Tämä nuortenkirja kuuluu myös opettajainhuoneeseen ja vanhemmille.
_______________________________________________________________________

Tasainen postaustahti jatkuu vieläkin. Viimeinen tämän kuun tavoite kirja, Henry Ahon Arvet, osui sattumoisin silmiini kirjaston hyllyllä joskus kauan sitten viime vuoden puolella. Kirja melkein unohtui lukupinon syövereihin, josta sen sitten muistin onkia, kun huomasin sen eräpäivän lähestyvän. Meinasin myös aluksi palauttaa kirjan suoraan lukemattomana kirjastoon, jotta saisin aloittaa muita lukupinon kirjoja. Luin kuitenkin kertaalleen kirjan takakannen, joka oli karmeudessaan ja surullisuudessaan niin koskettava, että päätin kuitenkin saada kirjan luetuksi. Lopuksi luinkin kirjan vuorokaudessa.

Arvet - romaani kiusatuista kertoo nimensä mukaisesti kiusaamisesta ja kiusatuista. Aihe on itselleni hyvin henkilökohtainen, sillä jouduin koulukiusaamisen uhriksi sekä ala- että yläasteella. Tämän takia kiusaamisesta puhuminen, sen estäminen ja siihen puuttuminen ovat hyvin tärkeitä asioita sekä mulle, että varmaan monelle muullekin. Kirja tuli erityisesti iholle juuri sen takia, koska olen ollut itsekin kiusattu. Kirjassa kuvataan vielä kiusaamisen pahimpia muotoja eli tönimistä, väkivaltaa ja tavaroiden varastamista. Kirjassa ei kuitenkaan unohdeta painottaa sitä, että kiusaamisen muotoja on hyvin erilaisia.


"Melkein kuin joku odottaisi toukan kehittyvän perhoseksi vain siksi, että voisi repiä hitaasti sen siivet irti." (s. 7)


Kirjassa päästetään ääneen kolme kiusattua, jotka ovat kaikki erilaisia ja joita kiusataan eri asioista. Mulle oli myös pienoinen yllätys, että myös kiusaaja päästettiin ääneen välillä. Monen kertoja avulla kirja pysyy kiinnostavana ja tarina saa monia erilaisia näkökulmia sekä monitahoisuutta. Välillä kuitenkin tuntui, että liian monta asiaa on mahdutettu yksien kansien väliin.  Asiat myös tapahtuvat ehkä vähän turhankin johdonmukaisesti ja kirja hieman toistaa itseään.

Tarinan hahmot ovat kaikki mukavan erilaisia ja valitettavasti he ovat juuri erilaisuutensa takia kiusattuja. Laila on kaunis aasialaisia piirteitä omaava Vaasasta muuttanut uusi tyttö, Jarkko on herkkä runopoika ja Milla on hieman yksinkertainen ja naiivi uskovaisen perheen kasvatti. Kirja tuo kaikista parhaiten esiin nuorten ajatukset sekä näiden tunteet heitä ympäröiviä ihmisiä kohtaan. Nuorten ajatusten kautta päästään hyvin perille heidän perheestä, ystävistä ja taustoista. Ennen kaikkea kirjassa tulee hyvin esiin, se miten nuoret oikeasti ajattelevat. Eivät he tosissaankaan välttämättä ajattele tekojensa seuraamuksia, mutta mielestäni kirjassa sillä puolustellaan liikaa nuoria. Nuorten älykkyyttä tunnutaan hieman aliarvioivan, vaikka tosi juttu onkin etteivät nuoret ajattele samalla tavalla kuin aikuiset. Tämä näkyy varsinkin Tomin hahmossa, sekä kirjan lopetuksessa. Kouluarjen karuutta on tuotu myös hyvin esiin myös opettajien kautta, joiden näkökulmia päästään seuraamaan parin kappaleen ajan. Niin pelottavalta ja inhottavalta se tuntuukin, niin joidenkin opettajien asenne koulukiusaamista kohtaan on tosissaankin samanlainen kuin kirjassa on esitetty.


"Miten kaikki voikaan muuttua pienestä asiasta. Niin pienestä, että sitä ei tajua kun se tapahtuu, mutta se muuttaa kaiken peruuttamattomasti." (s. 258)


Kirjan lukemisen jälkeen jäi eittämättä paha mieli ja se pysäyttää todella miettimään kiusaamista ja sen seurauksia. Kirjan lopetus jätti vähän kylmäksi, sillä se tuntui vähän epäsuorasti puolustavan kiusaajia. Kiusaajan kohtalo oli myös toisaalta kaksipiippuinen juttu, sillä toisaalta hän sai ansionsa mukaan, mutta toisaalta taas hän ei varsinaisesti saanut oikeaa rangaistusta teoistaan. Tekojensa seuraustensa tajuaminen tuo oman taakan, mutta itse en ainakaan olisi valmis antamaan kiusaajilleni niin helposti anteeksi. Kiusaajan tausta antaa ymmärrystä teoille mutta ne eivät ole silti hyväksyttäviä. Toisaalta anteeksiantaminen on osa henkistä kasvamista. Tarina jättää kuitenkin arvet sekä lukijaan, että hahmoihin, jotka haalenevat mutteivat koskaan katoa. Kirja olisi hyvä luettavksi vaikka yläasteella äidinkielen tunnilla, sillä se antaa melko todellisen ja raa'an kuvan kiusaamisesta. Yleensäkin kirja olisi hyvä luoetteva sekä nuorille, että nuorille aikuisille, kuin myös aikuisille. Vaikka tarina on fiktiota sen sisältämiä asioita tapahtuu oikeastikin.

Arvosana: 🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 1. Kirjassa muutetaan
YA-lukuhaaste: Kirja käsittelee mielenterveyttä

torstai 1. maaliskuuta 2018

Helmikuun kooste ja oikeat tavoitteet maaliskuulle

Se olisi sitten maaliskuu startannut ja samalla kevät on virallisesti alkanut. Helmikuu meni paljon koulujuttujen parissa, sillä opinnäytetyö alkaa olla loppurutistusta vaille valmis. Lisäksi muutkin koulutehtävät ovat vieneet aikaa lukemiselta. Myöskin anime on koukuttanut muutenkin koko alkuvuoden melko pahasti. Onneksi kaiken rupeaman välissä olen ehtinyt irroittautua koneen äärestäkin, sillä helmikuun alussa kävimme vanhempieni kanssa Lapin reissulla Pyhä-Luostolla. Pakkasta oli joka päivä yli 30 astetta, mikä vähän rajoitti liikkumista. Mutta koska joka päivä paistoi aurinko, niin autollakin oli mukavan olla liikenteessä, eikä sisälle tarvinnut jumittua. Liesussa tuli myös oltua viime viikonloppunakin, sillä olin Turussa anime ja manga-tapahtumassa, nimittäin Umiconissa. Coni oli hyvin rauhallinen, mutta hieman lattea kaiken mainostuksen jälkeen. Muuten helmikuu sujui melko lailla tavallisia tuttuja uomiaan myöten.



Helmikuun aikana sain kuitenkin luettua kolme kirjaa ja aloitettua neljättä. Mulla tuntuu olevan kiinni pinttynyt tapa lukea kuukaudessa kolme kirjaa. Kun tarkastelee viime kuukausien aikana luettuja kirjoja, niin kolme kirjaa tuntuu oleavn enneminkin sääntö kuin poikkeus. Mutta nämä siis luin:

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas
Uskaltauduin tarttumaan ensimmäistä kertaa runoteokseen, eikä Itke minulle taivas tuntunut lainkaan huonolta vaihtoehdolta. Synkkiä ja surullisia runoja, joita jää miettimään pitkäksi aikaa. En kuitenkaan usko innostuneeni runoudesta niin paljon, että tarttuisin toiseen runokirjaan aivan heti.

James Dashner: Labyrintti
Jäin harmittelemaan tämän kirjan kohdalla, kuinka en ollut lukenut sitä ennen elokuvan katsomista. Kirjasta jäi uupumaan tämän takia jännitys sekä yllätyskäänteiden tuoma impakti ja tunne. Kirja oli kuitenkin viihdyttävä, kaikkine klöntteineen. Seuraavien osien elokuvat kartan kaukaa niin kauan kunnes olen kirjat saanut luettua.

Libba Brey: Kauhun ja kauneuden valtakunta
Tämä oli oikea yllättäjä. En olisi uskonut tykkäväni Kauhun ja kauneuden valtakunnasta näin paljon, mutta niin vain kävi, että uppouduin kirjan tarinaan mukaan täydellisesti. Sääli, ettei jatko-osia olla suomennettu, sillä tarina jäi hyvin pahasti kesken. Aikomus olisi tosin hommata jatko-osat jahka saan huhtikuussa seuraavan palkan.

Olen nyt parin kuukauden aikan pysynyt hyvin mukana postaustahdissa, sillä olen saanut postauksia sitä mukaan ulos, kun olen saanut kirjan luettua. Valitettavasti aiemmin luetuista kirjoista olevat postaukset odottavat edelleen vuoroaan, mutta enköhän saa niitäkin pian työstettyä eteenpäin.

Maaliskuu näyttää sen verran väljemmältä kuukaudelta - kahta tenttiä lukuunottamatta - että päätin asettaa sille muutaman kirjatavoitteen. Sain vihdoin ja viimein aloitettua Hän sanoi nimekseen Aleiaa, jonka tietenkin aion lukea kuluvan viikon aikana loppuun. Lisäksi parista muustakin kirjasta kolkuttavat eräpäivät jo epämukasvasti ovelle, joten ne olisi saatava myös luettua. Henry Ahon Arvet-kirja sekä L.K.Valmun Poika - murha seitsemännellä luokalla olisi tavoitteena saada luettua viimeistään 14. päivä, jolloin ne pitäisi olla palautettuna kirjastoon. Kirjat vaikuttavat suhteellisen nopeasti luettavilta, joten uskon saavani tavoitteen läpi. Loppukuusta olisi sitten taas tarkoitus aloittaa seuraavaa kirjaa. Jää nähtäväksi mikä lukupinon kirjoista silloin päätyy luettavaksi.

Tällaisilla vermeillä lähdetään siis etenemään maaliskuuta myöten kohti toivottavasti lämmintä kesää. Ei kait muuta kuin hyvää maaliskuuta kaikille! :)