Kirjahila

Poika: murha seitsemännellä luokalla
Hän sanoi nimekseen Aleia
Kauhun ja kauneuden valtakunta
Labyrintti
Itke minulle taivas
Pahispomo ja kissat
Kuninkaiden koitos
Prinsessa Sakura 1
Naondel
Hobitti eli sinne ja takaisin

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Siri Pettersen: Odininlapsi (Korpinkehät #1)


"Hirkalta puuttuu jotain, mikä muilla on. Jotain, mikä todistaisi, että hän kuuluu tähän maailmaan. Jotain niin tärkeää, että ilman sitä hän on tauti. Myytti. Ihminen."

"Hirka on viidentoista, kun hän kuulee olevansa ihminen, odinilapsi - hännätön olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Halveksittu. Pelätty. Ja nyt myös saalistettu: joku tahtoo tappaa hänet, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti. Mutta on vaarallisimpiakin olentoja kuin odininlapset, eikä Hirka ole ainoa, joka on päässyt porteista sisään..."

"Odinilapsi on karuun pohjoiseen sijoittuva tarina, jossa kyltymätön vallanhimo, totuuden tavoittelu ja sokea usko raadollisine seurauksineen punoutuvat hengästyttäväksi, otteessaan pitäväksi seikkailuksi. Norjaassa suursuosioon noussut kirja aloittaa kolmiosaisen Korpinkehät-sarjan."


Odininlapsi on todella mukaansatempaava teos. Se ei sovi puhtaasti tavalliseen fantasiakirjallisuuden genreen, sillä siitä puuttuu se tietty. fantasialle tyypillinen eeppisyys. Kirja sopii luettavaksi vähän kaikille, sillä se tarjoilee tarpeeksi fantasiaa sitä janoaville, mutta antaa upean kokemuksen myös niille, jotka eivät fantasiakirjallisuudesta muuten välitä. Siri Pettersenin luoma maailma on jylhine tuntureineen ja skandinaavisine mytologioineen samalla niin lähellä mutta silti niin kaukana meidän omasta maailmastamme, että se tuntuu melkein käsin kosketeltavalta. Pettersenin kerronta on taidokasta ja hän käyttää paljon kielikuvia kertoessaan hahmoja ympäröimästä maailmasta tai sen tapahtumista. Hän kuvailee maailman ja paikat niin pikkutarkasti, että lukijan on helppo hahmottaa Hirkaa ja Rimeä ympäröivä maailma.

Hahmot ovat selvästi tarinan sydän ja heitä on todella mukava seurata. Hirka ei ole tyypillinen fantasiatarinoiden sankaritar, vaan hän on paljon samaistuttavampi ja pidettävämpi kaikkine vikoineen ja ongelmineen. Rime on taas mukava tuulahdus, sillä hän on uudentyyppinen sankari ja huomattavasti monitahoisempi kuin tyypilliset fantasiaseikkailuiden miekanheiluttajat. Hahmot kasvavat sarjan aikana ja muuttuvat aina vain moniulotteisemmiksi sarjan edetessä. Juonenkäänteet ovat yllättäviä ja hahmoja käy välillä sääliksi, kun nämä joutuvat kokemaan niin paljon kamaluuksia. Muita yhtä pidettäviä hahmoja sarjassa ei olekaan. Kirjassa keskeiseksi teemaksi nousee kuitenkin hyvin ajankohtainen aihe, nimittäin erilaisuuden kohtaaminen. Hirka ja Rime ovat molemmat omalla tavallaan erilaisia ja väen keskuudessa hylkiöitä, varsinkin Hirka joka on elänyt koko ikänsä ilman häntää.

Kirja pitää otteessaan tiukasti viimeiselle sivulle asti ja se on hyvin vaikuttava teos, joka vangitsee lukijansa vielä pitkäksi aikaa. Se erottuu fantasiakirjallisuuden joukosta monella tavalla mm. sillä, että siitä loistaa tyypillisten fantasiatehosteiden poissaolo. Tykästyin kirjaan heti ja yli 600 sivuinen teos tuli luettua yllättävän nopeasti läpi. Odotan innolla mitä seuraavat osat tuovat tullessaan, sillä Odininlapsi oli vasta avaus loistavalle trilogialle.

Arvosana: 🌸🌸🌸🌸1/2

Helmet-lukuhaaste 2017: 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti