Helmikuun kooste ja oikeat tavoitteet maaliskuulle

Se olisi sitten maaliskuu startannut ja samalla kevät on virallisesti alkanut. Helmikuu meni paljon koulujuttujen parissa, sillä opinnäytetyö alkaa olla loppurutistusta vaille valmis. Lisäksi muutkin koulutehtävät ovat vieneet aikaa lukemiselta. Myöskin anime on koukuttanut muutenkin koko alkuvuoden melko pahasti. Onneksi kaiken rupeaman välissä olen ehtinyt irroittautua koneen äärestäkin, sillä helmikuun alussa kävimme vanhempieni kanssa Lapin reissulla Pyhä-Luostolla. Pakkasta oli joka päivä yli 30 astetta, mikä vähän rajoitti liikkumista. Mutta koska joka päivä paistoi aurinko, niin autollakin oli mukavan olla liikenteessä, eikä sisälle tarvinnut jumittua. Liesussa tuli myös oltua viime viikonloppunakin, sillä olin Turussa anime ja manga-tapahtumassa, nimittäin Umiconissa. Coni oli hyvin rauhallinen, mutta hieman lattea kaiken mainostuksen jälkeen. Muuten helmikuu sujui melko lailla tavallisia tuttuja uomiaan myöten.



Helmikuun aikana sain kuitenkin luettua kolme kirjaa ja aloitettua neljättä. Mulla tuntuu olevan kiinni pinttynyt tapa lukea kuukaudessa kolme kirjaa. Kun tarkastelee viime kuukausien aikana luettuja kirjoja, niin kolme kirjaa tuntuu oleavn enneminkin sääntö kuin poikkeus. Mutta nämä siis luin:

➸ Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas
Uskaltauduin tarttumaan ensimmäistä kertaa runoteokseen, eikä Itke minulle taivas tuntunut lainkaan huonolta vaihtoehdolta. Synkkiä ja surullisia runoja, joita jää miettimään pitkäksi aikaa. En kuitenkaan usko innostuneeni runoudesta niin paljon, että tarttuisin toiseen runokirjaan aivan heti.

➸ James Dashner: Labyrintti
Jäin harmittelemaan tämän kirjan kohdalla, kuinka en ollut lukenut sitä ennen elokuvan katsomista. Kirjasta jäi uupumaan tämän takia jännitys sekä yllätyskäänteiden tuoma impakti ja tunne. Kirja oli kuitenkin viihdyttävä, kaikkine klöntteineen. Seuraavien osien elokuvat kartan kaukaa niin kauan kunnes olen kirjat saanut luettua.

➸ Libba Brey: Kauhun ja kauneuden valtakunta
Tämä oli oikea yllättäjä. En olisi uskonut tykkäväni Kauhun ja kauneuden valtakunnasta näin paljon, mutta niin vain kävi, että uppouduin kirjan tarinaan mukaan täydellisesti. Sääli, ettei jatko-osia olla suomennettu, sillä tarina jäi hyvin pahasti kesken. Aikomus olisi tosin hommata jatko-osat jahka saan huhtikuussa seuraavan palkan.

Olen nyt parin kuukauden aikan pysynyt hyvin mukana postaustahdissa, sillä olen saanut postauksia sitä mukaan ulos, kun olen saanut kirjan luettua. Valitettavasti aiemmin luetuista kirjoista olevat postaukset odottavat edelleen vuoroaan, mutta enköhän saa niitäkin pian työstettyä eteenpäin.

Maaliskuu näyttää sen verran väljemmältä kuukaudelta - kahta tenttiä lukuunottamatta - että päätin asettaa sille muutaman kirjatavoitteen. Sain vihdoin ja viimein aloitettua Hän sanoi nimekseen Aleiaa, jonka tietenkin aion lukea kuluvan viikon aikana loppuun. Lisäksi parista muustakin kirjasta kolkuttavat eräpäivät jo epämukasvasti ovelle, joten ne olisi saatava myös luettua. Henry Ahon Arvet-kirja sekä L.K.Valmun Poika - murha seitsemännellä luokalla olisi tavoitteena saada luettua viimeistään 14. päivä, jolloin ne pitäisi olla palautettuna kirjastoon. Kirjat vaikuttavat suhteellisen nopeasti luettavilta, joten uskon saavani tavoitteen läpi. Loppukuusta olisi sitten taas tarkoitus aloittaa seuraavaa kirjaa. Jää nähtäväksi mikä lukupinon kirjoista silloin päätyy luettavaksi.

Tällaisilla vermeillä lähdetään siis etenemään maaliskuuta myöten kohti toivottavasti lämmintä kesää. Ei kait muuta kuin hyvää maaliskuuta kaikille! :)

James Dashner: Labyrintti (Maze Runner, #1)

Huikean elokuvasovituksen syksyllä 2014 saanut Maze Runner - Labyrintti on koukuttava kertomus Thomasista, joka herää hissistä muistamatta muuta kuin nimensä. Kärpästen herran kaltaisissa tunnelmissa Thomas kohtaa lauman lapsia aukiolta, jota ympäröivät kivimuurit. Pakeneminen voi alkaa.

Labyrintti on viihtynyt New York Timesin bestseller-listan kärjessä, ja kirjasarja on saavuttanut suuren suosion varsinkin nuorten keskuudessa. Maze Runner -sarjasta on tähän mennessä ilmestynyt englanniksi neljä osaa, ja siitä povataan Nälkäpeli-sarjan kaltaista hittiä.
___________________________________________________________________

Tämäkin kirja on ollut lukulistallani rikollisen pitkän aikaa. Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran, kun olin nähnyt sen pohjalta tehdyn elokuvan. Elokuva oli mielestäni kiinnostava ja yllättävän hyvin tehty, joten luonnollisesti halusin lukea myös alkuperäisteoksenkin. Kirjan lukeminen kuitenkin jäi ja jäi, kunnes nyt otin kirjaa kansista ja päätin ottaa sen vihdoin työnalle.

Kirja sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen, joskin sitä ei tarkasti määritellä kirjassa. Tarina lähtee heti kunnolla käyntiin, kun päähahmomme Thomas herää hissistä muistin menettäneen. Pian hän löytääkin itsensä Aukiolta muiden poikien ympäröimänä. Hänet, ja monet muut pojat ennen häntä, on lähetetty erikoiseen vankilaa, joka taasen sijaitsee keskellä vaarallista labyrinttia, jota vartioivat koneen ja eläimen sekasikiöt eli saattajat. Päästäkseen siis pois tästä vankilasta poikien on uskaltauduttava labyrinttiin ja uhmata siellä lymyileviä vaaroja.

"Jos et pelkää, et ole ihminen."

Rakastan tämän tarinan setuppia ja kuinka se on rakennettu. Kirja tuntuukin olevan sekoitusta Nälkäpeliä ja Outolintua, sillä Labyrintista löytyy hyvin samankaltaisia elementtejä. Tällaiset dystopiset seikkailut ovat aina kiehtoneet mua. Kirjan  kiinnostavimmat osuudet olivat ehdottomasti, kun pojat lähtevät Labyrinttiin sekä loppupuolen huipennus. Kirja osoittautuukin raa'aksi testiksi, jossa ei armoa tunneta. Mua hieman harmittikin, että vaikka elokuvan katsomisesta on useampi vuosi, niin muistin harmillisen hyvin mitä kirjassa tulee tapahtumaan. Elokuva on tehty melko lailla kirjan mukaan, joten juonenkäänteet eivät tulleet yllätyksinä. Tietty jännitys hahmojen kohtalosta ja tulevista tapahtumista jäi puuttumaan, eikä kirjan tarinaan pystynyt heittäytymään täysillä. Olisin saanut varmaan paljon enemmän kiinni tarinasta, jos olisin lukenut kirjan ihan kylmiltänsä.

"Se alkoi syvältä hänen rinnassaan. Vihan siemen. Koston siemen. Raivon siemen. Jotakin pimeää ja kauheaa. Ja sittens se räjähti purskahtamalla hänen keuhkoistaan, kaulastaan, käsistään ja jaloistaan. Hänen mielestään."

Labyrintilla on tarinansa suhteen myös muutamia ongelmia. Loppua kohden se alkaa käydä pikkuisen epäloogiseksi, eikä juoni etene täysin aukoitta. Suurinta turhautuneisuutta kuitenkin aiheuttivat Aukion pojat. Thomasin saapuessa tämä on Tulokas eli uusin Aukion asukas, joka kyselee aina ärsyttävyteen ja typeryyteen asti kaikki asiat lukijan puolesta. Siitä ei kuitenkaan paljon hyötyä ole, sillä muut pojat eivät ole kovin yhteistyöhaluisia ja panttaavat tietoaan Aukiosta ja Labyrintista aivan jopa kiusallaan. Tämä tuntui vain turhalta venyttämiseltä ja poikien kiertely ja kaartelu alkoi tökkiä välillä. Pojissa ei näy myöskään kirjan lopussa kovinkaan suurta kasvua, sillä kukaan ei tunnu oppivan mitään ja hahmot ovat yhtä jääräpäisiä kuten aiemminkin. Hahmot tuntuvatkin jäävän hyvin kaksiulotteiseksi Thomas itse on ihan ookoo hahmo ja oli virkistävää nähdä miespäähahmo nuorten dystopiassa. Melkein järjestäen sen paikan saavat nykyään vahvat tyttöhahmot. Valitettavasti Thomas ei ole kuitenkaan itse teoksen fiksuin lenkki, vaikka itse uskookin omaavansa poikkeuksellisen korkean AÖ-tason. Tämä ei kuitenkaan hänen käytöksessään, olemuksessaan tai Labyrintin arvoituksen ratkaisemisessa kovin helposti ilmene.

"Sitten ei muuta kuin juoksemaan."

Kirjan käännös on pääasiassa hyvää ja sulavaa, mutta auta armias kun pojat aukaisevat suunsa. Sanat kuin "klöntti" tai "nuija" tuntuivat vähän oudoilta ja särähtivät omaan korvaani joka kerta. Näiden sanojen lopullista merkitystäkään ei sen kummemmin kerrota, vaan se sivuutetaan yksiselitteisesti Aukion slangina. Tämän sen siitä saa, kun laitta murrosikäisiä poikia elämään keskenään.

Kokonaisuudessan kirja kuitenkin veti mukaansa ja kirjan yli 400 sivua luki ahnehtien. Kirjan tapahtumat soljuvat mukavasti eteenpäin, eikä kirja tunnu töksähetelvältä. Pienoinen pettymys oli, kun tarina tuntuu tässä vaiheessa niin yksiulotteiselta, sillä siitä olisi saanut paljon enemmänkin irti. Kirjan lopetus oli kuitenkin sen verran kutkuttava, että se sai mut jo halajamaan seuraavaa osaa. Onneksi en ole katsonut kahta seuraavaa elokuvaa, enkä tule katsomaankaan ennen kuin olen kirjat lukenut. Ehkä pääsen seuraavassa osassa heittäytymään paremmin tarinaan mukaan.

Arvosana: 🌸🌸🌸🌸

Lukuhaasteista:
Helmet-lukuhaaste: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
Spefi-lukuhaaste: 10.    Spefikirja, josta on tehty elokuva
YA-lukuhaaste: Kirjasta on tullut/tulossa elokuva