perjantai 31. maaliskuuta 2017

Uusi blogi!

Hei ja tervetuloa uuden blogini pariin! Olin suunnitellut kirjoihin ja kirjallisuuteen keskittyvän blogin perustamista jo hyvän aikaa, sillä vanhempi blogini ei oikein sisällöltään ja tyyliltään sovellu "tavallisista" kirjoista kirjoittamiseen. Idea näki nyt vihdoin ja viimein päivän valon ja päätin vihdoin aloittaa uuden blogin ja antaa molemmille rakkaille asioilleni omaa tilaa. Animea ja mangaa käsittelevään blogiini pääset TÄSTÄ.


Lyhyesti itsestäni: Olen ollut lukutoukka varmaan ala-asteelta lähtien, kun ensimmäisen kerran sain sen kirjastokortin hyppysiini. Taipaleeni alkoi varmaan lähes kaikille tutuista Neiti Etsivä -kirjoista, sekä Merja Jalon Nummelan Ponitalli -sarjasta. Vaikka nykyään ei tulekaan luettua yhtä tiheään tahtiin, kuin ennen niin on rakkaus kirjoihin silti säilynyt tähän päivään saakka. Lukeminen on minulle ennen kaikkea omaa aikaa ja rauhoittumisen hetki, jolloin voin irtautua arjesta johonkin toiseen maailmaan ja ulottuvuuteen. Rakastan lukea kaiken tyyppisiä kirjoja laidasta laitaan, mutta erityisen lähellä sydäntä ovat fantasia, jännitys, kauhu sekä historiallinen kirjallisuus. Luultavasti lempikirjailijani ovat tällä hetkellä Maria Turtschaninoff sekä George R. R. Martin

Musteen jäljet on tyylipuhtaasti länsimaiseen kirjallisuuteen suuntautunut blogi.
Blogini tarkoitus on jakaa mietteitäni ja ajatuksiani kirjoista, sekä saada ehkä joku innostumaan lukemisesta. Postauksia tuskin nyt tulee aivan joka viikko, mutta vähintään ainakin kerran kuukaudessa. Blogissa vieraillessasi saat olla aivan vapaasti oma itsesi ja saat tuulettaa sekä kehua omaa lempikirjaasi tai kirjailijaasi kenenkään tuomitsematta. Arvostan syvästi, jos kommentoit ja vaikka ehdotat jotain sinun lempikirjaasi. Toivottavasti viihdyt vierailullasi, tapaamisiin seuraavan postauksen merkeissä! ;)

6 kommenttia:

  1. Tervetuloa kirjablogimaailmaan, tämä on varsin kivaa puuhaa. Nähtävästi luet juuri sellaisia kirjoja, joita välttelen, mutta hienoa, että kirjablogit ovat monipuolisia näiltäkin osin. Huomioin myös haasteosallistumisesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon! Kirjablogin perustaminen on ollut mielessä jo hyvän aikaa, mutta nyt elämäntilannekin sen salli. Sehän on hyvä, että lukijoita ja kirjoittajia on moneen lähtöön, sillä tylsäksihän se kävisi jos kaikki tykkäisivät samoista asioista. Niinhän se on, että erilaisia lukijoita on yhtä monta kuin on kirjagenrejäkin :).

      Poista
  2. Minä en ala-asteella koskaan lukenut Neiti Etsiviä, vaikka kaverit niitä suosittelivatkin, mutta ahmin Kolmea etsivää kaikki sarjan kirjat mitä kirjastoautosta löytyi. Mutta vieläkin enemmän fanitin Merja Jaloa. Minulla on vieläkin äidin luona kymmeniä Nummelan ponitallilaiset-kirjoja.

    Tänä vuonna olen uponnut kunnolla lapsuuteen ja nuoruuteen Kiitos Uudelleen luettua -haasteeni ja lukenut mm. Narniaa, Astrid Lindgrenin klassikoita ja fantasian (sekä scifin) maailmaan minut houkutelleen Anu Holopaisen varhaisia teoksia uudelleen.

    Kivaa saada uusia kasvoja kirjablogistaniaan, meitä on täällä moneksi ja ainakin itse yllätyin, kun löysin niin paljon samanlaisen lukumaun omaavia ihmisiä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselle Kolme etsivää jäi aika taka-alalle aikoinaan enkä muista, että olisin lukenut kahta kolmea osaa enempää. Neiti Etsivä ja Nummelan Ponitalli olivat rakkaimpia sarjoja koko ylä- ja alakoulun. Myös R.L.Stinen kirjoittamat kauhujännärit olivat ykköslukemisia kuten myös Remekset.

      Yllätyin nyt itsekin, kun rupesin oikein kunnolla selaamaan ja lukemaan kirjablogeja, kuinka paljon suomalaisia kirjablogeja onkaan. On aina mukavaa lukea toisten ihmisten ajatuksia kirjoista joita itsekin on lukenut. Ja aina on mukavaa kun löytää jonkun jolla on saman tyyppinen kirjamaku :)

      Poista
    2. olin jo melkein unohtanut R.L. Stinet! Löysin sarjan kirjat seiskaluokalla, kun perheeni muutti maalta kaupunkiin. Asuimme lähiön kirjastoa vastapäätä, joten ei ollut ihme, että kuljin siellä varmasti päivittäin. Muistan vieläkin, kun luin ensimmäisen Goosebumpsini, se oli Varjojen kaupunki ja luin sen maatessani sängyssä korkeassa kuumeessa. Teosten lopun yllättävä käänne oli aina täysin ennalta-arvaamaton, sillä vaikka sen tiesi olevan tulossa, meni tarina aina eri suuntaan kuin kuvitteli.

      Meitä on tosiaan paljon tässä blogiyhteisössä. :) Suomalaisilla kirjabloggaajilla on salainen ryhmä Facebookissa, eli jos käytät sivustoa ja haluat mukaan keskusteluihin, niin laita vaikka s-postia niin kerron miten pääsee mukaan.

      Poista
    3. Goosebumpsit olivat jotain parasta silloin ala-asteella. Voisin ihan hyvin palata yhden pariin vaikka Uudelleen luettua -lukuhaasteen varjolla :D.

      Voi harmi, kun en itse ole Facebookissa xD. Muuten kyllä hyvä ajatus ;)

      Poista